Näkökulma: Yhden aikakauden päätös – kolmen mestaruuden Saravon pitkä ura päätökseen

Harvalla pelaajalla on mahdollisuus lopettaa pelaajauransa kultamitali kaulassa, mutta kun pelaa Tapparan kaltaisessa menestysorganisaatiossa, todennäköisyys mestarillisiin jäähyväisiin kasvaa.

Pekka Saravo, 37, ilmoitti torstain kultahumussa, että pitkä pelaajaura on nyt tullut päätökseensä. Konkaripuolustaja pelasi Liigassa yhteensä 845 ottelua, joista 143 pudotuspeleissä.

Saravo ei pelannut koko aikuis- ja ammattilaisuraansa Tapparassa, mutta joka ikisen SM-liigaottelunsa kyllä. Vastaavankaltaista seurauskollisuutta saa nykyisin etsimällä etsiä. Kotikaupungissa pysymistä helpotti tietysti myös se, että 13 liigakaudesta 11 oli sellaisia, että Tappara ylsi pudotuspeleihin.

Vastaavankaltaista seurauskollisuutta saa nykyisin etsimällä etsiä. 

Eli vaikka nyt puhutaan dynastiasta, menestystä on rakennettu, haettu – ja myös saatu koko tämän vuosituhannen. Mutta ei kaikkina kausina. Tapparan organisaatio on toki kokenut myös heikkoja jaksoja.

Vuosikymmenen vaihteessa ei todellakaan näyttänyt siltä, että joukkue nähtäisiin finaalin vakiojäsenenä, ja vielä vähemmän saattoi kuvitella, että kirvesrintoja kutsuttaisiin 2010-luvun dynastiaksi. Keväällä 2009 Tappara oli 14 joukkueen SM-liigassa toiseksi viimeinen. Sija 13 on edelleen seuraorganisaation surkein – ja Tappara on ollut mukana koko SM-liigan olemassaolon ajan eli kaudesta 1975–76.

Lienee syytä mainita, että Saravo ei ollut sitä surkeutta kokemassa. Tamperelaispuolustaja nääs kiekkoili 2005–09 neljä kautta Ruotsissa. Kolme kautta kului Luulajassa ja neljäs – se kasvattajaseuran surkeista surkein sesonki 2008–09 – Linköpingissä.

Viime vuosikymmenen puoliväliin mahtui myös kolme MM-turnausta, joista kotiin tuomisina oli MM-hopea Moskovasta 2007 ja pronssi vuotta aiemmin.

Venäjän-kisoista on peräisin myös videopätkä, jota kanadalaisilla kanavilla on kuulemma pyöritetty kymmeniä, ellei peräti satoja kertoja. Siinä Saravo roikkuu härkämäisen vahvan Rick Nashin reppuselässä, tunnetuin tuloksin.

Silti sitäkään pätkää on mahdoton pitää osoituksena epäonnistumisesta. Enemmän se kertoo Saravon sitkeydestä – sellaisesta luonteenlujuudesta, periksiantamattomuudesta ja tahdosta. Siis siitä seuratraditiosta, jota oranssihousujen leirissä on tavattu rakentaa Pyynikin henkeä salpaavissa maisemissa (sanojen kaikissa merkityksissä).

Tahdon Portaista on Tapparassa ammennettu vuosien varrella varsin paljon. Niin paljon, että ensi syksynä Hakametsän kattoon nostetaan jo 17:s mestaruusviiri.

Saravolla mestaruuksia on kolme. Hän oli nykyisestä mestarijoukkueesta ainoa, joka oli nostelemassa Kanada-maljaa jo keväällä 2003, kun kirvesrintojen pitkä odotus päättyi ja Tappara voitti kultaa ensi kerran sitten kevään 1988. 

Saravo oli nykyisestä mestarijoukkueesta ainoa, joka oli nostelemassa Kanada-maljaa jo keväällä 2003. 

Kolmaskin kerta maistuu. A rintapielessä, kirveslogo paidassa, kulta kaulassa ja malja suorilla käsillä on hyvä hetki lyödä pitkä ura pakettiin. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Päättyneellä kaudella Saravo oli yksi SM-liigan harvoista 1970-luvulla syntyneistä. Syntymävuodesta puhuminen voi tuntua jonkun mielestä tarpeettomalta, mutta vuosi 1979 ei ole vain neljä numeroa jonossa. Ne viestittävät lajia pitkään seuranneille siitä, miten hyvin Saravo on pysynyt mukana huippukiekkoilun kulloisissakin muotitrendeissä. Ei välttämättä etulinjassa tai ylivoimapelin ykkösmoottorina, mutta joukkueensa takalinjojen kiistattomana johtohahmona.

Jääkiekon evoluutio on ollut viime vuosina niin voimakasta, että vain harva pelaaja on pystynyt sopeutumaan eri ajanjaksojen pelitapoihin.  

Sattumalla on turha yrittää selittää sitä, miksi numero 6 on nähty niin usein kaukalossa, kun johtoa on pitänyt turvata otteluiden loppuhetkillä.

Mestarijoukkueen pakistossa seuraavan vuosikymmenen eli 1980-luvun kasvattejakaan ei ollut monia", sillä vakiokokoonpanon puolustajista Valtteri Kemiläinen, Otso Rantakari, Aleksi Elorinne ja Aleksi Salonen ovat kaikki "90-lukulaisia". 

Saravon mietteet muutama minuutti kaukalosta – sen viimeisen kerran – poistumisen jälkeen tiivistävät paljon siitä Tapparasta, jonka menestystarinan rakentamisessa puolustaja on ollut tärkeä peruskivi.

– Päällimmäisenä jäi mieleen se, että meillä oli äärimmäinen kyky venyä silloin, kun oli pakko

Tällä kaudella Tapparan kokoonpanossa nähtiin jo ensimmäinen 2000-luvulla syntynytkin, kun alle 18-vuotiaiden poikamaajoukkuepelaaja Toni Utunen pääsi 16-vuotiaana mukaan tunnelmaan Sorsapuiston ulkoilmaottelussa.

Voi varmaan sanoa, että kun vuosituhat vaihtuu omassa pukukopissa, on hyvä aikaa vaihtaa pelihommista vapaalle.

Ja vielä varmemmin voi sanoa, että kun siinä samassa omassa pukukopissa ilakoidaan kultajuhlissa, niin silloin vasta se vapaalle vaihtaminen hyvältä maistuukin.

Kirveslogo paidassa, kulta kaulassa ja Kanada-malja suorilla käsillä on hyvä hetki lyödä pitkä ura pakettiin.

Pipolätkäkin onnistuu. Pekka Saravo pelasi 845 SM-liigaottelustaan kaksi taivasalla – ei tosin niitäkään pipo päässä. Tämä kuva on viime joulukuun Sorsapuiston ulkoilmaottelun harjoituksista. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto