Olympianäkökulma: Some voi tehdä kipeää

Sosiaalinen media on raaka viestintäväline. Etenkin Twitter on palautekanavana äärimmäisen suora. 

Suoruus tekee #-merkeillä ja tunnekuohuilla maustetuista kommenteista niin viiltäviä, että tähtipelaajienkin voi olla vaikea sulattaa sisältöä.

Kun yläpalkin ilmoitukset-kohdassa on nelinumeroinen määrä kommentteja, on pulmallista pysyä viilipyttynä. Ei ole helppo noudattaa ohjetta, jonka mukaan kommenteista ei kannata välittää, koska ne ovat vain yksittäisen ihmisen mielipiteitä.

Tuhat teilausta teemalla ”mikset sä ****n spede siitäkään tehnyt? Meidän mummokin olis lyöny sisään” ei välttämättä vaikuta yksittäiskommentilta.

– En saanut taaskaan mistään sisään, eiku, en ollutkaan tänään takatolpalla. Kun menee lukemaan taas Twitteriä, niin kaikki vaan haukkuu, Leijonien Jori Lehterä sanaili vuoden 2014 MM-kisojen aikaan tv-haastattelussa, kun kiihkeä Kanada-peli ei mennyt niin kuin ruotsinkielisessä kodin makasiiniohjelmassa.

Sanavalmiin hyökkääjän sanoissa oli sekä ironiaa että irvistystä.

Lehterä teki huumorin varjolla selväksi, että 140 merkin twiitti voi joskus tehdä yhtä kipeää kuin 170 kilometrin kohdalla suojaamattomaan paikkaan osuva kiekko.

Minskissä keväällä 2014 pelatut MM-kisat olivat ensimmäiset todelliset Some-kisat. On lopulta mahdoton sanoa, toivatko äkäiset nettikommentit pelaajille lisää buustia vai sotkivatko ne ajatuksia.

Juuri suoruus, suodattamattomuus ja reaaliaikaisuus antavat sosiaaliselle medialle sen sielun.

Kotisohvalta tai kiihkeän pelin tunnelmasta irtoaa monesti sävyltään viiltävämpiä analyyseja kuin seuraavan aamun sanomalehdestä. Ja nekin voivat mennä tunteisiin. Ellei niin olisi, miksi moni maajoukkuevalmentajakin toteaa, ettei seuraa kisojen aikana mediaa ollenkaan.

Twitter-viestien ytimekäs muoto ja uudelleen twiittausten vaatima nokkeluus vaatii olemaan kärjekäs ja kriittinen.

Juuri suoruus, suodattamattomuus ja reaaliaikaisuus antavat sosiaaliselle medialle sen sielun.

Puhelin kädessä peliä seuraavan live-kommentoija ei välttämättä pyri pääsemään pelaajan ihon alle, vaan haluaa osoittaa omille seuraajille, että tarvittaessa täältä pesee ja linkoaa.

Nettikeskusteluissa tyylilaji on vielä rujompi – ja monesti myös vähä-älyisempi. Varsinkin nimimerkin takaa on helppo huudella, kun näppäimistölle voi oksentaa miltei mitä tahansa.

Verkkokeskustelut pitävät sisällään paljon hyvää, mutta varjopuolikin on olemassa.

– Se on katkeruuden ja vittumaisuuden tyyssija Suomessa. Paikka, jossa vedetään matto välittömästi alta. Surutta, eräs some-osaamisen ammattilainen kuvaili keskustelupalstojen pimeimpiää puolia.

Facebookissa ja Twitterissä esiinnytään ilahduttavan usein omalla nimellä. Se tekee kommenteista pykälän tai pari sivistyneempiä kuin seminokkelien pakkonimimerkkien takaa ammuttaessa.

Äidinkielenopettajat saisivat ihottumaa ja hengenahdistusta nettikommenttien kielioppivirheistä. Pelaajat puolestaan nauravat osalle naputteluista, mutta näkevät punaista asiantuntemattomimpia näkemyksiä tavatessaan.

Tämä tietysti koskee yhtä lailla ammatikseen kirjoittavien analyyseja kuin näpsäköitä nettipurkauksia.
Sonta on sontaa, törmää siihen sitten lehmien laitumella tai sosiaalisessa mediassa.

Valmentajalta tulevan kritiikin voi tarpeen tullen laskea toisesta korvasta ulos, mutta somessa samanlainen poissulkeminen ei ole yhtä helppoa. iPhonen ruudulla olevaa ilmoitukset-kohtaa voi olla vaikea olla klikkaamatta.

