Näkökulma: Pronssipeli on tarpeellinen

Michel Miklik päätti kautensa mitali kaulassaan tehtyään voittomaalin pronssipelissä. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

Vuonna 2005 Suomi hävisi jalkapallon naisten EM-kisojen välieräottelun maalein 1–4 mestaruuden lopulta voittaneelle Saksalle. Mutta kuka muistaa sen? Varmaan aika harva. Ruotsi hävisi toisen välierän Norjalle 2–3 jatkoajan jälkeen. Jos kisoissa olisi pelattu pronssiottelu Suomen ja Ruotsin välillä, niin peli muistettaisiin paljon paremmin, olisi siinä käynyt miten tahansa.

Mutta näissä EM-kisoissa ei ollut pronssiottelua. Miesten puolella sellainen pelattiin viimeksi vuonna 1980. Naiset pelasivat kolmannesta sijasta vielä vuonna 1993, mutta sen jälkeen tavasta luovuttiin. Sen sijaan MM-kisojen ohjelmassa pronssiottelut ovat olleet koko ajan niin miesten kuin naisten kisoissa. FIFA:lla ja UEFA:lla on ollut eri linjat.

On tietysti makukysymys, kummasta linjasta pitää. Mutta varmaa on se, että vuoden 2005 turnaus olisi paremmin suomalaisten mielissä, jos Suomi ja Ruotsi olisivat kohdanneet pronssipelissä. Se kerrattaisiin aina joko suurena menestyksensä tai karvaana tappiona EM-kisojen koittaessa. Olisi paljon helpompi muistaa tappio pronssipelissä kuin tappio välierässä. Tai tuo mitali olisi kunniapaikalla.

Liigan tämän kauden pronssiottelussa JYP voitti HIFK:n jatkoajalla 6–5. Maaleja tehtiin paljon, joka kertoo asenteen puutteellisuudesta, mutta ainakin peli oli vaihteleva ja jännittävä. Yleisöä oli hiukan alle 4000, joka oli suunnilleen sama kuin JYPillä oli muutenkin pudotuspeleissä. Runkosarjassa sen yleisökeskiarvo oli noin 3500, joten väkeä oli mukavasti.

Jos pelaajilta kysyy pronssiottelusta, niin aina saa vastaukseksi, että peliin on vaikea keskittyä. Aika moni pitää ottelua aivan turhana. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta onko se loogista?

Maailmassa on kaksi perustapaa palloilumestaruuksille eli joko cup- tai sarjamuoto.

Runkosarja ja sen jälkeiset pudotuspelit on yhdistelmä näistä kahdesta. On aika luonnollista, että cupmallissa pelataan vain voitosta, ja yhtä luonnollisesti sarjamuodossa ratkeavat kaikki sijat. Kun Suomen jääkiekossa siirryttiin kaudella 1975–76 sarjamuotoisesta SM-sarjasta SM-liigaan pudotuspeleineen, niin pronssiperinteestä haluttiin tietysti pitää kiinni. Parhaiten se tapahtui pelaamalla pronssista, ja tätä tapaa on jatkettu koko ajan. Ensin pelattiin paras kolmesta. Nykyiseen yhteen peliin siirryttiin vuonna 1987.

Suomen tapaista mitalijärjestystä ei synny

Pohjois-Amerikassa pronssipelejä ei tunneta, ja Euroopassakin Suomi kuuluu pieneen vähemmistöön. Joissain maissa ja sarjoissa jo pelkät välimatkat tekisivät pronssipeleistä vaikeita, ja jossain maissa ja sarjoissa on vain haluttu ottaa mallia pohjoisamerikkalaisesta tavasta. Kaikkia kolmea mitalia ei edes jaeta, tai ne ovat käytännössä kuihtuneet pois. Suomen tapaista selkeää mitalijärjestystä ei synny.

Se voidaan tietysti säilyttää jakamalla pronssit runkosarjan järjestyksen perusteella välierien jälkeen. Pelaajat pääsisivät nopeammin lomilleen, ja olisi vain kestettävä ne vitsit postittamisesta, johon väkisinkin joskus jouduttaisiin.

Mutta yllättävän hyvä loppukausi jäisi vaille mahdollisuuttaan. Näin kävi vaikka keväällä 2009, kun kuudenneksi runkosarjassa sijoittunut KalPa voitti pronssipelissä kakkosen Bluesin. On makukysymys, olisiko Blues silloin ansainnut pronssit jo runkosarjan perusteella vai ansaitsiko KalPa vielä mahdollisuuden.

Helppo vastaus on kysyä pelaajien mielipidettä.

Mutta yhtä helposti voi sanoa ainakin osan näistä ansaitsevan niin hyvin, että sillä palkalla pitää pystyä keskittymään vielä yhteen peliin. Kolmanneksi sijoittuminen on aina parempi asia kuin neljänneksi jääminen. Sen myöntävät kaikki ammatikseen pelaavatkin. On luonnollista, että joka paikassa ei pronssipelejä ole, mutta on turhaa perinteestä luopumista jättää siitä pelaaminen, jos siihen mahdollisuudet on.

Ehkä pelaajien olisi parempi miettiä, mistä ja keneltä palkkansa saavat, kuin kritisoida pronssipelin pelaamista. Ne ovat usein hienoja pelejä, ja voisivat olla vielä hienompia, jos kaikki keskittyisivät niihin kunnolla palkkansa mukaisesti.