Näkökulma: NHL:n markkinahulinoissa rahaa palaa ja virheitä sattuu

Turhaan siirtomarkkinoiden avautumista ei kutsuta free agent frenzyksi, eli löyhästi suomennettuna vapaiden markkinoiden hulinaksi. Sillä silloin seuroille tulee palava halu päästä dollareistaan eroon.

Suomalaiset muistavat varmaan hyvin Ville Leinon palkkapäivän vuonna 2011.

Buffalo Sabres vingutti uuden omistajansa Terry Pegulan luottokorttia, Leinon lisäksi kaupunkiin saapui saksalaispuolustaja Christian Ehrhoff. Leinon 6 vuoden ja 27 miljoonan sekä Ehrhoffin 10 vuoden ja 40 miljoonan sopimukset tuntuivat ehkä hetken, hyvin lyhyen sellaisen, verran järkeviltä.

Vahva katumus seuralle iski vasta myöhemmin ja molemmat pelaajat ostettiin ulos.

Samoin on käynyt monille muille heinäkuun helteiden hankinnalle.

Viimeisimpänä perjantaina ulosostettu Benoit Pouliot, jonka viisivuotisesta, 20 miljoonan diilistä oli jäljellä kaksi vuotta. Sopimus oli solmittu 1. heinäkuuta 2014.

New York Rangers saisi näistä hudeista jo muutaman sivun esitteen laadittua. Palkkakattoaikakauden Chris Druryyn, Scott Gomeziin, Wade Reddeniin ja Brad Richardsiin olisi mennyt lähes 200 miljoonaa dollaria rahaa, ellei sopimuksista olisi kiemurreltu ulos jo hyvissä ajoin. Rahaa paloi silti paljon.

Toronto Maple Leafs on toinen seura, joka on toiminut nopeasti, ajatellut myöhemmin. Esimerkiksi Jeff Fingerin ja David Clarksonin sopimukset eivät monien mielestä näyttäneet edes tekohetkiltä järkeviltä.

Clarksonin yli 5 miljoonan seitsenvuotinen sopimus toiminee verrokkina myös tähän kesään.

Kesä 2013 oli nimittäin laadullisesti varsin vaisu, joten palkat nousivat kovassa kilpailussa.

Samaa pelätään sattuvan tänä kesänä, ellei sitten seurat ole oppineet jotain.

Sitä tosin sietää epäillä.