NHL-markkinat viikonloppuna: Puolet varauksista saa pelipaikan – kolmasosaa MM-pelaajista ei ole varattu

Teemu Selänne (vas.) ja Aleksandr Barkov (oik.) ovat ykköskierroksen varauksia. Kimmo Timonen (kesk.) varattiin kymppikierroksella. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto.

Juhannus oli alun perin pakanallinen juhla. Kristityt viettävät sitä Johannes Kastajan syntymäpäivänä.

Ja kastehommissa se on NHL:kin vuoden lyhyimpinä päivinä.

Ainakin varaustilaisuutta leimaa samanlainen aura – ikään kuin kansakunnan perintöprinssit konfirmoitaisiin korkeimman haltuun. Lehtereillä jännittää perhe parhaissaan, teksti-tv:n äärellä häärii puoli miljoonaa suomalaista kiekkofanaatikkoa.

Helluntailaiset liitetään kirkon jäseniksi klassisella järviupotuksella, NHL-liitto lihallistetaan painamalla seuralippis vastavalitun päähän. ”Olet meidän ja meiksi tuleva. Älä pidä muita lippiksiä.”

Mutta kuinka iso siunaus menestyksekkäälle uralle varaus loppujen lopuksi on?

Kiekkoareena kävi läpi vuodesta 1980 lähtien varattujen suomalaisten NHL-uran. Varattuja oli hieman vajaa 400. Ennen vuotta 1980 varattuja suomalaisia on 12. Kaikkien aikojen ensimmäinen sinivalkoinen, Tommi Salmelainen, varattiin vuonna 1969 kuudennella kierroksella. Ensimmäinen NHL:ssä pelannut ja Suomessa kiekko-oppinsa saanut varaus oli vuoden 1975 Boston Bruinsin kuudennen kierroksen kaappaus Matti Hagman.

Jätetään 60- ja 70-lukujen lisäksi tarkastelusta pois aivan tuoreimmat tapaukset ja keskitytään ennen vuotta 2011 varattuihin. Melko tarkkaan puolet vuoden 1980 jälkeen varatuista on pelannut ainakin yhden pelin NHL:ssä. Varauskierroksella on kuitenkin iso merkitys NHL-uran todennäköisyydelle.

Suomalaisista ensimmäisen kierroksen varauksista 86 prosenttia on pelannut NHL:ssä. 34:stä ykköskierroksella varatusta vain Jesse Niinimäki, Ari Ahonen ja Teemu Riihijärvi eivät taalajäillä ole lainkaan esiintyneet. Miika Elomolla on vyöllään kaksi, Lauri Tukosella viisi ja Riku Heleniuksella yksi NHL-peli. Kuuden edellä mainitun lisäksi myös Mika Norosen, Jani Ridan ja Hannu Toivosen NHL:n urat voidaan mieltää pettymyksiksi.

Kakkoskierroksen suomalaisvarauksilla esiintymisprosentti NHL:ssä on 61 ja neljännen kierroksen 51. Seitsemännen kierroksen ja sitä myöhemmistä varauksista 28 prosenttia on pelannut NHL:ssä.

Mutta löytyy myöhäisistä varauksista todellisia löytöjäkin: Pekka Rinne varattiin vuonna 2004 kahdeksannella, Sami Salo vuonna 1996 yhdeksännellä ja Kimmo Timonen vuonna 1993 kymmenennellä kierroksella.

Vaikka varaus ei taivaspaikkaa automaattisesti aina avaakaan, jostain se kuitenkin kertoo: varatuista 98 prosenttia on pelannut joko NHL:ssä tai Liigassa. Varatun ylimmälle sarjatasolle vievä polku siis katkeaa vain aivan poikkeustapauksessa.

Entä varaamattomat? Jos MM-kisoja voidaan pitää tähteyden mittarina, varaamattomuus ei automaattisesti sulje mahdollisuutta pelata huipputasolla. 2000-luvulla MM-kisoissa pelanneista suomalaisista joka kolmas on varaamaton. Varaamattoman MM-pelaajan prototyyppi on pienikokoinen mutta taitava, joille ei NHL-koneisto ei ole nähnyt kapeassa kaukalossa käyttöä.

TPS, Ilves, Jokerit ja Kärpät tuottaneet eniten NHL-varauksia – HIFK nousussa

Entä mistä suomalaisista seuroista varauksia on tullut eniten?

Seurojen kasvatit voidaan jaotella joko lähtö- tai kasvattajaseuran mukaisesti. Lähtöseuralla tarkoitetaan joukkuetta, jossa pelaaja on aloittanut pelaamisensa. Kasvattajaseuraa pelaaja on edustanut C-juniori-iässä.

Kun tarkastellaan varauksia lähtöseuran mukaan (ks. taulukko 1), eniten varauksia on tuottanut TPS (30), kakkosena Ilves (27) ja kolmosena Tappara (24).

Taulukko 1. NHL-varaukset seuran mukaan vuosikymmenittäin. Omavaraisuus viittaa siihen, kuinka iso osa seuran varauksista on pelannut seurassa ennen C-juniori-ikää. Kolme suurinta arvoa keltaisella. Lähteet: Quanthockey.com ja Eliteprospects.com.

