Olympiakommentti: Älä mene someen – mutta koska kumminkin menet, niin...

Jääkiekkoilijat – tai urheilijat – eivät ole ainoa ammattiryhmä, jonka työssä onnistumista arvioidaan jatkuvasti julkisesti. Palautetta saavat myös poliitikot, näyttelijät ja muut esiintyvät taiteilijat.

Julkisessa duunissa olevat ihmiset ovat kautta aikojen joutuneet suodattamaan saamaansa palautetta. Kritiikki kirpaisee, kehut nostavat itsetuntoa – molemmissa tapauksissa joskus liiankin kanssa.

On kuitenkin eri asia saada olalle taputteluja baarissa tai moitteita maitokaupassa kuin 1 254 tunteenpurkausta suoraan puhelimen ruudulle.

Oleellista on, että palautetta osaa tarkastella sellaisen suodattimen läpi, että reaaliteetit säilyvät.
Millä keinoilla balanssi sitten löytyy?

Vanha hyvä ohje on, että kukaan ei ole niin hyvä kuin kaiken kehumisen ja kohkaamisen hetkellä hehkutetaan, eikä kukaan niin huono kuin sysimustan matsin jälkeen väitetään.

Vaikka kritiikki kirpaisee ja vetää vereslihalle, märkiviä avohaavoja ei kannata hoitaa julkisesti.

Kokeneiden viihdetaiteilijoiden ykkösneuvo nuoremmilleen on, että 1) lehtijuttuja, viestejä tai muita palautteita ei saisi käydä missään nimessä lukemassa, ja kun niitä kuitenkin toisella silmällä lukee, niin 2) vittuuntuneisuutta ei ainakaan saisi missään tapauksessa näyttää ulospäin.

No, moni toki turvautuu keinoon, joka on hyväksi havaittu eli 3) antaa tilin jonkun luottohenkilön hoidettavaksi tai suodatettavaksi.