Näkökulma: HIFK:n katseet kohti Espoota

Tobias Salmelaisella ei tietenkään voinut vielä olla mitään ainakaan julkisia linjauksia HIFK:n tulevista vuosista. Mutta hänellä on hyvä tausta niin pelaajana, pelaaja-agenttina kuin alan koulutukseltaan. Hän on vielä nuori, mutta niin oli Jarmo Kekäläinenkin. Hän johdatti HIFK:n Suomen mestaruuteen ja on tehnyt valtavan hienon uran NHL:ssä.

Salmelainen on syntyisin Espoosta ja sinne hän voi kääntää katseensa nytkin. Siihen on yksi todella suuri syy.

Syyskuun lopussa HIFK ja Bluesin junioripuoli tiedottivat ryhtyvänsä valmistelemaan yhteistyöhön ryhtymistä. Tämä avaa valtavat tulevaisuuden mahdollisuudet. Espoo on viime vuodet ollut selkeä ykkönen maan junioritoiminnassa, josta on vaikka kuinka paljon todisteita. Yksi on vaikka voitettujen mestaruuksien määrä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana niitä on tullut A:ssa kaksi, B:ssä yksi ja C:ssä peräti neljä. Hopeamitaleita on näissä ikäluokissa tullut tuona aikana yhteensä kymmenen. Samaa kertoo Aaro Kivilinnan muistopalkinto, jonka saa paras yleisseura. Blues voitti sen viisi kertaa peräkkäin vuosina 2011–15. Siinä tosin saa pisteitä niin miesten kuin naisten liigoista, mutta pääpaino on junioreissa.

Nuo kertovat tietysti yleismenestyksestä, kun liigajoukkueen näkökulmasta yksilöt ovat tärkeitä. Mutta niitäkin löytyy. Hyvä esimerkki on vaikka A-maajoukkueen nimeämiset Karjala-turnaukseen. Nuorista niin Miro Heiskanen kuin Eeli Tolvanen ovat Espoo-lähtöisiä. Heiskanen tosin siirtyi HIFK:hon niin aikaisin, että häntä voi pitää ifklaisena, mutta Tolvanen on ollut vasta tämän kauden Jokereissa. Hän tuli joukkueeseen USA:n junioriliigasta USHL:stä, jonne lähti Bluesista. Eri liigajoukkueista löytyy espoolaisia vaikka kuinka paljon. Jatkossa näitä pitäisi löytyä HIFK:sta.

Sinänsä tämän yhteistyön virittäminen on outoa Bluesin juniorien puolelta. Ehkä välit edustusjoukkueeseen ovat vielä huonommat kuin on arveltu, tai sitten junioripuolella on selkeä käsitys siitä, ettei edustuspuoli onnistu edes Mestiksessä. Nämä eivät kuitenkaan ole HIFK:n ja Salmelaisen asioita.

Tietenkään ei pidä unohtaa HIFK:n junioritoimintaa. Viime kauden päätteeksi seura voitti Kivilinnan muistopalkinnon ja noiden viimeisten kymmenen vuoden ajalta sillä on viisi eri juniorien mestaruutta.

Jo tuosta selviää, missä Salmelaisen pitää näkyä. Hänen on oltava tuttu näky Espoon ja Helsingin eri jäähalleissa. On tietysti selvää, että hänen on hankittava niin kotimaisia kuin ulkomaisia tähtipelaajia. HIFK:n on oltava jo imagonsa takia seura, joka pystyy maksamaan parhaille 300 000 euroa kaudesta. Mutta jokaisen ulkopuolisen pelaajan pitää mahtua kahteen kärkikentälliseen, ja loput on nostettava näistä kahdesta juniorituotannosta. Sieltä voivat löytyä uudet tähdet.

Totta kai tämä vie pari vuotta, mutta tämän olisi oltava yleislinja. Sitä se on ollut niin puheiden kuin osin käytännön tasolla jo tähän asti. Monista eri syistä Salmelaisen edeltäjän Tom Nybondasin kohdalla näin ei aina käynyt. Osa hankinnoista ei ole ollut sillä tasolla, kun perusteellisen scoutauksen jälkeen luultiin, ja liian monen oman nuoren kohdalla kärsivällisyys ei sittenkään riittänyt. Nyt tilanne on vielä oleellisesti muuttunut alkavan Espoo-yhteistyön myötä.

HIFK siirtyy muutaman vuoden kuluttua uuteen suurhalliinsa ja silloin rahavirrat yhä vain kasvavat. Mutta viimeistään silloin pitää myös tämän juniorilinjan olla todellisuutta. Kun junioripohja on näin laaja, niin se on myös välttämättömyys toiminnan korkean tason säilyttämiseksi. Liigajoukkueen kannalta edut ovat myös suuret. Omat pelaajat ovat ainakin alussa selvästi ulkopuolelta hankittuja halvempia, näiden uskollisuus on suurempaa, eikä sitä paitsi ole mitään mieltä kasvattaa tähtiä muille.

Salmelaisen on tulevaisuudessa valittava liigajoukkueen valmennusjohto myös tästä näkökulmasta. Hyvän kokeneen joukkueen peluuttamisen ohella tarvitaan myös nuorten pelaajien kouluttamista ja ymmärtämistä. Näitä ominaisuuksia nykyvalmennuksessa on. Jatkossa tuota kouluttamista on yhä vain korostettava.

Mutta työssä on muutakin kuin vain nuo kaksi junioripuolta. On oltava valmis iltapainotteiseen työhön, tunnettava hyvin niin mahdollinen vahvistuspotentiaali sekä näiden pelaajien agentit, tunnettava sekä pidettävä huolta HIFK:n imagosta kuin oltava valmis siihen, että GM-järjestelmä alkaa yhä selkeämmin toteutua myös Suomessa. NHL:ssä GM:t ovat jo vuosikaudet olleet seurojen ”kasvot”. HIFK:ssa tämä on jo alkuun toteutunut hyvin. Toimitusjohtaja Jukka Valtanen ei sotkeutunut Nybondasin töihin. Nyt on otettavan vielä julkisuudessa sama askel.

Tobias Salmelainen oli yllätysvalinta. Mutta niin oli aikanaan myös Jarmo Kekäläinen. Ehkä Salmelainen on samalla tavalla hyvä valinta. Sen vasta tulevaisuus näyttää. HIFK:n enteet ainakin ovat nyt paremmat kuin koskaan. Uuden urheilujohtajan on vain nostettava seura menestykseen. Helposti sanottu, mutta toteutus ei aina ole helppo.