Näkökulma: Liigan siirtokaruselli ihmetyttää vuodesta toiseen – yksi myy kahvatkin ovista, toiselta tippuu jo lasti yli laidan

Jukurien tehopuolustaja Teemu Suhonen on kiinnostavaa kauppatavaraa vielä loppukaudesta. Kuva: Jukka Rautio

Liigan siirtotakaraja lähestyy ja karuselli kiihtyy. Se jaksaa jääkiekkokuluttajaa ihmetyttää, naurattaa ja sapettaa vuodesta toiseen.

Suljettu liiga antaa pudotuspelikelkasta jääville seuroille mahdollisuuden laittaa kalleimmat pelaajat niin sanotusti lihoiksi.

Liigan jumboksi näillä näkymin jäävässä Vaasan Sportissa heitettiin pyyhe kehään jo tammikuussa, kun puolustaja Markus Kankaanperä lähti HIFK:hon. Sen jälkeen Sport on myynyt suurinpiirtein kahvatkin hallin ovista: Filip Riska, Markus Nenonen, Sam Povorozniouk, Michael Parks ja viimeksi perjantaina Ari Gröndahl.

Mikkelissä kulmat kurtistuivat ensimmäisen kerran joulun tienoilla, kun Hannu Pikkarainen löi luistimet naulaan ja viime kauden kultakypärä Henrik Koivisto lähti Jukureista päävastustaja KooKoon riveihin.

Ehkä sitä ei tohtinut vielä tyhjennysmyynniksi tuomita, mutta tämän vuoden puolella lähtijöiden lista on hiljalleen jatkunut: Henri Auvinen, Teemu Tallberg, Zach Budish, Janne Kumpulainen…

Kristallipalloa ei tarvita ennustaakseen, että kun moni liigaseura kiikaroi puolustajaa, ainakin puolustajien pistepörssin kärkisijoilla keikkuvan Teemu Suhosen matkalaukku on pakattu.

Jukureilla alkaa olla tiukkaa saada kokoonpanoa jalkeille. Siinäpä olisi Jukureiden päävalmentaja Risto Dufvalle mietittävää – jos hän ei olisi miettimässä Slovenian asioita Etelä-Koreassa.

Jukurit kertoikin nettisivuillaan, että pelaajakatoa paikattiin lainalaarin pohjalta ja omista A-junioreista sellaisilla nimillä kuin Aku Kestilä, Tuomas Vartiainen, Jani Nurkkala, Miiro Linjala ja Ville Räsänen.

Anteeksi keillä? Niinpä.

*****

Itselleen järjestämäänsä mahdollisuutta paikalla talouttaan seurat innolla käyttävät, totta kai.

Onhan siinä tilinpäätökseen ja ensi kauden pelaajabudjettiin muutama kymppitonni säästettävissä. Ehkä enemmänkin, kun tarpeeksi aikaisin avaa puodin ovet.

Huvittavaa seurata, miten samaan aikaan Ruotsissa esimerkiksi Örebro vahvistaa joukkuettaan putoamiskarsintojen pelossa.

Liigassa imetään Mestis ja A-nuorten SM-liiga kuiviin ja sitten ihmetellään, että miten se Mestiksen taso nyt näin ja pelaajapolku nyt noin.

Avatapa liiga jälleen. No, ei mennä siihen ikuisuuskeskusteluun sen enempää.

*****

Vielä toistaiseksi viihteellistyneessä urheilussa on sentään ripaus urheiluakin. Muutenhan esimerkiksi sanomalehdistä urheilujutut voitaisiin siirtää talousosioon.

Tai sanotaan, että uskon liigalystin lopulta maksavien kuluttajien haluavan nähdä panokset katossa pelattavaa oikeaa kilpaurheilua, eikä mitään loppukauden läpsyttelyä junioreilla ja mestislainoilla.

Sen vain haluaisin tietää, miten vaikkapa Sport ja Jukurit perustelevat potentiaaliselle yleisölle, miksi tulla vielä loppukaudesta hallille.

Saattaisi siinä aavistuksen petetty olo tulla, jos ostaa kalliin lipun vaikkapa teatteriin ja tähtiesiintyjät olisikin korvattu teatterikorkean ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Kohta teatteri sitten mainostaisi, että osta nyt jo samalla tiketti kaikkiin ensi vuoden esityksiin.

