Näkökulma: Oliko Jyrki Ahon erottaminen pakkoratkaisu vai täydellistä idiotismia?

Jyrki Aho ei enää käskytä Ässiä. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Jyrki Ahon erottamisen jälkeen mielipiteitä tuntuu riittävän. Joidenkin mielestä ratkaisuun oli pakko päätyä. Toisten mielestä Ässät teki kardinaalimunauksen ja osoitti vain pienuutensa. Omaa mielipidettä ei tietenkään olla valmiita muokkaamaan yhtään ja eri tavalla ajattelevat ovat idiootteja.

Voisiko kuitenkin olla, ettei asiassa edes ole absoluuttista totuutta? Jopa ihmiset, jotka tietävät oikeasti kaikki faktat, perustavat osittain ajatuksensa olettamuksiin. Aukottomasti asiaa on hankala perustella, ajattelee sitä kummalta puolelta pöytää tahansa. Argumentteja molemmille mielipiteille nimittäin löytyy vähintään riittävästi.

Jyrki Ahon olisi pitänyt saada jatkaa: Tapaninpäivänä Ässät oli neljäntenä. Tämä on fakta, eikä tuosta hetkestä ole aikaa kuin noin kolme viikkoa. Aho on myös tullut tunnetuksi siitä, että hän on nimenomaan tuloksentekijä. Tyylipisteistä viis, tulosta on yleensä tullut jokaisessa seurassa vähintään kohtuullisesti. Viime aikoina peli ei kulkenut, mutta suurin syy ovat lukuisat loukkaantumiset, joita Ässissä on totta tosiaan riittänyt. Jopa kymmenen pelaajan putoaminen kokoonpanosta näkyy väkisin suorittamisessa, eikä kukaan valmentaja olisi pystynyt tässä vaiheessa parempaan.

Valmentajan vaihtaminen osoittaa ainoastaan sen, millainen hyvä veli -kerho Ässät lopulta on. Urheilujohtaja Korpisalo palkkasi ystävänsä Kotkaniemen päävalmentajaksi, eikä ajatellut seuran etua. Aho olisi saanut kurssin kääntymään. Hän vaatii pelaajilta paljon, mutta on viime kädessä ehdoton ammattilainen ja reilu lätkäjätkä. Oliko muu valmennustiimikään aidosti Ahon takana? Pystyikö ilmapiirissä tekemään tulosta? Ässät menetti valmentajassa parhaan menestysmahdollisuutensa loppukaudelle. Kotkaniemen alaisuudessa tilanne ei muutu parempaan suuntaan, onhan hän ollut koko ajan mukana valmennustiimissä. Ahon vaatimustasolla menestys olisi tullut lähes varmasti, kunhan sairastupa vaan olisi saatu tyhjemmäksi.

Potkut oikea ratkaisu ja pakkorako: Ässät pelaa juhlakautta ja kompuroi nolosti. 24 edellistä jaossa ollutta pistettä ja niistä joukkue sai mukaansa vain kaksi. Ässät hävisi tällä aikajaksolla kahdeksan peliään keskimäärin 1-4. Pelillisestikään ilme ei ollut millään tasolla riittävä. Kotikaukalossa joukkue on ollut virkamiesmäinen. Aho ei reagoinut pelien aikana riittävästi, mikä osoittaa, ettei hän löytänyt ratkaisua ongelmiin. Missä aikalisät, ketjujen muutokset tai muut reagoinnit pelien sisällä? Muutamat suosikkipelaajat saivat tehdä mitä vaan, eikä rooli pienentynyt koskaan. Maalejakin Ässät päästi niin paljon, ettei se puolustusvoittoisella pelitavalla pitäisi olla edes mahdollista.

Pelitapa oli niin suoraviivainen, ettei pelaajat saaneet pelata yhtään kiekon kanssa. Kiekko pistettiin aina päätyyn, eikä rohkeuden annettua kukkia. Kaikkien piti olla samasta muotista tehtyjä. Loukkaantumisia toki oli paljon, mutta edelleen Ässät sai kaukaloon kilpailukykyisen kokoonpanon. Aho piti kaikki langat omissa käsissään, eikä antanut valmennustiimilleen lainkaan vastuuta. Hän piti jääräpäisesti kiinni omasta mallistaan, vaikka materiaali mahdollisti kiekollisuuden. Ilme oli loppuvaiheessa alistunut ja pelokas. Takaiskujen jälkeen päät päinuivat alas. Muutos oli siksi pakollinen, että kausi saadaan vielä pelastettua.

 

Siinä mielipiteitä, joista moni on omalta osaltaan totuuksia. Se, mihin suuntaan Ässät Ahon kanssa olisi lopulta päätynyt, jää ikuiseksi kysymysmerkiksi. Siihen puolestaan saadaan seuraavien viikkojen aikana vastauksia, mihin suuntaan Ässät menee Kotkaniemen alaisuudessa. Mielenkiintoa ei ainakaan tilanteesta puutu.