Organisoidun junioritoiminnan valikoiva katse lisännyt lahjakkuuspotentiaalin turhinta haaskausta

Harri Säteri maalivahtikuvassa: Jukka Rautio/Europhoto, kuva horoskooppien laadinnasta: Creative Commons -lisenssi (Leo Reynolds on Visual Hunt).

Markku Hänninen kaivoi Twitter-tililleen (@smliigadata) Liigan tilastoista hämmentävän faktan alkuvuonna syntyneistä pelaajista.

Kaikki 4 000 Liiga-pelaajaa vuodesta 1975 lähtien sisältävän aineiston viesti on suorastaan käsittämätön: tammikuussa syntyneitä on yli kaksi kertaa enemmän kuin joulukuussa syntyneitä.

Eroja kutsutaan suhteellisen iän ilmiöksi: saman kalenterivuoden alkuvuonna syntyneillä on suhteellinen etu nuorempiin lapsiin koulussa ja urheilujoukkueissa.

Ilmiön olemassaolo on havaittu useissa yhteyksissä, maissa ja sarjoissa. Esimerkiksi Turun sanomat uutisoi vuonna 2012, että vuoden ensimmäisellä puoliskolla syntyneiden pelaajien %-osuus oli nuorten Pohjola-leirillä 2000-luvun alussa joka vuosi yli 70 prosenttia. 

Jääkiekkoliitto on tiedostanut ongelman jo pitkään, mutta tämä eriarvoisuutta aiheuttava vääristymä on osoittautunut erittäin vaikeaksi korjata.

Lastenneurologian erikoislääkäri Harri Arikka painotti Turun sanomien artikkelissa, että loppuvuodesta syntyneet lapset ovat Suomessa räikeän eriarvoisessa asemassa sekä koulussa että urheilussa. Alkuvuonna syntyneellä on 6–12 kuukauden ikäetu suhteessa loppuvuonna syntyneeseen, mikä tarkoittaa kasvuiässä valtavaa etulyöntiasemaa sekä fyysisellä että henkisellä puolella.

Ilmiön tekee suorastaan tyrmääväksi se, että ilmiölle ei ole mitään luonnontieteellistä syytä tai selitystä. Lähtökohtaisesti, kohdusta putkahtaessaan, alkuvuonna syntynyt ihmistaimi ei eroa mitenkään loppuvuonna syntyneestä kollegastaan.

Haaskatun lahjakkuuspotentiaalin määrä on järkyttävä. Ja kysymys on pelkästään kulttuurin ja kasvuympäristön ”vääristävästä” vaikutuksesta, ei biologisesta lainalaisuudesta – muutoin kai pitäisi oikeasti alkaa uskomaan horoskooppeihin.

Markku Hänninen lähetti Kiekkoareenalle vielä tarkemman aikasarja-aineiston. Sen analyysi paljasti uuden merkittävän piirteen: järjestelmällinen junioritoiminta on lisännyt eri vuodenaikoina syntyneiden eroja.

Junioritoiminta nappaa kypsät rusinat pullasta – uunin puolelta

Ennen 60-lukua syntyneet eroavat seuraavista sukupolvista: heidän viivakuvaajansa on selvästi tasaisempi kuin muiden vuosikymmenten, joiden pelaaja-osuudet laskevat suoraviivaisemmin loppuvuotta kohti.

Lähde: Liiga.fi.

Erot tulevat vielä selvemmin esille, kun verrataan eri vuosikymmenillä tammi-maaliskuussa syntyneitä loka-marraskuussa syntyneisiin. Ennen 1960-lukua syntyneissä tammi-maaliskuisten %-osuus on varsin lähellä loka-marraskuisia.

Liiga-pelaajia on yhteensä 4 000. Heistä ennen 1960-lukua on syntynyt 500. Lähde: Liiga.fi

Ennen 1960-lukua syntyneissä tammi-maaliskuisten %-osuus on 28 ja loka-marraskuisten 25, kun sen jälkeen syntyneillä vastaavat prosenttiluvut ovat 34 ja 15. 

Ero alkuvuonna ja loppuvuoden syntyneiden välillä on havaittavissa myös ennen 1960-lukua syntyneissä, mutta se ei ole niin suuri. Näyttäisi siltä, että organisoitu junioritoiminta on lisännyt syntymäkuukauden aiheuttamaa vääristymää.

