NÄKÖKULMA: Ei kai taas, KalPa? Nyt tai ei koskaan, KalPa!

Sami Kapanen ottaa ensi kaudella ohjat KalPan aitiossa. Pekka Virta vaihtaa maisemaa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Sarjakakkonen KalPa hävisi keskiviikkoillan kähmyssä Ässille, joka nousi ainakin toistaiseksi viimeiselle suoralle puolivälieräpaikalle. Kun Tappara voittaa runkosarjan ja KalPa, TPS sekä JYP jakavat keskenään sijat 2.-4. ja HPK on varmuudella viides, käy kuhina runkosarjan loppusuoralla enää tuon kuudennen sijan kohdalla. Sen nappaa joku kolmikosta Ässät, Pelicans ja Kärpät.

Tai no. Voihan Jukurit vielä teoriassa pudottaa Ilveksen alemman playoff-viivan alapuolelle, mutta epätodennäköistä se on.

Mutta se muista ja kiinni KalPaan. Kilpipaitojen leirissä ei erityisen kernaasti ainakaan julkisesti puhuta KalPan "kevätsulamisesta", mutta melkoisen kiistaton tosiasia se on useammalta keväältä. Niin tältäkin.

Tämän hetken top 6 -joukkueista KalPa on tämän vuoden puolella pystynyt voittamaan ainoastaan HPK:n tammikuun 7. päivänä. Silloinen sarjanelonen kaatui Rinkelinmäellä 2-1. Tämän jälkeen KalPa on pelannut 21 ottelua ja ottanut niistä vain 29 pistettä. 20 edellisen kierroksen kuntopuntarissa joukkue on vasta kymmenes.

KalPa ei ole voittanut pudotuspelisarjaa pronssikeväänsä 2010 jälkeen.

Tämän hetken pudotuspelijoukkueista KalPa on voittanut Kärpät kahdesti ja HIFK:n kerran edellä mainitulla runkosarjan loppusuoralla. Muuten sen kahden viime kuukauden voitot ovat peräisin KooKoosta, Jukureista, SaiPasta ja Sportista.

Vuosi sitten KalPa oli vielä joulun jälkeen puolivälierien kotiedussa kiinni, mutta sukelsi sittemmin. Viimeiset 20 ottelua lihottivat pussia ainoastaan 24 pisteellä. Runkosarjan sijoitus oli lopulta kahdeksas ja Pelicans päätti savolaisen kiekkokauden sääliplayoffissa.

Toissa kaudella kevätsulaminen ei ollut pitkäkestoista räystäiden tippumista, vaan suoranainen tulva, kun joukkue sai kahdeksasta viimeisestä ottelustaan kasaan vain seitsemän pistettä ja oli loppurypistyksen aikana liigan toiseksi heikoin joukkue. Kotietuhan siinä taas karkasi ja Lukko löi porukan kesälomille puolivälierissä voitoin 4-2.

Ja niin edelleen. KalPa ei ole voittanut pudotuspelisarjaa kevään 2010 jälkeen, jolloin se pudotti puolivälierissä Tapparan, vaikka on sitä yrittänyt katastrofikautta 2013-14 lukuun ottamatta joka vuosi.

Joskus KalPa on totta tosiaan jäänyt fyysisesti jalkoihin, mutta...

Olen nähnyt edellä mainittujen keväisten korpivaellusten aikana lähemmäs 200 KalPan ottelua. Ja ei, en osaa tyhjentävästi vastata kysymykseen "miksi KalPa sulaa keväisin". Pelaajilta ja valmentajilta olen vuosien varrella kysellyt ja huuli pyöreänä ovat olleet hekin. Ainakin julkisesti.

Tänä keväänä erääksi selitykseksi on tarjottu runkosarjan loppusuoran häämöttäessä löystynyttä tuomarilinjaa. Se tekee pelistä enemmän kamppailua, kiekollisen pelin hienoudet ajautuvat usein sivurooliin. Puheita linjan löystymisestä runkosarjan aikana en oikein allekirjoita, mutta ilman sitäkin kauden juoksu tuppaa olemaan sellainen, että helmi-maaliskuussa kamppaillaan enemmän kuin marras-joulukuussa.

Pelikirjaan keksitty uusi luku osataan kumittaa kaverin arsenaalista paremmin pois, kun on kohdattu muutaman kerran ja tutkittu ottelutallenteita silmät ristissä. Ja se raivokas kamppailupelaaminen ei ole koskaan ollut omintakeisen pelitavan Pekka Virran johdolla luoneen KalPan suurin vahvuus. Ei, vaikka seuran pääomistaja, kakkosvalmentaja ja ruumillistuma Sami Kapanen olikin pelaajana kamppailija viimeisen päälle, todellinen soturi.

Joskus KalPa on totta tosiaan jäänyt fyysisesti jalkoihin, mutta ei tämä selitys sentään jokaiseen kevääseen päde. Sulaminen on suuri mysteeri.

Kuopiossa alkaa tämän kauden päätyttyä uuden rakentaminen.

Tämän kevään osalta tekisi mieliä lausua otsikon mukaisesti ”Ei kai taas KalPa? Nyt Tai ei koskaan, KalPa!” Ensi kaudella päävalmentajaksi ryhtyvä Kapanen tuskin pilkkoo koko palapeliä, mutta muutoksia on tulossa. Runkopelaajista maisemaa vaihtava ainakin Joonas Lyytinen, Niko Mikkola, Arttu Ilomäki ja Janne Keränen, kenties myös Eero Kilpeläinen, Jussi Timonen ja Jesse Mankinen. Maalivahtivalmentaja-urheilutoimenjohtaja Kimmo Kapanen jättää niin ikään seuran.

Eikä siinä vielä kaikki. Niiralan montun täysimittaista (30x60 m) kaukaloa kavennetaan ainakin kahdella metrillä. Kapasen kerrotaan väläytelleen jopa NHL-mittaisen, 26-metrisen askin rakennuttamista. Kahden metrin kavennuskin on iso muutos, jalkava ja kiekollisesti etevä KalPa on nauttinut ”ylimääräisistä” neliöistään täysin rinnoin.

Näyttää siltä, että Kuopiossa alkaa tämän kauden päätyttyä uuden rakentaminen. Kenties KalPa ei ihan heti kamppaile pudotuspelien kotiedusta.

Yks vaen tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo.

Sitä ennen kuitenkin räystäät tippuvat, aurinko paistaa ja kalakukko on jälleen kerran otettu sulamaan. Hotkaiseeko sen joku kohta suihinsa vai jyskyttääkö se kohti vääjäämätöntä päämääräänsä kuin Esa Pakarisen legendaarisessa kappaleessa konsanaan?

No, Pakarisen Lentävä Kalakukko oli juna, mutta ymmärtänette analogian.

”Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo -
vaikee on vannoo. Yks vaen tietäsj,
mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!”

Joten jätän tämän nyt vain tähän.

(Edit 14.00: Korjattu kevät 2010, KalPa ei voittanut pronssia.)