Tappara ja TPS olivat lähtöseuroittain tarkasteltuna varauskärjet 80-luvulla, TPS 90-luvulla, Ilves 2000-luvulla sekä HIFK 2010-luvulla. HIFK on selvästi tehnyt 2010-luvulla jotain oikein, sillä se nousi tämän vuosikymmenen osalta esiin myös Kiekkoareenan juniorimitaliselvityksessä.

Kasvattajaseuroittain tarkasteltuna varauksia on tullut eniten Jokereista (39), TPS:stä (37) ja Kärpistä (30).

Pääkaupunkiseudun lähtöseura–kasvattiseura-dynamiikka eroaa selvästi muista kaupungeista. Bluesin (27 %), Jokereiden (44 %) ja ja HIFK:n (50 %) ”alkuperäisten” pelaajien osuudet kaikista varatuista ovat alhaisia. Tämän selittää ennen kaikkea se, että pääkaupunkiseudulla on tyypillistä, että vasta C-juniori-iässä siirrytään alueen isompiin seuroihin.

Puolen Suomen Kärpissäkin ”omavaraisuusosuus” on keskimääräistä hieman alempi. Myös HPK:n varauksista yksi kolmesta on siirtynyt kerhoon vasta 15-vuotiaana.

Suomalaisvarausten määrässä kuoppa 2000-luvulla

Entä mitä varaustilastot kertovat suomalaisen kiekkoilun tasosta ja sen muutoksista kansainvälisesti?

Kun tarkastellaan suomalaisten %-osuuksia kaikista varauksista vuosikymmenittäin (ks. taulukko 2), erityisen suuria mullistuksia ei 2000-luvulla näytä tapahtuneen. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kaikista varatuista suomalaisia oli 5,6 ja 2010-luvulla 5,0 prosenttia.

Taulukko 2. Maiden %-osuudet varauksista. Kolme suurinta arvoa keltaisella. Lähde: Quanthockey.com.

Sen sijaan ykkösvarausten osalta kehitys on ollut selvästi positiivisempaa: 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kaikista ykkösvarauksista suomalaisia oli 4,0 ja tämän vuosikymmenen 6,2 prosenttia.

Kun tarkennetaan katsetta kymmenlukujen sisälle, eroja löytyy enemmän.

Kiekkoareenan aiempi selvitys osoitti, että suomalaisten NHL-pelaajien määrä ja tehopisteet olivat alimmallaan 2010-luvun alussa. Heikoimmat vuodet olivat 2011-2013.

Varaustilasto kertoo samansuuntaisen tarinan mutta ajallisesti varhennettuna. Varausten osalta vaisuimmat vuodet olivat 2007-2009, jolloin yhtään suomalaista ei varattu ensimmäisellä kierroksella. Vuosi 2007 oli kaikkein karuin: ei yhtään ykkösvarausta ja kaiken kaikkiaankin vain neljä suomalaista varattiin.

Vuosissa on paljon satunnaisia heittoja, mutta 2000-luvun puolivälissä on varausten suhteen selvä kuoppa (ks. kuvio 1). Sen jälkeen trendi on ollut nousujohteisempi.

Kuvio 1. Suomalaisvarausten %-osuus kaikista varauksista vuosina 1980-2016. Lähde: Quanthockey.com.

Paras varausvuosi suomalaisittain on ollut 2002: 26 varausta, joista viisi ensimmäisellä kierroksella. Vuonna 2002 varatut olivat keskimäärin syntyneet vuosina 1982-84 ja vuonna 2007 varatut vuosina 1987-89. Junioritoiminnassa, kiekkoilun rakenteissa tai yhteiskunnassa tapahtui jotain 80-luvun alku- ja loppupuolella syntyneiden välillä, mikä vaikutti varausmääriin.

Viimeiset kaksi vuotta näyttävät kuitenkin hyviltä. Vuodet 2015 ja 2016 ovat suomalaisen varaushistorian kärkivuosia.

Myös tämän vuoden varaustilaisuus on lupauksia herättävä. Ensimmäisen kierroksen potentiaalisiksi varauksiksi on nostettu ainakin Miro Heiskanen, Eeli Tolvanen, Juuso Välimäki, Kristian Vesalainen ja Urho Vaakanainen.

Miksi NHL:n suomalaisten varausmäärät ja tehopisteet lähtivät laskuun?

Erityisesti kärjen osalta Suomi-kiekolla näyttäisi menevän juuri tällä hetkellä siis melko hyvin. Pinnan alla on kuitenkin synkempää: taso on kapeampi kuin aiemmin.

Muun muassa Ismo Lehkonen on nostanut esiin erityisesti kaksi tekijää, jotka selittävät suomalaisten NHL-pelaajien tehopisteiden laskusuhdannetta ja varausmäärien muutoksia.

Lehkosen mukaan suomalaisen kiekkoilun suurimmat virheet viimeisten vuosikymmenien aikana ovat olleet Nuori Suomi ja Liigan sulkeminen. Nuoren Suomen "kaikki pelaa" -mentaliteetti tappoi kilpailullisuuden. Liigan sulkeminen taas vei liian isolta massalta motivaation tavoitella pelipaikkaa ylimmältä sarjatasolta.

Kun iso määrä potentiaalisia myöhäisheränneitä alkoi häipyä kiekkoilun parista, juniorimaajoukkueisiin päässeet saivat kohtuuttoman edun muihin verrattuna. Kärki sai riittävästi tukea, muuta eivät.

Lehkosen mukaan suomalainen pelaajatuotanto romahti erityisesti ikäluokissa 1984-91. Sen vuoksi Suomella oli viime syksyn World cupissa joukkue, josta puuttuivat käytännössä kokonaan parhaassa iässä olevat pelaajat.

Pelaajatuotannon romahdus istuu hyvin myös Kiekkoareenan esiin nostamiin ajanjaksoihin. Kun vuosien 1984–91 ikäluokka oli varausiässä, suomalaisten varausmäärät olivat alhaisimmillaan. Ja kun sama ikäluokka oli suunnilleen parhaassa peli-iässään, myös suomalaisten NHL-tehopisteet olivat matalimmillaan.

Otetaan vielä esille harvemmin mainittu, yhteiskunnallisesti laajempi, näkökulma: ulkojäät ja vapaa-ajan tarjonta. Lasten ja nuorten liikkuminen vähentyi jo 60- ja viimeistään 70-luvulla – suurin syy tähän oli televisio. Television jälkeen isoin liikkumista vähentänyt tekijä on ollut digitaalinen pelaaminen. 1980-luvun alkupuolella syntyneet kuuluvat vielä osittain vanhan liiton ulkojääkulttuuriin, 80-luvun loppupuolella syntyneet taas ovat jo selvästi pleikkarisukupolvea.

Lasten liikkuminen on vähentynyt pikku hiljaa, mutta kamelin selkä katkeaa jossain kohtaa. Kävikö niin, että valmennus ei osannut ottaa riittävästi huomioon sitä, että 1980-luvun loppupuolella syntyneiden lasten ja nuorten liikunnallinen pohja oli aiempaa selvästi kapeampi?

Ruotsi porskuttaa, Tšekki kyntää

Mikä vuoden 1980 jälkeisen varaushistorian isoin maittainen muutos on samalla vähiten dramaattisin? Kanada.

1980-luvulla lähes 60 prosenttia varatuista oli kanukkeja. 1980-luvun jälkeen NHL kuitenkin kansainvälistyi – tarkemmin ottaen amerikkalaistui ja eurooppalaistui. Tällä hetkellä varatuista 42 prosenttia on kanadalaisia (ks. taulukko 2). Erityisesti kanadalaisten ykkösvarausten %-osuus on pienentynyt.

Leimallisen voimakkaasti globalisoituneesta toimialasta ei kuitenkaan voida puhua, sillä suurten kiekkomaiden ulkopuolisten valtioiden %-osuus pelaajista on tällä vuosikymmenellä jopa pienentynyt. Kanada, Usa, Ruotsi, Venäjä, Suomi ja Tšekki nappaavat edelleen valtaosan varauksista.

2000-luvun dramaattisimmat muutokset varaustilastoissa ovat Ruotsi ja Tšekki. Ruotsalaiset tekivät merkittäviä muutoksia järjestelmäänsä 2000-luvun alkupuolella. Tulokset ovat olleet vakuuttavia: ruotsalaisten osuus varatuista on parissa kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut ja ykkösvarauksista yli kolminkertaistunut.

Päinvastainen esimerkki on Tšekki: 1990- ja 2000-luvuilla kuusi prosenttia kaikista varauksista meni Tšekkiin. 2010-luvulla luku on pudonnut kolmen prosentin pintaan.

Tšekki kyntää myös joukkuetasolla. Kun lasketaan yhteen aikuisten MM- ja olympia-arvokisamitalit sekä junioreiden (18- ja 20-vuotiaat) MM-mitalit, Tšekin 2010-luvun kokonaissaldoksi saadaan vain 4 mitalia. Suomi on vastaavassa tilastossa viides 12 mitalilla USA:n (16), Venäjän (15) Ruotsin (14) ja Kanadan (14) jälkeen. Vaikka Suomen pelaajatuotanto on eittämättä kaventunut, joukkueet ovat silti pärjänneet aivan kohtuullisesti, kiitos hyvän joukkuepelin.

Tšekin lisäksi myös Venäjän varausmäärät ovat pudonneet. Venäjän tilanne kertoo kuitenkin enemmän varauspolitiikasta ja KHL:n noususta kuin pelaajatuotannon varsinaisesta romahtamisesta.

Se tulee selkeästi esiin kun vertaa ykköskierroksen varauksia. Tšekin ykköskierroksen varausten osuus on pudonnut 2000-luvulla 6,3 prosentista 2,9 prosenttiin. Venäjän %-osuus ykkösvarauksista oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 8,7, tällä vuosikymmenellä 8,1. Venäjän huiput pelaavat edelleen NHL:ssä, mutta KHL on imenyt keskitason ja alemman keskitason pelaajia.