Pääkaupunkiseudun palloilumenestys alimmillaan 50 vuoteen – jääkiekko: nousua junioreissa, alamäkeä Liigassa

Pääkaupunkiseudun osuus Suomen pinta-alasta on prosentin luokkaa mutta asukkaista neljännes ja bruttokansantuotteesta jopa yli kolmannes.

Suomen harrastajamääriltään viiden suurimman palloilulajin miesten pääsarjojen mitaleista pääkaupunkiseutu on vuoden 1970 jälkeen vienyt 30 prosenttia. Se on siis melko lähellä alueen suhteellista väestöosuutta.

Pääkaupunkiseudun %-osuus mitaleista viiden harrastajamäärältään suurimman palloilulajin osalta vuosina 1970-2017.

Suunta on kuitenkin alaspäin. 1970-luvulla pääkaupunkiseutu vei 33 prosenttia viiden suurimman palloilulajin mitaleista. Ylimmillään, 1990-luvulla, lukema oli 36 %. 2010-luvulla pääkaupunkiseudulle on osunut enää 23 prosenttia palkintopallisijoista.

Lentopallosta pääkaupunkiseutu on saanut vuoden 1990 jälkeen kokonaista 2 mitalia. Koripallomitaleista se otti 1970-luvulla 70, tällä vuosikymmenellä enää 17 prosenttia. Salibandyssa %-osuus on laskenut 1990-luvun 70:sta 2010-luvun 42:teen, ja jääkiekossa pala prosenttikakusta on samalla aikavälillä puolittunut. Jalkapallo on lajeista ainoa, jonka trendi on nousujohteinen.

Alueelliset erot tuppaavat ajan kanssa yleensä tasoittumaan. Joku saa aloittajan edun, muut ottavat oppia ja pikkuhiljaa kurovat kiinni. Pääkaupunkiseudulla on ollut aloittajan etu ja perinteet jalkapallossa, koripallossa ja salibandyssä. Jääkiekossa se tulee hieman jälkijunassa, lentopallossa ei edestä eikä takaa.

Liigassa tökkii

Katsotaan Liiga-mitalien lisäksi vielä jääkiekon muitakin tunnuslukuja: juniorimitaleja, Liiga- ja MM-pelaajia sekä NHL-varauksia.

Pääkaupunkiseudun %-osuus Liiga- ja juniorimitaleista, Liiga- ja MM-pelaajista sekä NHL-varauksista.

Pääkaupunkiseutu on napannut viimeisen 50 vuoden aikana 24 % Liiga-mitaleista ja 36 % juniorimitaleista. NHL-varauksista pääkaupunkiseututausta on 25 ja Liiga-pelaajista 16 prosentilla. MM-kisoissa pelanneista leijonista 20 prosenttia on lähtöisin Helsingistä tai sen lähiympäristöstä.

Kaikki edellä mainitut lukemat ovat, varsinkin 2010-luvun osalta, lähellä pääkaupunkiseudun väestöllistä suhdelukua eli neljännestä koko maan populaatiosta. Tähän kaavaan on kuitenkin yksi selkeä poikkeus: juniorimitalit.

Erityisesti 2010-luvulla pääkaupunkiseudun juniorimenestys on ollut huimaa. Se on ottanut 2010-luvulla peräti 44 prosenttia kaikista juniorimitaleista

Pääkaupunkiseudulla junioreita on niin paljon, että yksittäisiin joukkueisiin riittää poikkeuksellista laajuutta, jolloin lahjakkaiden yksilöiden yhteispelistä syntyy, ainakin teoriassa, enemmän kuin osiensa summa. Kova kilpailu vie eteenpäin.

Toisaalta kuvion voi ajatella toisinpäinkin: pienen paikkakunnan massa ei riitä joukkuemenestykseen, mutta yksittäinen pelaaja voi nousta mistä vaan kuinka korkealle tahansa – sen osoittaa Liiga-paikkakuntien ulkopuolelta tulleiden MM-pelaajien määrä.

Kansainvälisetkin tutkimukset tukevat teoriaa, että keskikokoiset kaupungit tuottavat tehokkaimmin huippupelaajia. Yksi syy on se, että niissä junioreita ei tarvitse samassa määrin kuljettaa harjoituksiin. 

Jos metropolin juniorimenestys on ollut nousujohteista, samaa ei voi sanoa Liiga-menestyksestä. 1970- ja 1990-luvuilla se nappasi lähes kolmanneksen Liiga-mitaleista, 2010-luvulla enää 17 prosenttia.

Toki taustalla on selviä rakenteellisia muutoksia: Jokerit ja Blues eivät Liigassa enää pelaa. Oli syy mikä tahansa, pääkaupungin menestymättömyyden seuraukset voivat koko lajia ajatellen olla vakavia.