Näkökulma: Tappara suosikki, HIFK:lla mahdollisuudet

On helppo olla samaa mieltä, kuin HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen: Tappara on suuri ennakkosuosikki huomenna alkavassa välieräsarjassa. Se on viime kauden mestari, tämän kauden runkosarjan ykkönen lähes ylivoimaiseen tyyliin, sillä on tilastokärjet ja se on kotijoukkue.

Viime keväänä Jussi Tapiolan valmentama Tappara kohtasi loppuotteluissa juuri Törmäsen valmentaman HIFK:n, joka silloin oli runkosarjan ykkönen. Kiihkeiden pelien jälkeen Tappara vei mestaruuden otteluin 4–2. Tämä vertailu on kaikkien mielessä, haluaa HIFK sitä tai ei. Esille tulee varmasti myös se, että kautta vuosien Tappara on ollut HIFK:lle vaikea vastus. Joukkueet ovat kohdanneet pudotuspeleissä kahdeksan kertaa, ja vain kerran HIFK on ollut parempi. Kun Tappara on voittanut liigan aikana peräti yhdeksän mestaruutta, niin sillä on voittava saldo varmaan lähes kaikkia vastaan. Mutta tällä yhdellä on kiinnostavuutta nyt.

Tietenkin tilastot kertovat vain menneisyydestä. Niihin ei pidä takertua, mutta ne antavat hyvän kuvan. Ne kertovat senkin, että sitten viime kevään joukkueet menivät aivan eri suuntiin. Vaikka Patrik Laine ja joitain muita menetettiin, Tappara tuntui vain jatkavan entiseen tyyliin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta omien menetystensä jälkeen HIFK sukelsi todella sekavaa kauteen, joka tuntuu oienneen vasta nyt. Sen peli oli lähes koko runkosarjan ajan hämmentävän epätasaista.

Tuloksellisesti sen pudotuspelit menivät hyvin, mutta pelillisesti se pystyi dominoimaan oikeastaan vain kaksi erää. Jatkoajalla se oli neljä kertaa, joista vain yksi oli todella hieno ratkaisu. Mutta se voitti kaikki neljä kertaa, joka kertoo niin hyvästä onnesta kuin etenkin huikeasta ratkaisutehosta.

Sillä on niin hyvä kokoonpano, että se voi hyvinkin yltää tasaiseen pelaamiseen ja jopa voittoon. Paljon on pelin parannuttava, mutta siihen HIFK:lla on mahdollisuudet. Parhaimmillaan se pystyy hyvään ja jäähyttömään puolustuspelaamiseen, ja ratkaisutehoa löytyy myös muista kuin kuulusta ykkösketjusta. Erikoistilanteista alivoimapelaaminen on ollut hyvää. Kärppiä vastaan se oli vielä heikkoa, mutta TPS:ää vastaan toimi jo hyvin. Ylivoimapeli on ollut joko naurettavaa tai surkeaa. Mutta vaikka se päästi TPS:n tekemään kaksi alivoimalla, niin ratkaisevassa pelissä se teki yhden ylivoimalla, eikä päästänyt oman alivoimansa aikana yhtään.

Tappara ei suinkaan ole ollut niin voittamaton, kuin helposti kuvitellaan. Sitten helmikuun alun se sai vain kuusi kolmen pisteen voitoa, kun otteluita oli 14. Pudotuspeleissä se pääsi vain vaivoin jatkoon voittamalla neljä ja häviämällä kolme ottelua.

Mutta puolivälierissä vastassa oli Ilves. Paikallispelit ovat aina vaikeita, kun kaikki ovat kaikille niin tuttuja. Onkin odotettavissa, että Ilveksestä vaivoin ylipäästyään Tappara parantaa oleellisesti peliään. Se mestarien onkin tehtävä, ja valmistauduttava siihen, että sarjan luonne muuttuu. HIFK nojaa vahvaan tunnetilaan, ja jos se pääsee siihen, niin sen voittaminen ei ole helppoa.

HIFK on pelannut yhden sarjan enemmän kuin Tappara, ja sen luulisi jossain vaiheessa näkyvän. Mutta toisaalta se on pystynyt osin kierrättämään pelaajia laajan materiaalinsa turvin, ja siten pienentämään rasituseroaan.

Tapparalla on Henrik Haapalan ja Veli-Matti Savinaisen johdolla Liigan tilastokärkiä, mutta Ilves onnistui hyvin pitämään nämä kurissa. Mitenkään tukijoukkoja ja joukkuekokonaisuutta aliarvioimatta tässä on myös suuri ratkaisu: HIFK näkökulmasta nämä tähdet on pidettävä kurissa, ja toisaalta Tapparan näkökulmasta näiden pelaajien on pystyttävä ratkaisuihin.

Niin tämän kauden tapahtumat kuin tilastot puoltavat selvästi Tapparaa, mutta toisaalta HIFK:lla on laadukas kokoonpano, vaikka joukkue onkin lähes koko kauden ajan pelannut sekavasti. Sillä onkin mahdollisuudet pelata hyvin.

Tapparan 4–0 on lähempänä kuin HIFK:n 4–2, mutta tässä sarjassa voi tapahtua mitä tahansa.