Ainakin voidaan varmuudella sanoa, että ikäkausitoiminta ei ole onnistunut kaventamaan syntymäkuukaudesta johtuvia eroja.

Syynä saattaa olla se, että ennen organisoitua junioritoimintaa uran jatkumisen kannalta kriittisiä valintakohtia on ollut vähemmän. Nykyään pelaajia seulotaan ikäkausijoukkueisiin eri ikävaiheissa useaan kertaan. Valmentajat suosivat helposti kokoa ja fyysisyyttä, sillä niiden takana ”piilossa” olevaa lahjakkuutta voi olla vaikea nähdä.

Väitettä valmentajien tekemän valikoinnin vaikutuksesta tukee se, että naisten jakautuminen syntymäkuukauden mukaan on tasaisempi – palataan tähän myöhemmin.

Alkuvuonna syntyneet saavat pysyvän edun lapsuudessa

Alkuvuonna syntyneiden menestyminen suhteessa loppuvuonna syntyneisiin on havaittu muillakin elämänalueilla.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) viime vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan alkuvuodesta syntyneet miehet pärjäävät loppuvuodesta syntyneitä paremmin niin politiikassa kuin jalkapallossakin (ks. Ylen juttu aiheesta). Alkuvuodesta syntyneillä miesehdokkailla on kaksinkertainen todennäköisyys päästä eduskuntaan loppuvuodesta syntyneisiin miehiin nähden.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että ikäluokan vanhemmilla pojilla on suurempi todennäköisyys pelata jalkapalloa alue- ja nuorisomaajoukkueissa ja myöhemmin aikuisina Veikkausliigassa kuin nuoremmilla pojilla. Syy-seuraussuhde osoitettiin hyödyntämällä jalkapallon vuoden 1987 sääntömuutosta. 

Tutkimus osoittaa havainnollisesti, että kyse ei pohjimmiltaan ole alkuvuosi vs. loppuvuosi -asetelmasta, vaan siitä, miten rajat on määritelty.

Ennen vuotta 1987 ikäluokan määrittävä raja jalkapallossa oli 1. elokuuta. Vuoden 1987 jälkeen ikäluokat ovat noudattaneet kalenterivuotta. Vanhassa järjestelmässä syksyllä syntyneet ovat olleet yliedustettuina Veikkausliigassa ja uudessa järjestelmässä taas alkuvuonna syntyneet. 

Suomen kuvalehti uutisoi, että australialainen Adrian Barnett analysoi kotimaansa jalkapalloammattilaisia ja huomasi, että suhteettoman moni heistä oli syntynyt vuoden ensimmäisinä kuukausina ja harva vuoden lopussa, erityisesti joulukuussa. Tammikuussa oli syntynyt 33 prosenttia enemmän pelaajia kuin olisi odotettavissa pelkän satunnaisjakauman perusteella. Joulukuussa syntyneitä oli 25 prosenttia odotusarvoa vähemmän.

Suomen lentopalloliitossa ongelmaan kiinnitettiin huomiota 1990-luvun lopussa (ks. Hämeen sanomat). Liiton valmentajat alkoivat huomioida suhteellisen iän vaikutuksen harrastajien osaamiseen ja kutsua maajoukkueleireille mahdollisimman paljon loppuvuonna syntyneitä pelaajia.

Lentopalloliiton valmennuspäällikkö Pertti Honkosen mukaan valmentajien silmät alkavat olla jo niin harjaantuneita, että he osaavat nähdä pelaajan osaamisen suhteessa syntymäaikaan. Pakko on hyvä konsultti: ”Meillä on sen verran vähän pelaajia, ettei meillä ole varaa huomata, että voi kunpa tuokin olisi löydetty aiemmin. Vaatii tietoista ajattelua nuorten kohdalla, ettemme hae pikavoittoja. Jos ottaisimme vain ne, jotka ovat tässä ja nyt parhaita, olisivat lähes kaikki pelaajat alkuvuonna syntyneitä”, kuvaili Honkonen Hämeen sanomille.

Mistä ilmiö johtuu?

VATT:n johtava tutkija Janne Tukiainen arveli Ylen haastattelussa, että syynä alkuvuonna syntyneiden miesten menestykseen on nuorena saatu parempi itseluottamus ja henkinen pääoma. Asiat, joita ihmisille tapahtuu lapsina ja varhaisnuorina, näkyvät heidän elämässään pitkään.

Loppuvuodesta syntyneet joutuvat pienestä pitäen jossain määrin häviämään ikätovereiden välisessä kilvoittelussa. Sillä on haitallisia vaikutuksia heidän itsetuntonsa kehittymiselle ja erilaisille psykologisille asioille, jotka heijastuvat jopa siihen, miten he aikuisena pärjäävät ja hakeutuvat kilpailuun. Tukiaisen mukaan toinen teoria on, että vanhemmat pojat saavat enemmän resursseja käyttöönsä, koska he menestyvät paremmin ikänsä takia.

Naisissa ei ole yhtä suurta eroa

Mielenkiintoinen vivahde tutkimustuloksissa on, että naisissa vastaavia eroja ei ole havaittu. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että miesten ja naisten suhtautuminen kilpailuun on erilaista.

VATT:n tutkijan Janne Tukiaisen mukaan miehet hakeutuvat kilpailutilanteisiin, ehkä pärjäävät kilpailutilanteissa paremmin ja toisaalta hävitessään kilpailutilanteessa kärsivät enemmän kuin naiset. Tutkimusryhmä päätyi tulkitsemaan tuloksia siten, että erityisesti nuorille pojille on raskasta olla tilanteessa, jossa kaverit ovat jatkuvasti isompia ja vahvempia.

Väite sukupuolten poikkeavuudesta saa tukea tämän kauden naisten ylimmän sarjatason syntymäkuukauden mukaisesta jakaumasta. Naispelaajien tammi-maalis/loka-joulu -suhdeluku on 27 % - 20 %, kun se 50-luvun jälkeen syntyneillä Liiga-pelaajilla oli jo aiemmin mainittu 34 % - 15 %. Lukema perustuu 225 naispelaajaan, joten aivan aukottomia johtopäätöksiä ei pelkästään tämän aineiston pohjalta voi tehdä.

Ero miehissä ja naisissa saa myös pohtimaan sitä, miten pelaajien määrä vaikuttaa asiaan. Miehissä ikäkausivalikointi on huomattavasti suurempaa – korostaako se sukupuolten välisiä "luonnollisia" eroja entisestään?

Ilmiö näkyy myös koulussa

VATT:n tutkimusten mukaan myös alkuvuodesta syntyneiden päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli keskimäärin 0,15 numeroa korkeampi kuin loppuvuodesta syntyneiden (ks. Iltasanomat).

Koulumenestyksen erojen syynä on VATT:n tutkija Kailan mukaan kolme eri mekanismia. Alkuvuodesta syntyneet voivat olla oppimisen kannalta ihanteellisemmassa iässä. Heillä voi esimerkiksi olla parempi keskittymiskyky, mikä helpottaa oppimista ja siksi he pärjäävät paremmin.

Alkuvuodesta syntyneet voivat myös olla edellä fyysisessä kasvussa, mikä voi vaikuttaa itseluottamukseen ja heijastua oppimistuloksiin. Ero voi myös liittyä siihen, että alkuvuodesta syntyneet tekevät kokeet vanhempina ja ehtivät siksi kerryttää enemmän tietoa – koulun ulkopuolellakin.

Toisaalta on todettu, että lasten väliset erot koulumenestyksessä kapenevat iän myötä (ks. Hämeen sanomat). Esimerkiksi italialaisen Bocconin yliopiston tutkimuksessa ikäluokkansa nuorimmat pärjäsivät korkeakoulussa paremmin kuin alkuvuodesta syntyneet. Ilmiön on pohdittu liittyvän niin sanottuun ”altavastaajahypoteesiin”. Nuorempi joutuu ponnistelemaan pärjätäkseen, mikä voi kantaa myöhemmin hedelmää.

Tämä näkyy myös jääkiekossa: kun nuoret kasvavat, erot tasoittuvat. Jos Pohjola-leirin vuoden ensimmäisellä puoliskolla syntyneiden %-osuus on ollut jopa yli 70, niin Liiga-pelaajien vastaava lukema on 61.

