Olympiakiekkoilu on suurta draamaa – loikkaajasta tuli kansallissankari Naganossa

Naganon tähdet. Tshekin puolustaja Petr Svoboda ampui olympiafinaalin ainoan osuman, Dominik Hasek otti kaikki kiekot kiinni. Kuva: All Over Press.

Venäläiset kiekkoilijat joutuvat pelaamaan Pyeongchangin olympiaturnauksessa ilman kansallistunnuksia Sotshin doping-skandaalin takia, mutta tämä ei ole lamaannuttanut joukkuetta.

Pikemminkin päinvastoin.

Isänmaallisuus huokuu pelaajista tavallista enemmän.

Sama piirre on tullut esiin olympiakaukalossa ennenkin.

Erinomainen esimerkki löytyy venäläisten (= OAR:n) välierävastustajan Tshekin riveistä. Aiemmin maasta loikannut puolustaja Petr Svoboda muuttui kansallissankariksi upotettuaan Naganon olympiafinaalin (1998) ratkaisuosuman Venäjän verkkoon.

Tämä oli Svobodan ainoa arvoturnaus ja osuma Tshekin paidassa, mutta tämä maali jäi pysyvästi kiekkohistoriaan.

Naganoon lähtivät kaikki NHL-tähdet. Siksi kultamitalia pidettiin tavallista arvokkaampana – ja pidetään edelleen.

Reilut 1100 NHL-ottelua pelannutta Svobodaa katsottiin karsaasti edesmenneessä Tshekkoslovakiassa, kun hän loikkasi Pohjois-Amerikkaan keväällä 1984 alle 18-vuotiaiden EM-turnauksesta.

Svoboda karkasi Münchenissä asuneen tätinsä luokse ja pääsi myöhemmin Pohjois-Amerikkaan häntä himoinneen Montreal Canadiensin tukitoimien ansiosta.

Prosessi huipentui kesällä NHL:n varaustilaisuudessa, kun Montrealin GM Serge Savard toi Svobodan estradille verhojen takaa.

Svobodan temppu oli kova ratkaisu koko perheelle. Hänen isänsä menetti työpaikkansa ja veli sai matkustuskiellon ulkomaille. Haavat arpeutuivat vähitellen porttien avauduttua ja Tshekin itsenäistyttyä.

Tshekki ja Venäjä ovat kohdanneet Naganon finaalin jälkeen olympiaturnauksessa kolme kertaa ennen perjantaista välierää.

Venäläiset ovat vieneet näistä kaksi: Salt Lake Cityn (2002) puolivälierän 1–0 Maksim Afinogenovin maalilla ja Vancouverin (2010) alkulohkokamppailun 4–2 kaksi osumaa viimeistelleen Jevgeni Malkinin tahdittamana.

Tshekki vei Torinon (2006) pronssiottelun puhtaasti 3–0 Martin Eratin, Marek Zidlickyn ja Martin Strakan maaleilla.

Oliko kiekko noiduttu?

Kun Sean Burkelta kysyttiin Pyeongchangissa, muistaako hän Albertvillen olympiaturnauksen (1992) Saksa-pelin, Kanadan GM:n suupielet kääntyivät leveään hymyyn.

– Muistan erittäin hyvin, silloin Kanadan maalia vartioinut Burke vastasi.

Kanadan ja Saksan välinen puolivälierä huipentui ensimmäistä kertaa olympiakisoissa käytettyyn rankkarikilpailuun.

Ratkaisu tuli vasta kuudennessa parissa, kun Kanadan supertähti Eric Lindros onnistui ja Saksan Peter Draisaitlin laukoma kiekko jäi pyörimään maaliviivalle käsittämättömästi.

Draisaitl ujutti kiekon Burken haaroista taitavasti, mutta sen jälkeen tapahtui jotakin uskomatonta. Näytti siltä, ettei kiekko halunnut mennä verkkoon. Ikään kuin se olisi joutunut korkeimpien voimien valtaan.

Kiekkohistoriaan jäänyt tilanne ratkaisi Kanadan välieräpaikan.

Ellei tilanne ole tuttu, sopii käydä katsomassa YouTubesta. Voin taata, ettette pety.
 

Toki heti perään on syytä panna jäitä hattuun. Draisaitlin maali olisi taannut "vain" Albertvillen draaman jatkumisen. Ei välieräpaikkaa.

Näin olympiakohtaamisten saldo on karuin mahdollinen: viisitoista kamppailua, viisitoista voittoa Kanadalle.

Näin Saksalle avautuu perjantaina ainutlaatuinen tilaisuus. Ihme, ellei Saksan valmentaja Marco Sturm ole markkinoinut kohtaamista joukkueelle tällä tavalla.

Perjantain välierät

Klo 9.40 Tshekki-OAR

Klo 14.10 Kanada-Saksa