Näkökulma: Tappara uskalsi ryhtyä aktiiviseksi

Vaikka Tapparan Jussi Tapola vähätteli taktiikan merkitystä, sen voi tulkita mediapeliksi. Itse ottelu osoitti, että päävalmentajan jakamat ohjeet upposivat Martin Røymarkin, Henrik Haapalan ja Kristian Kuuselan kypärän alle. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Tapparan Jussi Tapolalta kesti suht kauan ennen kuin viime kevään mestarivalmentaja oivalsi, miten kovavireistä Ilvestä vastaan kannattaa pelata.

Pelitavallisesti Ilves ehti olla ottelusarjassa kuskin paikalla kolme peliä. Näin voi todeta, vaikka Tappara voitti torstaina ja työllisti lauantain yhden maalin ottelussa enemmän Ilves-vahti Lehtosta kuin Ilves kirvesrintojen Dominik Hrachovinaa.

Kun kirvesrinnat alkoivat pelata aktiivisesti ja paineistaa kunnolla, kiekot alkoivat pomppia omiin lapoihin.

Onni oli ansaittava, mutta sattumalla ei ollut otteen löytymisen kanssa mitään tekemistä.

Tapparan kaltaiselta menestyskoneelta ei todellakaan kulu kymmentä erää "ennen kuin lähtee".

Tapolan maanantai-illan puheet taktisen puolen vähäisestä merkityksestä voi tulkita mediapeliksi. Samaan kategoriaan menevät Lajusen sanat siitä, että "ei se aina vaan lähde".

Uskokoon ken tahtoo. 

Tapparan kaltaiselta menestyskoneelta ei todellakaan kulu kymmentä erää "ennen kuin lähtee".

On selvää, että toisen erän alun nopeat 2–0- ja 3–0-osumat antoivat joukkueelle henkistä myötätuulta. Tuottivat flow'n, niin kuin termi nykyään kuuluu.

Varominen ei tuottanut tarpeeksi kiekonriistoja. Tapparan maajoukkuetason hyökkäysarsenaali näytti koko ajan olevan kentällä vähän epämukavuusalueellaan. Turhautumisen merkit näki yläriveille asti – ja kuuli alariveille.

Tapparan hyökkäysalueen puolustuspeli ontui, koska sitä ei oikeastaan ollut.

Mikä sitten käänsi kelkan? Sen voi sanoa yhdellä sanalla. Paineistaminen.

Aktiivista karvausta ei nähty, koska Tapparan pelifilosofiaan kuuluu välttää vastustajan 3–2-ylivoimahyökkäyksiä. Kun tarpeeksi monta miestä jaksaa pysyä pelin alla, niitä ei myöskään tule – mutta ei tule omiakaan unelmatontteja. Ei ainakaan siihen tahtiin kuin eilisessä rallattelussa.

"Tapparan hyökkäysalueen puolustuspeli ontui, koska sitä ei oikeastaan ollut." 

Ennen eilistä Ilves onnistui kiekottelemaan itsensä miltei olemattoman paineen alta kerta toisensa jälkeen. Kiekko liikkui lavasta lapaan, eivätkä puolustajat joutuneet todelliseen testiin syöttötaitonsa kanssa.

Saman asian voi ilmaista Näsinneulan nurkilla myös näsäviisastellen. Monesti sanotaan, että se ja se pakki on hankaluuksissa paineen alla. Varmasti niin. Mutta onko kukaan kuullut pelaajista, jotka ovat eniten helisemässä silloin, kun kukaan ei anna painetta?

Yksi maanantain etukäteen kiinnostavimmista kysymyksistä kuului, onko Tappara valmis nostamaan karvaustaan ja syömään eväät Ilves-pakkien eväslaatikosta. Vastauksen näimme jo avauseräsn lopussa: kyllä oli.

Opetus ottelusarjan jatkon kannalta on päivänselvä. Kirvesrintojen on jatkossakin päästävä käsiksi Ilveksen kiekollisiin pelaajiin eli iskettävä avauspelaamiseen, ja se vaatii Tapparalta rohkeaa peliä. 

Halua Tapparalla on ollut tähänkin asti. Maanantaina oli myös uskallusta. Siis rohkeutta.

Ja se voi olla koko ottelusarjan kannalta käänteentekevä asia.

Lisää aiheesta