Niko Kapanen on yksi liigan kovimmista paluumuuttajista: "Ei mun vielä tarvitse ruveta roolia vetämään, oma hiihto on tärkeintä"

Vaatimaton ja tyylikäs Niko Kapanen oli luonteva valinta HPK:n kapteeniksi. Kuva: Kimmo Mäkeläinen

Janne Niskala lienee paras mies arvioimaan, miltä tuntuu nyt olla Niko Kapanen.

Hämeenlinnassa tirskautettiin kesäkuussa ilon kyyneleitä, kun HPK tiedotti Kapasen 1+1-vuotisesta sopimuksesta. Tähtitason oman kasvatin paluuta oli odotettu 16 vuotta.

Kapanen teki tyylikkään kierroksen. Hän näki NHL:n, Sveitsin ja KHL:n, pelasi menestyksekkään uran ja voitti maailmanmestaruuden – samassa joukkueessa kuin Niskala.

Juuret eivät unohtuneet, vaan Kapanen, 38, palasi lähtöruutuunsa. Kotikaupungissaan hän kohtaa kovat odotukset.

Ne Niskala kohtasi jo pari vuotta sitten Raumalla, kun hän palasi Sveitsin, Ruotsin, NHL:n ja KHL:n jälkeen Lukkoon.

– Kyllähän se sopeutuminen aikansa ottaa, kuten otti itsellänikin. En ollut nähnyt liigakiekkoa pitkään aikaan, puolustaja miettii.

– Niko on kuitenkin kokonaisvaltainen pelaaja ja samalla hyvä ja esimerkillinen johtaja. Samaan aikaan hän on tosi hyvä pelaaja.

Suomalainen Mister KHL

Kapasesta voi huoletta laittaa kehusanoja jonoon. Hän on maajoukkueen entinen ykkössentteri, uskottavan NHL-uran tehnyt konkari ja kaikkien aikojen suomalainen KHL-pelaaja.

Lisäksi Kapanen on vaatimaton ja tyylikäs persoona. Hän oli luonteva valinta myös HPK:n kapteeniksi.

Millainen liideri koet olevasi?

– Ei mun vielä tarvitse ruveta roolia vetämään. Oma hiihto on tärkeintä, Kapanen vastaa.

Viime kaudella hän oli vielä Jokerien kapteeni KHL:ssä, mutta liigakaukaloihin Kapasen on pakko palata nöyrin mielin. Hänen ensimmäinen haasteensa on täyteen kuntoon pääseminen, sillä polvileikkaus viilsi samalla ison siivun kesätreenistä.

– Eihän se varmasti helppoa tule olemaan, kun vielä parannellaan vaivoja. Lähtökohta on mikä on, mutta on tässä paljon hyvääkin, Kapanen miettii.

– Tietenkin toiveissa on onnistunut alku. Yritän tehdä parhaani.

Pahin paikka oli Kazanissa

NHL:ssä Kapanen edusti Dallas Starsia, Atlanta Thrashersia ja Phoenix Coyotesia, KHL:ssä taas Ak Bars Kazania, Lev Prahaa ja Jokereita.

Mikä oli uran paras paikka?

– Paljon oli tietenkin hyviä paikkoja. Dallas tulee heti mieleen. Se oli kuitenkin ensimmäinen paikka, johon menin. Vuosi Prahassa oli myös hieno.

Entä pahin?

– Jos ajatellaan kiekollista puolta, niin Atlantan lyhyt kausi. Se ei kiekollisesti antanut mitään. Kazanissa taas näin vanhan liiton valmennusta siltä negatiiviselta puolelta.

Kapanen kuitenkin viihtyi Kazanissa pitkään. Viihtymistä helpottivat menestys ja kovat ketjukaverit. Hän voitti Gagarin Cupin kahdesti ja sai pelata esimerkiksi Aleksei Morozovin ja Danis Zaripovin kanssa.

– Olen ihan tyytyväinen, hän summaa.

– Nyt tilanne on erilainen. Suomessa ollaan oltu jo muutama vuosi, mutta Hämeenlinna on oma juttunsa. Ympyrä sulkeutuu.

Innolla ja kauhulla

Vaikka Kapasella on takanaan taas kaksi kautta suomalaisessa seurassa, hän ei ole pelannut suomalaisessa sarjassa. KHL-maailma tarkoitti tuhansia lentokilometrejä ja pitkiä vieraspelikiertueita, vaikka komennot kopissa annettiinkin omalla äidinkielellä.

– Se tässä onkin se iso juttu, jota odottaa innolla ja kauhulla, Kapanen naurahtaa.

Miksi kauhulla?

– Nyt tullaan joka päivä himaan. Siinäkin on oma totuttelunsa. Kyllä välillä on ihan ok olla pois kotoa.

Lisää aiheesta