Näkökulma: Tapparan uuden kunniagallerian keskeinen tehtävä ja haaste on inflaation torjunta

Tappara juhli Hall of fame -avajaisiaan Hakametsässä 3.2.2018. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto.

Lauantai-ilta Tampereen Tullikamarin Klubilla. Peer Güntin kitaristi-solistin Timo Nikin poika Pekka astuu basson kanssa lauteille Years on the road -kappaleen ajaksi. Pojalla on yllään isänsä 30 vuotta vanha keikkapaita. Rock’n’rollin henki ottaa viideksi minuutiksi ihmisen hahmon: vuodet tiellä maallistuvat isän ja pojan erottamattomaksi lihaksi ja vereksi.

Peer Güntin ja jääkiekon väliltä löytyy yhteys: Nikki on Niclas Luceniuksen isäpuoli.

Samainen mutta varhaisempi lauantai-ilta Hakametsässä. Kalevi Numminen astelee hallin eteläistä siniviivaa poikansa kanssa. Teppo ei kanna isänsä vanhaa pelipaitaa päällään, mutta symbolisesti kakkonen katossa ajaa saman asian. Se on ylhäältä tuleva merkki: isä ja poika ovat tallanneet samaa polkua.

Molemmissa tapauksissa on kysymys kulttuuriperinnöstä ja sen siirtämisestä. Ylisukupolvinen ketju varmistaa, että vihollinen ei pääse selustaan. Ei meidän vahtivuorollamme. Isä on saattanut oppinsa menestyksellä eteenpäin – se tuo kylmät väreet katsojan selkäpiihin.

Teppo Numminen (vas.), Kalevi Numminen ja Martti Jarkko. Tappara-ikoneita kaikki, joskin eri syistä. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto.

Useampi täyden seiskan valinta

Tappara nimesi kunniagalleriaansa (hall of fame) ensimmäisessä valintavaiheessa 41 henkilöä, joiden toiminta on arvioitu erityisen olennaiseksi seuran urheilutoiminnan kehityksessä. Mukana on ilahduttava kirjo nimikkeitä: pelaaja, huoltaja, taitoluistelija, valmentaja, valmennuspäällikkö, hallituksen jäsen, toimitusjohtaja, puheenjohtaja, naisjaoston puheenjohtaja.

Valituista 15 on pelannut Liiga-aikana. Heidän kauttaan voidaan jäsennellä mahdollisia valintakriteerejä.

Ensinnäkin on lähtökohtaisesti selvää, että kaikilla on takanaan poikkeuksellinen pelaajaura. Lisäksi voidaan eritellä ainakin seitsemän muuta taustalla vaikuttanutta tekijää: uran kokonaispituus, uran pituus Tapparassa, suomenmestaruus, pelannut juniori-ikäisenä Tapparassa, arvokisaedustus, kapteenius, muut tehtävät organisaatiossa.

Kun kysymys on 1970- ja 1980-luvun tapparalaisista, on sanomattakin selvää, että kaikki 15 ovat voittaneet suomenmestaruuden (keskiarvo 4,2 mestaruutta). Kahta lukuun ottamatta kaikki ovat edustaneet Suomea arvokisoissa. Keskimäärin Liiga-ajan kunniagallerialaisten ajanjakso Tapparassa on kestänyt 14 vuotta.

Ja löytyy joukosta kolme pelaajaa, jotka täyttävät kaikki seitsemän kriteeriä: Timo Jutila, Lasse Litma ja Pertti Koivulahti. Esimerkiksi Jutila edusti Tapparaa vuosina 1980-1999, pelasi merkittävän osan pelaajaurastaan Kirvesrinnoissa, voitti viisi SM-kultaa, on seuran oma kasvatti, oli useampana kautena kapteeni, kolusi kahdeksat MM- ja kolmet olympiakisat ja kahdet Kanada-cupit sekä on toiminut seuran organisaation palveluksessa.

Myös Pekka Laksola, Janne Ojanen ja Timo Susi pääsevät hyvin lähelle ”kriteerimaksimia”. Pekka Marjamäki ei ollut Tapparan kapteeni eikä virallisesti Tapparan kasvatti, vaikka pelasikin seurassa jo juniori-ikäisenä.