Klikkipaasto ei ole helppoa. 

Reaaliaikainen palaute on kuin karkkipussi: Kun se on sormien ulottuvilla, on vaikea pitää näppejään erossa, vaikka fiksumpaa olisi.

Kännykän kautta avautuu monesti paljon julmempi maailma kuin pukukopissa kettumaisimmankaan koutsin komennossa. Toki luonnehäiriöisiäkin valmentajian löytyy, mutta he ovat erillisen artikkelin aihe.

Netin kautta koko maailma on parin klikkauksen päässä. Siinä eivät aikaerot tai tuhansien kilometrien välimatkat ole minkäänmoinen hidaste.

Kun Leijonat kohtaa Etelä-Korean kisoissa Saksan aamuviideltä alkavassa ottelussa, on varma, että some-kansa on hereillä. Terävänä, valmiina sivaltamaan.

Ja yhtä varma on, että moni pelaajista seuraa kisojen aikana sosiaalista mediaa. 

Leijonia eri otteisiin valmentanut Erkka Westerlund oli jo neljä vuotta sitten pannut merkille kulttuurinmuutoksen.

– Pelaajat seuraavat enemmän mediaa ja sosiaalista mediaa kuin mitään muuta tässä maailmassa, Westerlund linjasi. 

Konkaripelaaja Olli Jokinen pelasi uransa viimeiset MM-kisat Valko-Venäjällä 2014. Kisojen alkuvaiheessa Jokinen ehdotti haastatteluissa Leijonille jonkinasteista median seuraamisen paastoa, mutta turnauksen edetessä hän huomasi, ettei ajatus uponnut kovinkaan vastaanottavaiseen maaperään.

Jokinen ehti kisojen aikana tehdä tarkkanäköisen havainnon.

– Nuoret pojat taitavat lukea aika tarkkaan niitä, kun kuuntelee, kapteenina toiminut Jokinen havainnoi.

Jokinen oli noihin aikoihin 35-vuotias monissa liemissä marinoitu ammattilainen. Nahka oli ehtinyt parkkiintua yli 1 100 NHL-ottelussa, monissa arvokisoissa ja yli 150 A-maaottelussa.

Leijonien tämänkertainen kapteeni Lasse Kukkonen on 36-vuotiaana samankaltaisessa asemassa. Vuosirenkaita, arvokisoja ja kokemuksia on niin paljon, ettei 

Hyvä ohje on suodattaa, mutta kokonaan toinen kysymys on, miten se tehdään.

Älä välitä on hyvä ohje, mutta ei aina helposti noudatettavissa.

Vaatii sisälukutaitoa, tilannetajua ja kohtuullisen kovaa kanttia olla piittaamatta purkauksista, joita tunteita herättävä laji yleisössä herättää. Some-kommenttien latistava vaikutus on vähän samanlainen ilmiö kuin käsistä lähtevä nettipelaaminen tai nukahtamispillerien liiallinen käyttö.

Valmentaja saattaa hämmästellä aamutreeneissä jonkun pelaajan unisuutta tai aneemisuutta, mutta ei kysymälläkään saa vaisuuden selitykseksi.

Nykyajan liiga- tai maajoukkuevalmentajista nuorimmatkaan eivät varsinaisesti edusta some-sukupolvea. Vain muutama on aktiivinen twitterissä, nakkisormi-osasto tuskin edes tietää, millä logiikalla some-maailma pyörii.

Onneksi osa liigajoukkueiden valmentajista tai urheilupuolen vastuuhenkilöistä on twitterissä ja osaa siksi ymmärtää, millaisen ryöpyn posia tai negaa voi saada.

– Jos joku ei kestä siellä tulevaa kritiikkiä, sitten täytyy lähteä pois, erään liigajoukkueen twitteristä löytyvä päävalmentaja sanoo.

Ohje on kuin suoraan Aurinkokuninkaan pelikirjasta: ”If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen.” Joskus keittiöstä kuitenkin leijailee niin herkullinen tuoksu, että pois pysyminen on vaikeaa.

– Toinen vaihtoehto on olla lukematta niitä palautteita, mutta se voi olla vaikeaa, jos jo on siellä twitterissä, liigaluotsi myöntää.

Jutun lähteenä on käytetty kirjoittajan Jääkiekkolehdessä keväällä 2014 julkaistua juttua somen vaikutuksista.