Näilläkö mennään?

Takavuosina trendikkääseen hevostumman puolipitkään nahkatakkiin, joka myös autokauppiasmallina tunnettiin, sonnustautunut Matti Virmanen, joka myös Hjallis Harkimon oikeana kätenä tunnettiin, lanseerasi suomalaiseen jääkiekkojargoniin ”Näillä mennään” -tokaisun.

Käytännössä Virmanen teki sanoillaan pietarit eli kielsi Jokerien manööverit pelaajamarkkinoilla vain sanoakseen seuraavana päivänä, että nyt mennäänkin sitten näillä. Rosteriin oli saattanut tulla yön aikana parikin uutta miestä, mutta toimitusjohtajalla ei ollut niistä edellisenä päivänä vielä käryn hajua. Uskokoon, ken uskoo, yleensä ei uskottu.

Rauman Lukon johto on vakuuttanut Risto Dufvaa ja Timo Rajalaa myöten tälläkin kaudella Virmasen tapaan, että näillä mennään. Oma villi ja valistunut veikkaukseni kuuluu, että tuskin sittenkään. Jos Lukko haluaa pitää kiinni kauden alla ilmoitetusta ”Kannu torille” -tavoitteestaan, on joukkueeseen saatava lisää leveyttä.

Lukon tarpeet ovat runkosarjan lopuilla täsmälleen samat kuin olivat sarjan alussakin eli ratkaisuihin kykenevä sentteri kakkoseen ja iso ruma pakki oman maalin edustaa siivoamaan. Viimemainitulla saisi mieluusti olla vielä laukaisuvoimaakin ylivoimapeliä ajatellen. Sanalla sanoen pelaajan pitäisi olla tyyppiä Harold Priestley Gill III tai Michael Siklenka. Milan Jurcinakin kävisi kokonsa ja kutinsa puolesta, mutta se liike, se liike.

Ryan Lasch.​
Ryan Lasch.​

Apua pakkipulaan ei tarvitsisi kuitenkaan lähteä hakemaan Pohjois-Amerikasta, eikä edes Itävallasta, vaan reissu Turkuun riittäisi. Jo mahdollisuutensa menettänyt TPS olisi melko varmasti valmis keventämään kulurakennettaan myymällä esimerkiksi Simon Gusbersin tai Jakub Nakladalin eteenpäin. Samalla kauppareissulla voisi kysellä hyökkäyspäähän esimerkiksi Ryan Laschia tai Tero Koskirantaa.

Jos Lukko haluaa tosissaan kamppailla keväällä kannusta, on siihen pakko panostaa myös rahallisesti. Ikävä sanoa, mutta ”näillä mennään” -tyyppinen Lukko on ihan turhan haavoittuva ja leveydeltään ihan turhan kapea tappelemaan esimerkiksi Kärppien tai HIFK:n kanssa. Kärkeä toki löytyy, mutta kapean kärjen takana onkin sitten ihan liikaa kolmos- tai neloskentällisiä.

Allekirjoittaneelta on kysytty viime päivinä useammankin kerran, mikä sai Petri Kaijansinkon lähtemään Lukon naispesisjoukkueen pelinjohtajan tehtävistä? Olen vastannut jos kyllästymiseen asti, etten todellakaan tiedä, enkä oikeasti edes välitä.

Oikeaa vastausta täytyy tuskin kuitenkaan lähteä etsimään sen pidemmältä kuin Kaijansinkon cv:stä. Jos paljon kiertänyt Kaijansinkko ei viihtynyt/sopeutunut sen paremmin Superpesiksessä kuin Hyvinkään Tahkossakaan, niin miksi olisi viihtynyt/sopeutunut Lukossakaan. Jokainen voi tykönään miettiä, miksi toiset vain ovat luotuja kulkemaan. On siinä takuuvarmasti vikaa miehessä itsessäänkin.