Näkökulma: Espoon tulevaisuus ja HIFK

Onko tämä pian espoolaisten juniorikiekkoilijoiden päämäärä? Kuva JP Mikola.

Ensimmäinen reaktio perjantaiaamun HIFK:n ja Blues Juniorsin tiedotteeseen aloitettavasta yhteistyöstä oli hämmästys. Mutta aika pian toinen oli: tämähän on ihan loogista. Pitäähän Suomen parhaalla juniorityöllä olla väylä myös Liigaan. Toisaalta HIFK vahvistaa yhä asemaansa ja ottaa ison harppauksen kohti tulevaisuutta, joka on uusi kilpailuhalli nykyisen vieressä ja valmistautuminen siihen tilanteeseen.

Joko Espoossa suhteet nyt Jussi Salonojan vetämän edustusjoukkueen ja junioripuolen välillä ovat vielä huonommat, kuin yleisesti on kuviteltu, tai junioripuolella tiedetään liiganousun ja etenkin Liigassa pelaamisen olevan taloudellisesti mahdotonta. Tai sitten kyse on molempien vaihtoehtojen yhdistelmästä.

HIFK voitti viime kaudella Aaro Kivilinnan muistopalkinnon parhaana seurana. Tätä ennen pokaali oli mennyt viisi kertaa peräkkäin Espooseen. Vaikka pisteitä saa niin miesten kuin naisten edustusjoukkueiden menestyksistä, niin pokaali kertoo juniorityön vahvuudesta. HIFK:lla se on hyvä ja Espoossa maan paras.

HIFK:n junioripelaajilla on väylä Liigaan, mutta espoolaisilla se on ollut pari vuotta tukossa. Ei mikään ihme, että näitä huippupelaajia löytyy nykyään aika monesta joukkueesta. HIFK:kin huippulupaus Miro Heiskanen on alun perin Espoosta.

Monta asiaa on tietysti ratkomatta, mutta mahdollisuuksia on paljon. Kun kumpikin sopimuspuoli säilyttää itsenäisyytensä, niin ensimmäinen asia lienee yhteinen farmijoukkue. Sille voisi vaikka ottaa vanhan Kiekko-Espoo -nimen ja pelata jossain muussa Espoon hallissa kuin tähän liian kalliissa Metro Areenassa. Mestiksen lisenssitoimikunta joutuu aika hankalaan tilanteeseen, mutta jos United lopettaa toimintansa, niin paikka löytynee.

Matinkylän uusi kompleksi valmistunee ensi kauden aikana. Jos siirtymäajaksi tarvitaan joku muu halli, niin niitä Espoosta löytyy. Ison hallin viereinen pikkuhallikin voisi hyvin tulla kyseeseen. Joka tapauksessa olisi hyvä pelata Espoossa.

Toinen kysymys on liigapelaaminen. Tunku HIFK:n liigajoukkueeseen vain kasvaa. Muutamassa vuodessa oltaneen tilanteessa, jossa alueen ulkopuolisia pelaajia tarvitaan vain aivan kärkirooleihin. HIFK:n urheilupuolesta vastaavat nähtäneenkin paljon omien juniorien ohella myös Espoon peleissä.

Olisiko tämän kokonaisuuden hallinta se tehtävä, johon HIFK:n nykyinen urheilujohtaja Tom Nybondas on siirtymässä? Jonkun on sitä ja tehtävä tuntuu kuin luodulta ”Nybelle”. Hänellä olisi siihen niin kokemusta kuin pätevyyttä, sanovat hänen arvostelijansa mitä tahansa.

Myös muita kysymyksiä tulee heti mieleen. Yksi on vaikutus HIFK:n lipunmyyntiin. Kun länsimetro otetaan vielä tämän vuoden aikana käyttöön, niin yhteydet Espoon pääalueilta HIFK:n liigahalliin ovat erinomaiset. Ensin mennään metrolla Helsingin keskustaan ja sitten raitiovaunulla hallille. Tosin HIFK saa jo nyt paljon katsojia Espoosta, mutta joku vaikutus voi tällä aloitettavalla yhteistyöllä olla. Uudessa hallissa katsojatilat lienevät eriomaiset, joten kiinnostavuuden pitäisi kasvaa.

Jos United epäonnistuu, niin liigakiekkoilu Espoossa on ohi. Monta yrittäjää on ollut, tuloksia on tullut, mutta taloudellista toimivuutta ei ole löytynyt. Jos nykyinenkään ei toimi, niin uutta yritystä ei enää tule. Liigan kokoinen ja hieno halli olisi silloin jäämässä tyhjäksi ainakin jääkiekon osalta. Metron myötä uutta käyttöä tosin voi löytyä. Hiukan ironista on se, että hallin nimi on nyt Metro Areena ja vuosikausien viivyttely metron suhteen on yksi syy Espoon liigakiekkoilun taloudelliseen epäonnistumiseen. Espoolaisten kuntapäättäjien on todella syytä katsoa peiliin. Mitä hyötyä oli Länsiväylän jatkuvassa kaistojen lisäämisessä?

Varmaan moneen muuhunkin asiaan nyt aloitettavalla yhteistyöllä on vaikutuksia. Mutta ensin tuo yhteistyö on saatava toimimaan. Se on ensimmäinen haaste, eikä sekään ole pikkujuttu.