Näkökulma: Marjamäki oppi sen jo Oulussa – "Aho on prototyyppi siitä, mihin tämä peli on menossa"

Sebastian Aho juhlii alivoimalla iskemäänsä avausmaalia Jyske Bank Boxen -areenalla Herningissä. Leijonien Tanskan MM-turnauksen avausottelu oli Ahon näytöstä. Kuva: Henning Bagger/AOP

Suomi-Etelä-Korea 8–1 (2–0, 3–1, 3–0)

Aurinkoisen kevätlauantain aurinko paistoi Sebastian Ahon suunnasta. 

Se sama valo valaisee Suomi-kiekkoa vielä pitkään 2020-luvulla.

Carolinan nuori oululaistähti oli mukana kaikissa Suomen neljässä ensimmäisessä maalissa. Sen näytöksen jälkeen ei enää tarvinnut aprikoida muuta kuin sitä, kuinka moni leijonapelaajista pääsee kisa-avauksessa pisteille.

Ahon osalta pisteet ovat vain osa hohdokkuutta.

Aho on paitsi Suomi-kiekon nykyisyys ja tulevaisuus, myös sulavasti luisteleva malliesimerkki siitä, mihin jääkiekko on lajina menossa. Siinä puntaroinnissa kiekkokääpiö Korea on kuriositeetti, eikä lauantain odotetun isolle murskatulokselle kannata panna pahemmin painoarvoa.

* * *

Pelaamisesta kaikilla ihohuokosillaankin nauttiva Aho nakutti neljä (2+2) tehopistettä. Sitä voi kutsua näytökseksi, mutta mikä parasta, show antoi mahdollisuuden kiikaroida, mihin suuntaan pelin evoluutio on etenemässä.

Erkanevatko NHL:n ja Euroopan isojen kaukaloiden vaatimukset? Vai kavennetaanko meidänkin mantereellamme joustokaukaloita, jotta kiekkomaailman reuna(ehdo)t olisivat kaikkialla samat kaikille? 

Vaikka Ahon pelipää raksuttaa todetusti todella nopeasti, hän on persoonaltaan inasen turhan vaatimaton arvioimaan omaa erinomaisuuttaan.

Siksi on hyvä kysyä kaukalon laidalta, mihin suuntaan nykyiset parikymppiset maailmantähdet ovat viemässä lajia.

– Vaikea on pärjätä, jos et ole hyvä tai erinomainen luistelija. Se on se ykkösjuttu tällä hetkellä. Luistelun merkitys korostuu, kun vauhdit vain kasvavat, Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki analysoi Kiekkoareenan haastattelussa jo viime kaudella.

– Toinen tekijä on se, että vaikka on vaikea nimetä yhtä prototyyppiä, niin nykyään on aika paljon kevytrakenteisia pelaajia, jotka menevät aika hyvin pää ylhäällä, pystyvät pelaamaan pieniä 2–1-pelejä ja ymmärtävät pelin.

Tällaisia pelaajia löytyy jääkiekkoplaneetan kaikista kolkista.

Ilahduttavan moni heistä on tällä hetkellä Tanskassa ja vieläpä Herningin pikkukaupungissa. Jo pelkästään Team USA:n Johnny Gaudreau, Kanadan paidassa paahtava Connor McDavid tai jenkkien jo vähän varttuneempi Patrick Kane ovat syitä lähteä eksoottiseen telttamajoitukseen tanskalaisen pikkukaupungin jättimäisen messukeskuksen lattialle. Listaan voi hyvällä omallatunnolla lisätä uuden latvialaistähden Rudolfs Balcersin.

Leijonaluotsi Marjamäki valmensi nuorta Ahoa jo Kärpissä. 

– Jos suomalaisia ajatellaan, niin Sebastian Aho on ehkä sellainen prototyyppi siitä, mihin tämä peli on menossa. Hänen tyyppisensä pelaajat pärjäävät myös kovalla tasolla.

Niin todellakin pärjäävät.

*  *  *

Arkivalmennuksesta erossa ollut Marjamäki on miettinyt paljon sitä, mitä kohti laji ja pelaajat kehittyvät.

"Hyvän pelikäsityksen ja luistelun yhdistelmä on se juttu."

– Tietyllä tavalla on rikkaus, että erilaisella pelilläkin vielä pärjää. Mutta mitä se peli sitten on tulevaisuudessa? Jotkut puhuvat pelipaikattomuudesta: Onko tulevaisuudessa esimerkiksi enää pakkeja ja hyökkääjiä. Varmasti tätä voidaan pyöritellä paljonkin, mutta luistelu ja jatkuva peliote ovat tärkeitä, kuuluu Marjamäen analyysi.

Alle 80-kiloinen Aho ja muut MM-jäille lähtemään innostuneet nuoret tähdet osoittavat kiistattomasti, että betoniporsaiden aika on auttamatta ohi.

Kun vielä tuomarilinjaa on entisestään kiristetty mailarikkeiden osalta, estradi on "ahojen".

– Hyvän pelikäsityksen ja luistelun yhdistelmä on se juttu. Sellaiset pelaajat, joilla ne ovat kunnossa, he nousevat vielä isompaan arvoon arvaamattomaan.

On syytä korostaa myös ennakoinnin merkitystä.

– Nimenomaan. Ennakointi on erittäin hyvä sana. Nimenomaan just ennakointi on kaiken A ja O, ei niinkään reagointi, mistä ennen on puhuttu, Marjamäki paaluttaa.