*****

Viime kaudella liigan jumboksi jäänyt ja ennen siirtorajaa pajatsonsa tyhjentänyt SaiPa lähti tähän kauteen ”Uusi alku” –teemalla. Markkinointikoneisto näytti ainakin etäämmältä katsottuna saavan peitettyä yllättävän hyvin menneen kauden kauhut tuoreen toiveikkuuden alle.

Uuden päävalmentajan Tero Lehterän johdolla piskuinen Sputnik on osunut suorastaan kultasuoneen ja taistelee suorasta puolivälieräpaikasta. Lehterällä kulkee, lehtereillä ei.

Taaperrus söi SaiPan kauden 2015-16 yleisökeskiarvosta noin 20 prosenttia seuraavaan kauteen: lukema 3819 putosi lukuun 3054.

Tämän kauden hyvät otteet ovat nostaneet 27 kotiottelun perusteella keskiarvoa hyvin naftisti: 3180. Lukemat on aika kaukana lappeenrantalaisseuran tavoitteesta 3600.

Samankaltainen ilmiö on havaittavissa esimerkiksi Raumalla, vaikkei viime kaudella rämpinyt Lukko myynytkään lopulta riveistään kuin palkkakuningas Aaron Gagnonin.

Ehkä ihmiset eivät kuitenkaan ole niin lyhytmuistisia?

Mistä päästään puntaroimaan talousargumenttia toisesta näkökulmasta. Tyhjennysmyynnit tarjoavat hetkellistä helpostusta, mutta kääntyykö kuluttajien pettäminen pitkässä juoksussa miinukseksi myös talouspuolella?

*****

Tapahtuu sitä sarjan toisessa päässäkin. Ymmärrän vielä, että vaikkapa pudotuspeleihin valmistautuva TPS poimii Jukureista Zach Budishin harkituksi täsmähankinnaksi.

Sitä ajatusmaailmaa en ymmärrä, että Tappara haalii markkinoilta miehiä pelkästä haalimisen ilosta. Tyler Redenbach ja Curtis Hamilton kävivät kirvespaidassa niin nopeasti, että kuka heitä muistaa pukukopissakaan.

Mestarisuosikin laituriosasto on lastattu niin täyteen, että hyvää tavaraa lentää yli laidan.

Kymmenen laitahyökkääjän marssijärjestyksessä Tapparan viime kauden sisäisen pistepörssin kolmosella Teemu Nurmella ja oman juniorimyllyn ylpeydellä Joona Luodolla tekee tiukkaa päästä puremaan edes tuppea kokoonpanon jatkeeksi.

Okei, huippu-urheilua ja kilpailutilanne kehittää, mutta ei joukkueen harmonia Hakametsässä ihan paras mahdollinen taida olla.

*****

Harmoniasta puheenollen. Risto Dufva totesi Lukkoa valmentaessaan, että yksi onnistuneen kauden merkeistä piilee joukkuekuvassa ja siinä, kuinka monta miestä kauden alla otetusta kuvasta on vielä loppusaunaillassa jäljellä.

Tulee mieleen, kuinka HIFK kaappasi viime kaudella siirtotakarajan kynnyksellä KooKoosta Kai Kantolan, Jarkko Malisen ja Ryan O’Connorin.

Valmentajat puhuvat nykyään niin paljon yhteenhitsautumisesta ja ryhmäytymisestä, että kesällä tuntuu välillä olevan harjoittelua tärkeämpää heitellä ylävitosia jossain telttaleirillä.

Sitten kuitenkin loppusuoralla jossain joku naksahtaa, ostetaan helmikuussa uusi ykköskentällinen äijiä ja karaututetaan kannujahtiin. Tänä vuonna olympialaisten takia tempun voi käytännössä tehdä vielä viisi ottelua ennen runkosarjan päättymistä.

Ehtivät pelaajat siinä toistensa lempinimet opetella ennen pleijareita. Sellaista ryhmäytymistä.

Taitaa jäädä jossain päin Suomea joukkuekuvat katsomatta. Peleistä nyt puhumattakaan.