NÄKÖKULMA: Kiekottelun maksiimi ja Niiralan montun pronssimaksimi

Oliko KalPa-Tappara laadukas ja viihdyttävä jääkiekko-ottelu? Kyllä, se oli ehdottomasti molempia.

Oliko se tasainen, olisiko kumpi tahansa voinut sen voittaa? Se oli melko tasainen ja kyllä, kumpi tahansa olisi voinut voittaa.

Jos sarjan tämän hetken kärkikaksikko kohtaa keväällä finaaleissa, onko KalPasta haastajaksi paras seitsemästä -sarjassa? Ei ole.

Yhden ottelun perusteella ei toki pidä mennä liikoja huutelemaan, mutta kärkikamppailu toi esiin niitä asioita, jotka ovat olleet nähtävissä pitkin kautta. KalPa pelaa toki erinomaista jääkiekkoa. Se on kiekollisena kenties koko sarjan etevin ryhmä. Nimenomaan siinä, kuinka kiekko liikkuu lavasta lapaan ja ukot vaihtavat hyökkäysmyllyissä paikkoja Ja toisin kuin esimerkiksi viime kaudella, ne hyökkäysmyllyt ovat tuottaneet jatkuvalla syötöllä tulosta. KalPa menee aiempaa selvästi ronskimmin maalille.

Mutta sitten, kun joukkue joutuu puolustamaan vastustajan pitkiä hyökkäyksiä omissa pääsemättä kiekkoon käsiksi, se on vaikeuksissa. Kärkikamppailun toinen erä oli erinomainen esimerkki tästä. Se oli se hetki, kun Tapparan olisi pitänyt pystyä päksimään peli pakettiin. Fakta on myös se, että Tapparan veräjää voittomaalikisaa lukuun ottamatta vartioinut Teemu Lassila oli enemmän tai vähemmän syyllinen savolaisten kahteen nopeaan maaliin kolmannen erän alussa.

Pudotuspelit harvoin ovat kiekollista rallattamista.

Ja kun katsoo esimerkiksi tapaa, jolla Tappara oman alueensa keskustan tukkii, on siinä ylivoimainen ero KalPaan nähden. Tästä nähtiin erinomainen esimerkki reilut kaksi viikkoa sitten JYP-Tappara -ottelussa. Hurrikaani möyrysi välillä hillittömällä voimalla, mutta kirvesrintojen puolustuspaketti ei ollut siitä moksiskaan ja iski vastaan murhaavalla voimalla.

Itse asiassa, pelissä ja johtoasemassa roikkuminen ilman kiekkoa käy KalPaa paremmin myös vaikkapa juuri JYPiltä, joka alkukauden koomailujen jälkeen on taas kaivanut muistivihkostaan esille ne sivut, joissa kerrotaan, kuinka jääkiekko-otteluita voitetaan.

Pudotuspelit harvoin ovat kiekollista rallattamista, tämän KalPa on ennenkin saanut karvaasti kokea. Vaikka kilpinuttuinen ryhmä on määrätietoisempi, kovempi ja miehekkäämpi kuin kertaakaan sitten vuosikymmenen vaihteen, kyttäilyksi ja kamppailupelaamiseksi ajautuvat väännöt ovat sille myrkkyä. Ja sellaisia pudotuspelit tuppaavat pidemmän päälle olemaan. KalPa tarvitsisi alakertaansa pari jussitimosta lisää.

Sijalle kuusi on tarjolla melko häijyä ryhmää.

On itse asiassa ihan mahdollista, että KalPalle käy perinteiset playoff-kylmät, mikäli se luiskahtaa ulos runkosarjan kahden parhaan joukosta. Vähintään kolmas joukkueen pitäisi kaiken järjen mukaan olla, mutta sijalle kuusi on tarjolla melko häijyä ryhmää. Häijyä siis viimeistään siinä vaiheessa, kun runkosarja on paketissa. Katsokaa itse sarjataulukosta, keitä nämä joukkueet ovat. Tämän hetken nelonen, HPK, sinne tuskin vajoaa, mutta se olisi itse asiassa ihanteellinen pudotuspelivastustaja kilpinutuille.

Ja entäs sitten, kun ryhdytään liikkumaan puolilikaisella tai jopa likaisella vyöhykkeellä? Kun agitaattorit päästetään toden teolla irti? Löytyykö KalPalta vieläkään työkaluja tähän?

Kuopiolainen kiekottelun maksiimi aiheuttaa sen, että pronssikevät on Niiralan montun maksimi.

Vaikka KalPa tyylipisteissä ykkönen olisikin.