Toisessa ääripäässä pelaajavuosiltaan on Markus Mattson, joka pelasi Tapparassa vain kolme kautta, mutta toimi Liiga-Tappara ry:n ja Tamhockey Oy:n hallituksen jäsenenä yli 20 vuotta. Mattsonin uraauurtava maalivahtipesti NHL:ssa ei tainnut sekään olla valinnan esteenä.

Teppo Numminenkin pelasi Tapparassa vain kolme kautta, sai niiden aikana kolme mestaruutta ja pelasi sen jälkeen muutaman NHL-pelin. Numminen osoittaakin yhden valintakriteerin: erityisen poikkeuksellinen ura muissa ympyröissä.

Myöskään Martti Jarkon valinta ei perustunut sinioranssin uran pituuteen. Jarkko lienee Kirvesrintojen myyttisin pelimies.

Galleria torjuu paitainflaatiota

Tapparan lista vaikuttaa kaiken kaikkiaan tarkkaan mietityltä, ja kovin montaa nimeä listan ulkopuolelta ei edes tule mieleen, joita voisi harkita mukaan. Ja hyvä niin: jos mukana olisi ”turhia” nimiä tai oikeusmurhan kärsineitä, inflaation, kunniagallerian arvon alenemisen vaara olisi väistämättä olemassa.

Seurat voivat tietysti itse päättää, millaisilla kriteereillä hall of fame -valinnat tehdään. Kaikkien joukkueiden ja ajanjaksojen kohdalla mestaruus ei ole tarkoituksenmukainen valintakriteeri. Arvokisameriitti taas antaa gallerialle uskottavuutta – muutoin se voi näyttäytyä ulospäin keskinäisen kehun kerhona ja nurkkakuntaisena puuhasteluna.

On kuitenkin todennäköistä, että jatkossa Tappara lieventää valintakriteerejään. Mestaruuksia ei enää tule samalla tavalla kuin 1970- ja 80-luvuilla, ja seurauskollisuuden dynamiikka on muuttunut. Toki voi toivoa, että näin ei kävisi. Galleristien määrän kasvattaminen ei saa olla itsetarkoitus.

Toisaalta kunniagalleria suojelee jäädytettyjä pelinumeroita inflaatiolta. Tappara on jäädyttänyt viiden pelaajansa numerot (Kalevi Numminen, Pekka Marjamäki, Timo Jutila, Janne Ojanen, Timo Susi). Kunniagallerian myötä paine nostaa uusia paitoja kattoon pienenee.

Vanhan vitsin mukaan joissain seuroissa joudutaan kohta siirtymään kolminumeroisiin pelinumeroihin. Joka tapauksessa on selvää, että jos katon rajassa heiluu kymmeniä paitoja, ne eivät enää tunnu samalla tavalla erityisiltä, ainutkertaisilta.

Nyrkkisääntönä voisi pitää, että kunniagalleriaan valitaan vuosikymmenessä joitakin nimiä, mutta joka vuosikymmen ei paitoja tarvitse nostella.

1970-90-luvuilla syntyneissä kasvateissa viisi ilmiselvää

Kunniagalleriaan valituissa ei ole vielä yhtään 1970-luvulla tai sen jälkeen syntynyttä pelaajaa. Heidän aikansa koittaa myöhemmin.

Voidaan kuitenkin lämpimikseen spekuloida valittavien nimien määrillä. Jo nyt voidaan melkoisella varmuudella sanoa, että 70-, 80- ja 90-luvuilla syntyneistä Tappara-kasvateista ainakin viisi tullaan nimeämään kunniagalleriaan. Heistä kaksi on syntynyt 70- tai 90-luvulla ja yksi 80-luvulla.

Vuosituhannella ollaan jo niin pitkällä, että 70- ja 80-luvulla syntyneistä ei enää tule muita varteenotettavia Tapparan kasvatteja, jotka tulisivat täyttämään ainakaan edellä hahmotellut valintakriteerit.

Toki galleriaan tullaan valitsemaan myös muutama ei-oma-kasvatti, joista yksi varma tapaus on 80-luvulla syntynyt, näillä näppäimillä arvokisakoneeseen kapuava.

Tapparan kunniagalleria sijaitsee Hakametsän hallin C-päädyn kulmassa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto.