NÄKÖKULMA: Voisiko karsintasarjasta saada muutamia miljoonia vaihtavan tuotteen myös Suomessa?

Ari Gröndahl ja Mika Järvinen pelaavat Sportin paidassa liigaa. Sen, kuuluvat vaasalaiset liigaan, ei kuulu olla mielipideasia. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Tehdään heti alkuun yksi asia selväksi. Kuulun Mestiksen hallitukseen riippumattomana jäsenenä ja ilman sidoksia SM-liigan tai Mestiksen seuroihin. Olen ollut avoimien sarjojen kannattaja 2000-luvun alusta asti.

On hämmentävää seurata julkista keskustelua, joka aika ajoin nousee pintaan pääsarjojemme välillä. Asia nähdään miltei poikkeuksetta asetelmana Liiga versus Mestis. Keskustelu ei vie Suomi-kiekkoa eteenpäin. Sen kuuluuko vaikkapa Sport liigaan ei pitäisi olla mielipideasia, vaan osaamisen ratkaistavissa.

Toinen erikoinen seikka on se, että kuinka vähän ihmiset muistavat historiaa tai tietävät miksi tähän on tultu. Se ei tietenkään ole kuluttajien tai media vika. Kysymys on enemmän siitä, että jääkiekkopäättäjät eivät ole kyenneet johtamaan keskustelua faktojen kautta eikä viestimään päätösprosesseista riittävän avoimesti.

Lähtisin ajatuksesta, että suljettu sarja ei ainakaan ratkaise taloudellista yhtälöä. Se ei takaa parempaa huomista. Logiikka perustuu puhtaasti siihen psykologiaan, että säätelemällä markkinataloudessa, ja vielä sen ravintoketjun alalaidassa, olevaa viihdebisnestä, saadaan aikaan lisää regulaatiota ja vähemmän innovaatioita. Pitkässä juoksussa tämä dynamiikka aiheuttaa negatiivisen kierteen ja lisää protektionismia. Käytännössä siis näivettää toimintaa.

Joku aina muistuttaa NHL:n ja KHL:n olemassaolosta sarjan sulkemisen puolesta. NHL:sta voi sanoa, että se toimii täysin erilaisilla markkinoilla ja on lajissaan ravintoketjun leijona. Teoriassa kävisi niin, että mikäli vaikkapa kiinalaiset löisivät tuplat taaloja pöytään suhteessa NHL:aan, regulaatiot, kuten palkkakatto, draft ja muut vapaata markkinataloutta kaitsevat mekanismit menettäisivät merkitystään.

KHL on puolestaan politiikan jatke.

Suomessa osa kuluttajista, mukaan lukien kaikki viralliset fanikerhot, haluavat avoimet sarjat. Vasta-argumentoijat puhuvat edelleen talouden tasapainottamisesta, työpaikkojen säilyttämisestä sekä Mestiksen ja Liigan resurssieroista.

On totta, että Mestiksen ja Liigan resurssierot ovat nykyisellään liian suuret. Tätä puhetta tosin oli niin Sportin, KooKoon kuin Jukureidenkin vaiheilla. On päivän selvää, että Mestiksen pitää parantaa mielikuvaansa sidosryhmiensä silmissä. Sarjan on luotava yhteinen visio, arvot ja strategia sekä kehitystä kuvaavat johtamisen ja viestinnän mittarit.

Taas kerran on helppo sanoa Mestis-organisaatioille, että ”pankaa hommanne kuntoon, niin katsotaan sitten mahtuuko mukaan”. Ei. Ei se niin toimi. Ihminen ei yksinkertaisesti jaksa, mikäli päämäärä on sumuverhon takana. Kukaan nostetuista joukkueista Sport, KooKoo tai Jukurit ei kyennyt oleellisesti kasvattamaan liiketoimiaan enää Mestiksessä.

Tällä hetkellä sanoisin, että sarjojen avaaminen ei ole ajankohtaista. Mutta. Tulevaisuudessa sen pitää olla. Oleellista on, että se päivä tulee ja on riittävän aikaisin tiedossa. On oltava valo mitä kohden kulkea.

Karsintasarja ei ole tietenkään itseisarvo. Arvioitaessa karsintasarjan merkitystä pitää kuitenkin muistaa, että Suomessahan se ei ole ollut koskaan varsinainen tuote yhdessä uskottavan mediakumppanin kanssa. Puhumattakaan instituutiosta jota se on Ruotsissa. Voisiko karsintasarjasta saada muutamia miljoonia vaihtavan tuotteen myös Suomessa?

Mestistä suuremman huolen aiheuttaa kuitenkin se mitä tapahtuu, jos yhä useampi seuroista ajautuu Bluesin kaltaiseen tilanteeseen. Siis tilanteeseen johon suljetussa sarjassa ei pitänyt joutua. Tipahtaminen sarjasta saneerauksen tai konkurssin vuoksi on SM-liigan kannalta ongelmallista jos joukkuemäärä laskee hallitsemattomasti. Mikäli sen alapuolella ei ole liiketoiminnallisesti kestävää sarjaa, jossa tulevat liigaorganisaatiot voivat kehittyä, näivettyy koko suomalainen jääkiekko. Ei vain SM-liigaa, Ei Mestis, vaan koko suomalainen pelaajakehitystyö.

Tämä on suomalaisen sarjarakenteen tulevaisuuden skenaario nykymallilla. Sen taklaamiseksi on SM-liigan, Mestiksen ja jääkiekkoliiton yhdessä mietittävä ratkaisumalleja. Samassa on mietittävä miten nyt sarjojen yhteenlaskettua liikevaihtoa voisi yhdessä nostaa 90 miljoonasta 120 miljoonaan?

Kun taloudella ei ole kyetty argumentoimaan sarjojen sulkemista, saattaa kasvun mahdollisuus löytyä urheilusta itsestään. Merkityksellisyys kehittää ja luo kiinnostusta. Kuluttajan taskuissa on jääkiekon tulevaisuus. Heitä kannattaa kuunnella.