Myös Benjamin Gibbsin, Jonathan A. Jarvisin ja Mikaela J. Dufurin vuonna 2011 julkaisema tutkimus tukee altavastaajahypoteesia. Vaikka alkuvuoden lapset ovat yliedustettuina esimerkiksi NHL:n varaustilaisuuteen asti, loppuvuonna syntyneet pelaavat todennäköisemmin pitemmän uran ja tekevät enemmän pisteitä kuin alkuvuonna syntyneet. NHL:n tähdistöpeleissä ja olympialaisissa loppuvuonna syntyneiden pelaajien osuus nousee voimakkaasti verrattuna juniorijoukkueisiin ja usein ylittää alkuvuonna syntyneiden osuuden (ks. Hämeen sanomat).

Esikoisilla ja kuopuksilla samankaltainen kasvuympäristöstä johtuva ero

Syntymävuodenajan vaikutuksessa on samankaltaista mekanismia kuin lasten syntymäjärjestyksessä. Vanhemmat kasvattavat ja ottavat huomioon esikoisia eri tavoin kuin kuopuksia. Sen myötä aiemmin perheeseen syntyneillä lapsilla on todennäköisemmin myöhemmin syntyneitä parempi palkka ja parempi koulutus.

Iltalehti kertoi, että Edinburghin ja Sydneyn yliopistojen tutkijat analysoivat tutkimusta varten lähes 5 000 yhdysvaltalaislapsesta kerätyn aineiston.

Esikoiset pärjäsivät tutkimuksen mukaan sisaruksiaan paremmin ajattelun taitoja mittaavissa testeissä. Lapset saivat vanhemmiltaan saman verran henkistä tukea, mutta esikoiset saivat enemmän tukea tehtävissä, jotka kehittävät ajattelun taitoja. Vanhemmat osallistuivat vähemmän yhdessä tehtäviin aktiviteetteihin: he lukivat, askartelivat ja musisoivat vähemmän nuorempien lasten kanssa.

Esikoiset ovat myös kielellisesti älykkäämpiä. Verbaalisen älykkyyden taustalla on todennäköisesti vanhempien innokas puuhastelu esikoisensa kanssa. Hänelle jutellaan ja hänen kanssaan tehdään enemmän asioita kuin myöhempien lasten kanssa.

Lisäksi äidit ottivat raskauden aikana suurempia riskejä myöhemmin syntyneiden lasten kanssa. He muun muassa tupakoivat enemmän kuin esikoista odottaessa.

Mikä neuvoksi?

Harri Arikka korostaa Turun sanomissa, että kyse on vakavasta ongelmasta, jolla voi olla iso vaikutus ihmisen menestykseen elämässä. Arikasta olisikin suotavaa, että lapset menisivät kouluun vuoden aikana kahdessa erässä: kerran syksyllä ja kerran keväällä. Se tasoittaisi samalla luokalla olevien lasten kypsyyseroja.

Teoriassa ongelma onkin helppo korjata: urheilujoukkueet ja koululuokat palastellaan mahdollisimman pieniin osiin. Käytännössä tämä on tietysti mahdotonta.

Tutkija Janne Tukiaisen mukaan kouluissa ja urheiluseuroissa olisi tärkeää kiinnittää enemmän huomiota lasten kypsyyteen kuin syntymävuoteen. Tukiaisen näkemystä voidaan edelleen täsmentää: on katsottava yhtäaikaa sekä syntymäkuukautta, fyysisyyttä että lahjakkuutta.

Markku Hännisen kokoama aineisto koko Liiga-ajalta osoittaa, että organisoitu juniorijärjestelmä voi vahvistaa suhteellisen iän ilmiötä valitsemalla alkuvuonna syntyneitä enemmän ikäkausijoukkueisiin. Ennen järjestyneitä juniorijärjestelmiä nykyisenkaltaisia toistuvia seuloja ei samassa mittakaavassa ollut, jolloin lapset ja nuoret etenivät "ylös asti" toisella tavalla.

On ilmeistä, että organisoitu juniorijärjestelmä tuo mukaan yhden tai useamman ulkopuolisen katseen, joka valikoi junioreita ”jatkoon”. Ja se katse on usein väärässä: kukaan ei voi aukottomasti nähdä lahjakkuuspotentiaalia, se on täysin inhimillistä.

Ryhmäjaon lisäksi erityistä huomioita onkin kiinnitettävä juuri valitsijan epätäydelliseen katseeseen. Tueksi tarvitaan jotain systemaattisempaa – kuten lentopalloliiton ratkaisu kutsua maajoukkueleireille mahdollisimman paljon loppuvuonna syntyneitä pelaajia.