NÄKÖKULMA: Mutasen ulosajon koko anatomia - Tämä on KalPa-hyökkääjän suurin rikos

Ei taaskaan finaalia ilman kohua. Sami Mutasen taklaus Henrik Haapalaan on kaluttu luita ja ytimiä myöten siellä sun täällä, joten katsotaan, josko sitä ydintä vielä vähän löytyisi.

Jääkiekkoa seuraava kansanosa lienee jakautunut niihin, joiden mielestä Mutasen tälli oli ehdottoman törkeä ja ulosajon arvoinen ja niihin, joiden mielestä taklaus oli epäonnisista seurauksistaan huolimatta täysin puhdas. Jälkimmäinen porukka miettii nyt, kuinka helvetissä sitten oli mahdollista, että Mutanen sai ulosajon.

No, katsotaanpa.

Aleksi Elorinne lyö maalin takana kiekon ränniin ja ottaa samalla taklauksen vastaan Jyri Junnilalta. Sivunmennen sanoen Junnilan taklaus Elorinteeseen on läheistä sukua Mutasen Haapala-tälliin.

Junnila on 173-senttinen ja 78-kiloinen, Elorinteen mitat puolestaan kirjoitetaan 195/95. Mutasen 183-senttiseen varteen on kertynyt kiloja 93, 176-senttinen Haapala on 78-kiloinen. On selvää, että noin viidentoista kilon painoerojen kohdalla jo fysiikan lait näyttelevät omaa rooliaan.

Elorinne lyö siis kiekon ränniin ja ottaa taklauksen vastaan. Haapala ottaa kosketuksen kiekkoon, mutta ei saa sitä haltuunsa. Santeri Lukka kurkkaa viivalta sisään ja kiekko ajautuu kulmaukseen. Kun Mutanen valitsee luistelulinjansa kohti Haapalaa ja päättää taklata, Haapala on rintamasuunta lähes Mutaseen päin. Samassa kohdin hän on törkkinyt kiekkoa, jota myös Lukka hamuaa. Mutasen taklaus osuu etuviistosta vartaloon, se ei osu päähän. Haapala lentää epäonnisin seurauksin päin laitaa.

Pienikokoiseksi pelaajaksi Haapala ottaa normaalisti taklaukset vastaan poikkeuksellisen jämäkästi.

Onko Haapala siis taklattavissa oleva pelaaja? Mielestäni on. Samaa mieltä tuntui pelin jälkeen olevan aika moni muukin, lukuun ottamatta otteluvalvoja Rami Savolaista, joka totesi Ylelle Haapalan olleen tilanteessa "kiekoton mies jo pitkän aikaa". Pitkän aikaa Haapala ei ole kiekoton missään tapauksessa ja kiekottomuus jää tällä kertaa väkisinkin tulkinnanvaraiseksi.

Pienikokoiseksi pelaajaksi Haapala ottaa normaalisti taklaukset vastaan poikkeuksellisen jämäkästi. Hänen kykynsä suojata kulmapeleissä kiekkoa - ja itseään - on aivan huippuluokkaa. On hyvin harvinaista, että vahvajalkainen ja vikkeläliikkeinen Haapala lentää päin laitaa tällä tavalla.

En tiedä, pitävätkö huhut Haapalan pelaamisesta kuumeessa lauantaina paikkaansa. Toivottavasti eivät. Se on tiedossa, ettei hän pelannut maanantaina. Jos on ollut jotain flunssantynkää ja mies vielä vähän toipilas, niin tämän tiedämme kaikki: heti flunssan hellitettyä ihminen ei ole skarpeimmillaan. Ei kiekkokaukalossa, ei "tavallisella" työpaikailla. Ei, herra paratkoon, edes jäähallin mediakatsomossa. Päivänselvää on myös se, että Haapala missään tapauksessa sukella tai filmaa tässä tilanteessa.

Niinpä Mikki Hiiri -huutelut ovat Mutasen iltapuhteen pahin rikos.

Niinpä Mikki Hiiri -huutelut ovat Mutasen iltapuhteen pahin rikos. Ne eivät kuulu tilanteeseen, jossa vastustajalla on aivotärähdys ja naama auki. Ainakaan viimeksi mainitusta Mutasella ei tosin varmastikaan ole ollut tietoa, mikä selittää primitiivireaktiota.

Siitä hetkestä, kun Haapala koskee kiekkoon, kuluu noin 1,5 sekuntia siihen, kun Mutasen taklaus osuu. Sillä välin laatta on ehtinyt jo karata Tapparan kultakypärän lavasta. Otteluvalvoja Savolaisen kommentti jää kaikumaan vähintäänkin kummallisena.

Stefan Fonselius on tilanteessa niin sanottu "takatuomari" ja hän päättää lopulta tuomita tilanteesta rangaistuksen laitataklauksesta. Tässä vaiheessa Fonselius sitoo sääntökirjan mukaan omat kätensä. Kun hän on päättänyt antaa rangaistuksen, hänen on pakko heittää Mutanen ulos. Haapalan kasvoissa on verta vuotava haava ja on ilmeistä, että hän sai myös aivotärähdyksen.

On tilanteita, joissa tämä mekanismi ainoastaan hukkaa järjestelmän aikaa.

Silti on syytä edelleen muistaa, että taklaus osuu vartaloon, Haapala näkee Mutasen tulevan, eikä hän ole varsinaisesti kamppailutilanteessa Lukan kanssa. Hän on hieman irti laidasta, joten jonkinlaisia eväitä kahden minuutin rangaistukselle on olemassa.

Nimenomaan teon perusteella. Suoraan IIHF:n sääntökirjasta tuleva linjaus kuitenkin sitoo edellä todetusti Fonseliuksen kädet. Liiga taasen on linjannut, että tilanteet, joissa pelaaja loukkaantuu ja tuomitaan pelirangaistus, etenevät automaattisesti kurinpitojärjestelmän käsiteltäväksi. On tilanteita, joissa tämä mekanismi ainoastaan hukkaa järjestelmän aikaa.

Tämä tilanne on juuri sellainen.

On tavallaan loogista, että SM-liigan säännöt noudattelevat IIHF:n linjaa. Loukkaantumispykälä on kuitenkin lajin fyysisen luonteen kannalta hyvin ongelmallinen. IIHF on koko Rene Faselin valtakauden ajan yrittänyt tehdä jääkiekosta kivaa ja salonkikelpoista peliä, mitä se ei oikein ole.

SM-liiga voisi ihan hyvin heittää tuolla IIHF:n loukkaantumispykälällä vesilintua.

Ja mielellään mahdollisimman nopeasti.