Onko taas luvassa "Royen-hokia"?

 

 

Katson olevani jo vanha mies ja vanhoille miehille vanhojen muistelu sallittakoon. Palataan kauteen 1996-97, jolloin Rauman Lukko pelasi edellisen kerran eurooppalaisissa kaukaloissa. Vastustajat tuolloin olivat ruotsalainen Västra Frölunda, ranskalainen Royen ja Litvinov Tshekistä. Viimemainitun kannattajien kannustushuuto ”Chemopetrol Litvinov” kaikuu vieläkin korvissani oman alansa ylittämättömänä ilmiönä ihan samalla tavalla kuin kutittaa silloisen seurapomon Ivan Hlinkan ketjussa krääsyttämien savukkeiden etova tuoksu nenäni muistia.

 

Olin jo tuossa vaiheessa nähnyt lukemattomia jääkiekko-otteluita, mutta koskaan ennen en ollut törmännyt konkreettisesti käsitteeseen ”Hawaiji-hockey”. Tässä tapauksessa oli tosin kysymys ”Royen-hokista”. Lukon ensimmäisessä kotipelissään ranskalaisista ottama 4-2 voitto oli vielä niin sanotusti normaalia jääkiekkoa, mutta sarjan viimeinen vierasottelu Rouenissa olikin sitten kaikkea muuta. Ottelu päättyi sanan täydessä merkityksessä värikkäiden vaiheiden jälkeen tasamaaleihin 7-7.

 

Ranskassa oli pelattu kaksi erää ja neljä sekuntia, kun kotijoukkue johti jo musertavin 5-1 numeroin. Jos joku ei maalintekijöitä muista, niin kerrattakoon ne tässä: Eric Bellerose 1-0, Denis Perez 2-0, Mario de Benedictis 3-0, Eric Pinard 4-1 ja Eric Brule 5-1. Benedictis iski ajassa 53.56 numeroiksi 6-4 ja saman miehen viimeistelemän 7-6 osuman syntyessä pelikello pysähtyi aikaan 59.04. Siinä vaiheessa jopa ikuinen raumalaisoptimisti olisi luovuttanut.

 

Mutta onneksi Tommi Pullola ei luovuttanut. Lukon surullisen ruotsalaiskauden ainoa valopilkku eli puolustaja Oscar Ackeström passasi ja Pullola teki tasoituksen, kun peliaikaa oli jäljellä enää 37 sekuntia. Jos oikein muistan, oli Lukon maalissa pelannut hämähäkkimies Boris Rousson seitsemästä takaiskusta huolimatta joukkueensa paras pelaaja.

 

Raumalla Lu-potkuketjunsa – aiemmat potkut olivat tulleet Luulajasta ja Luganosta – täyteen saaneen meänkielimies Freddy Lindforsin luotsaama Lukko keräsi kuudesta europelistään kaikkiaan viisi pistettä, jotka eivät oikeuttaneet jatko-otteluihin. Frölunda voitti lohkon 12 pisteellä ja Litvinov oli toinen kahdeksalla pisteellä. Rouen jäi viimeiseksi kahdella pisteellään.

 

Miksikö muistelen kauden 1996-97 tapahtumia kauden 2014-15 alla? Syy on yksiselitteinen eli edessä olevat CHL-liigan ottelut. Kun vastassa on niinkin eksoottisia joukkueita kuin Nottingham Panthers ja Hamburg Freezers, on pelko odottaa vastaavia lopputuloksia, mitä nähtiin aikanaan Rouenissa.

 

Englantilaista vastustajaa ajatellen Lukolla on esittää sellainenkin valttikortti kuin Englannissa jääkiekkoa elääkseen iskenyt pelaaja. Nykyisen joukkueen tähtipuolustaja Janne Niskalan seura oli Manchester Storm kaudella 2001-01, kun paikkaa Lukon liigaryhmässä ei vielä löytynyt. Niskalan seuraavat vuoden ovatkin sitten elävää raumalaista kiekkohistoriaa.

 

Niskala ei ole suinkaan ainoa raumalaiskiekkoilun tähti, joka on joutunut hakemaan nostetta uralleen eksoottisimmista kiekkokaukaloista. Petri Vehanen pelasi nimittäin kaudella 1998-99 Stavangerissa Norjassa ja Niskalan haistellessa Englannin sumuja nautti Vehanen kaudella 2000-01 Italian talvesta Val Pusteria-joukkueessa, jonka kotipaikka on Brunico. Samalla kaudella tämä sittemmin MM-kultaa Suomelle voittanut kaksikko pelasi myös divisioonaa UJK:n riveissä. Lukon valmentaja oli Vasili Tihonov, kunnia hänen muistolleen.

 

Omat pojat eivät olleet siis tuolloin(kaan) lukkolaisia luottomiehiä. Seuraavalla kaudella virallisesti olivat, kun Lukkoa valmensi Ismo Lehkonen. Olivat ainakin paperilla.