Nyt odottaisi Saksa – Leijonat hukkasivat loistavan kultasauman

Kaikki likoon. Eeli Tolvanen teki loistavan läpimurron ja haki onnistumisia vimmatusti myös Kanadaa vastaan, mutta Mat Robinson ja kumppanit kestivät. Kuva: Srdjan Suki/All Over Press.

Ensin karu fakta pöytään. Suomi on jäänyt ilman olympiamitalia 20 viime vuoden aikana vain kaksi kertaa: Salt Lake Cityssa 2002 ja Pyeongchangissa 2018.

NHL-tähdet olivat mukana kuusitoista vuotta sitten. Nyt pelattiin puhtaasti "eurooppalaisin" voimin.

Täysin erilaisesta lähtökohdasta huolimatta Leijonien esitystä leimasi sama epäkohta. Ratkaisevasta puolivälieräkamppailusta puuttui suuriin voittoihin vaadittava viimeinen vimma.

Salt Lake Cityssa nimekäs joukkue uinui hämmentävästi vielä senkin jälkeen, kun Niklas Hagman oli ampunut 1–2-kavennuksen Kanadan verkkoon. Silloin(kin) Teemu Selänne näytti suuren Leijona-sydämensä taas kerran.

Selänne pani koko kroppansa ja sielunsa peliin sytyttääkseen Suomen. Kiekkomaailma kohisi, kun hän taklasi Kanadan pakkijärkäleen Chris Prongerin hämärän rajamaille.

Yksi Selänne ei riittänyt kuitenkaan Kanadan kaatamiseen.

Leijonat nukkuivat samalla tavalla tiistaisessa puolivälierässä Maxim Noreaun täräytettyä Kanadan johto-osuman päätöserän alussa.

Suuri osa joukkueesta jatkoi pelaamista kuin syksyisessä harjoitusmaaottelussa, vaikka pelikello eteni piinaavan nopeasti.

Vaikka Selänne jännitti tällä kertaa TV5:n olympiastudiossa, Leijona-ryhmästä löytyi "uusi Selänne". Tai oikeastaan kaksi.

Kansainvälisen läpimurron tehnyt Eeli Tolvanen janosi tasoitusta jokaisessa vaihdossa ja uskalsi tehdä omia ratkaisuja ahtaissakin paikoissa. Tolvasen tavoin vasta 18-vuotias Miro Heiskanen otti sitä enemmän roolia mitä pidemmälle kamppailu eteni ja mitä useammin hän pääsi kaukaloon.

Niinpä loppuhetkillä hämmästytti kovasti, miksei Heiskanen päässyt jäälle Leijonien hakiessa tasoitusta ilman veskaria.

Heiskaselle olisi suonut enemmän vastuuta jo turnauksen aiemmissa kamppailussa.

Hänen aikansa tulee varmasti vielä. Voi kuitenkin olla, ettei vastaavaa tilaisuutta tule eteen enää koskaan.

Suomelle avautui Pyeongchangissa loistava sauma olympiakultaan, mutta tähän tilaisuuteen ei osuttu tarttua.

Tappio muuttui vielä katkerammaksi sen jälkeen, kun korviin kantautui lopputulos samaan aikaan pelatusta puolivälierästä Saksa-Ruotsi.

Saksa eteni välieriin sensaatiomaisesti Patrick Reimerin jatkoaikaosumalla.

Tämä tarkoitti sitä, että Suomi olisi päässyt kamppailemaan finaalipaikasta alkulohkossa löylyttämänsä (5–2) Saksan kanssa.

Olisi ja olisi...

Nollalla maalilla ei voi voittaa kiekko-ottelua koskaan eikä missään. Ei, vaikka veskari seisoisi päällään. Niin kuin Mikko Koskinen teki Etelä-Koreassa.

Tehottomuus tuli karusti esiin myös toista huippujoukkuetta Ruotsia vastaan. Silloin syntyi sentään yksi osuma, mutta harvoin sekään riittää. Eikä riittänyt silloinkaan.

Suomella oli Pyeongchangissa liian paljon kuuluisaan harmaaseen massaan hukkuneita pelaajia. Todellisten vastuunkantajien joukko jäi liian harvojen kavereiden harteille.

Kolme mainittiin jo aiemmin: Koskinen, Tolvanen ja Heiskanen – ja hänetkin päästettiin kunnolla irti liian myöhään. Samaan joukkoon kuuluvat ilman muuta Petri Kontiola ja Sami Lepistö.

Tosin Lepistöllekin osui Kanadaa vastaan useita huonoja ratkaisuja, mutta tekevälle sattuu.

Puolivälierän ainoa osuma oli kanadalainen taidonnäyte.

Eric O'Dell kaapi hyökkäyspään aloituksen Kontiolalta ja tarjosi vetopaikan Noreaulle. Bernin puolustaja tälläsi sydämensä kyllyydestä ylänurkkaan.

Takaiskusta on turha syyttää ketään. Se oli O'Dellin erinomaisen aloitustaidon ja Noreaun hurjan pommin hieno yhdistelmä.

Suomi ei kaatunut tähän hetkeen, vaan omaan tehottomuuteensa.

Paikkoja ei osattu hyödyntää edes sen jälkeen, kun Kevin Poulin joutui kylmänä veskarina tolppien väliin toisen erän alussa. Poulin sai pikakomennuksen kaukaloon, kun Ben Scrivens sai kovan tällin törmättyään Veli-Matti Savinaisen kanssa.

Savinainen lensi Scrivensin päälle kanadalaispelaajan rajun taklauksen jälkeen.