Kiekkoareena Brittein saarilla: Oletko kuullut Walesin kansallislaulun?

Cardiff Devilsin kotiottelut alkavat Walesin kansallislaululla. Kuva: Pasi Peltola

Jos eksyt lomamatkalla tai vaikkapa työreissulla Walesiin, ei välttämättä tule ensimmäiseksi mieleen lähteä jääkiekkopeliin. Sellaista on kuitenkin tarjolla Cardiffin keskustassa ja aivan Britannian huipputasolta.

Paikan päälle jo ehtineenä otteluun pääseminen ei kuitenkaan ole selviö. Helmikuisella turistimatkalla kolmehenkinen suomalaisseurue kävi samana päivänä katsomassa iltapäivällä Englannin toiseksi korkeimman sarjatason jalkapallo-ottelun Cardiff City–Bristol City ja illalla saarivaltakunnan kiekkosarjan huippuottelun Cardiff Devils–Belfast Giants.

Jälkimmäinen otteluista oli loppuunmyyty. Devilsin halli vetää vain noin 3100 katsojaa, ja seuran yleisökeskiarvo runkosarjassa oli 2986.

Seuraava yllätys loppuunmyydyn pelin jälkeen turistille tulee jo ennen ottelua hallin baarissa. Hätäisesti tyhjennetty muovituoppi lentää roskiin ennen hallin puolelle siirtymistä, mutta muut näyttävät kantavan tuoppinsa mukanaan. Ja se pintti eli runsas 1,1 suomalaista tuopillista maksaa muuten 3,50 puntaa eli nelisen euroa. Siis saman verran kuin kadunvarren pubissa.

Hallin puolella myydään brittitapaan otteluohjelmaa, joka sisältää 32 sivua!

Britanniassa naureskeltaisiin suomalaiselle keskustelulle siitä, aidataanko katsomoihin alkoholin sallivia osastoja. Brittein saarilla jalkapalloilu on työväenluokan urheilu, ja siellä ongelmat ovat aiheuttaneet alkoholin kieltämisen istuinpaikoilta. Jääkiekkoväki on fiksumpaa. Ongelmia ei ole. Asia selviää siitäkin, että kuulutukset tekevät selväksi alatyylisen huutelun olevan kiellettyä. Jos joku solvaa tuomaria wankeriksi (käännöstä ei tehdä), löytää itsensä pian pihan puolelta.

Cardiffissa on vaikea törttöillä katsomon rappuihin pelin ollessa käynnissä. Kuva: Pasi Peltola

Ottelu alkaa tyylillä Walesin kansallislaululla. Vaikka vierasjoukkue tulee Belfastista, Pohjois-Irlannin kansallislaulua ei kuulla.

Moni luulee brittikiekkoilua vieläkin kolmosluokan kanadalaisten tappelutantereeksi. Cardiffissa pelin ensimmäinen hässäkkä syntyy vasta toisen erän loppuhetkillä. Sekin on maalineduskähinä, jollaisia SM-liigassa nähdään useita erää kohti. Kieltämättä vauhtia ja taklauksia brittikaukaloissa ei ole aivan liigakiekon tapaan.

Omaa kieltään saarivaltakunnan kiekkoilun siistimisen keinoista kertoo suomalaisissakin kaukaloissa höyrynneen Matt Nickersonin, 33, tällä kaudella saama 20 ottelun pelikielto.

Toisella erätauolla vuorossa on kiekonheittokilpailu, jonka pääpalkintona on pelipaita. Ottelun jälkeen selviää, että paita luovutetaan suoraan voittajan valitseman pelaajan päältä kaikkien nähden. Lasken jäällä olevien kiekkojen määrää. Lopetan ehkä puolivälissä 300 kiekon täytyttyä. Seuraavan kerran KooKoon pelissä tunnen myötähäpeää kilpailun järjestäjän puolesta, kun kaukaloon lentää ehkä 35 kiekkoa.

Erätauko päättyy huumaaviin suosionosoituksiin, kun Sarah vastaa myöntävästi Arranin julkiseen kosintaan. Järjestävä seura kiikuttaa katsomoon onnittelunaan sampanjapullon. Jotenkin tuntuu, että täällä osataan yleisötapahtuman järjestäminen.

Jos on tullut ikävä maalituomarin punalampun vilkkumista, kannattaa suunnata Cardiffiin. Kuva: Pasi Peltola

Pelin päätyttyä palkintaan joukkueiden parhaat pelaajat, kuuden viinipullon pakkauksella.

Lopuksi KAIKKI pelaajat kättelevät tuomariston.

Halli on vielä puolillaan kymmenen minuuttia pelin päättymisen jälkeen kotijoukkueen tehdessä kaukalossa kunniakierrosta. Jono baarissa vetää huonosti. Harvalla on kiire kotiin.