Matti Hagman oli suuri lahjakkuus

Jokaisella HIFK:n jääkiekkoa pitkään seuranneella on omat muistonsa ja käsityksensä Matti Hagmanista. Ne voivat olla erilaisia ja osa niistä on myös värikkäitä, mutta ainakin yhdessä asiassa ne ovat samanlaisia: ”Hakki” oli varmaan suurin lahjakkuus, jota suomalaisessa kiekkoilussa on ikinä ollut. Aika vain oli nykynäkökulmasta hänelle väärä.

Jo pelkät meriitit olivat vakuuttavat. Hagman tuli myrskyn lailla vain 17-vuotiaana HIFK:n ykkösketjun keskelle ja johdatti seuransa lopulta kolmeen Suomen mestaruuteen vuosina 1974, 1980 ja 1983. Hän oli tunnettu etupäässä millintarkoista ”lättysyötöistään”, ja voittikin neljä kertaa SM-liigan pistepörssin ollen samalla myös maalisyöttöjen ykkönen. Mutta maalintekokaan ei ollut outoa ja hän oli kerran niin SM-sarjan kuin SM-liigan maaliykkönen.

Tuo ensimmäinen kerta osui vuoteen 1974, jolloin hänet palkittiin myös vuoden tulokkaana.

Hän oli pitkään niin kaikkien aikojen pistepörssin kuin syöttötilaston kärjessä, mutta menetti molemmat ykköspaikat enemmän otteluita pelanneille. Pistepörssin kärkipäässä hänen keskiarvonsa ovat kuitenkin lyömättömiä.

HIFK onkin jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 20 ja hänet on valittu Jääkiekkoleijonaksi. Kummastakaan kunnianosoituksesta kukaan ei voinut olla eri mieltä.

Nykyään NHL on onnistuneen peliuran mittari. Mutta ”Hakin” aikana näin ei ollut. Hän solmi vuonna 1976 sopimuksen Boston Bruinsin kanssa ja pelasi seuraavana keväänä Stanley Cupin loppuotteluissa. Kummassakin kohdin hän oli uranuurtaja ensimmäisenä suomalaisena. Hänen edeltäjänsä eli Albert Pudas, Pentti Lund ja Juha Widing olivat Suomessa syntyneitä, mutta olivat jääkiekkoilijoina kanadalaisia.

Hagman on myös ollut oiva tietokilpailujen kysymys: kuka suomalainen maajoukkuepelaaja on vastustajan riveissä pelatessaan tehnyt maalin Suomea vastaan kansainvälisessä turnauksessa? Hän onnistui siinä kahdesti WHA:n Quebec Nordiquesissa vuoden 1977 Izvestija-turnauksessa.

Vain pari vuotta myöhemmin potentiaalinen huikea NHL-ura jäi yhden pelaajan varjoon. Hagman oli Edmonton Oilersin kakkossentteri, mutta edellä Wayne Gretzky vei peliajan.

Eikä aika ollut sopiva myöskään maajoukkueen kohdalla. Hagman pelasi kahdeksassa arvoturnauksessa, mutta tuolloin Suomi vasta tavoitteli mitaleita eikä voittanut niitä.

Stadin kingi oli yksi niistä lempinimistä, jotka häneen liitettiin. Suurin ansio olikin HIFK:n johtajuus. Vain Heikki ”Hexi” Riihiranta voidaan mainita hänen rinnallaan, kun puhutaan ”Mr IFK:sta”. Hiukan toisenlaisissa olosuhteissa hänestä olisi voinut peliuran jälkeen tulla myös päävalmentaja.

Kaikki Hagmanin tunteneet tietävät, etteivät hänen elämäntapansa aina vastanneet nykyisten huippukiekkoilijoiden tapoja ja vaatimuksia. Siinäkin mielessä hän oli aikansa ihminen.

Mutta voi myös sanoa ajan olleen väärän, sillä hänen suurin ominaisuutensa oli lahjakkuus, jossa vain taivas oli kattona. Ei ole väärin sanoa, että niin pelikäsityksessä kuin kiekon syöttämisessä hän oli lahjakkain suomalainen kiekkoilija kautta aikojen.

Ihmisenä Hagman oli kaikkien kunnioittama johtaja ja terävä vinoilija, mutta tuota piruilua lievensi aina se, ettei siihen liittynyt ilkeyttä.

Hänen poikansa Niklas pelasi myöhemmin pitkän NHL-uran ja saavutti maajoukkueessa arvoturnausmitaleita. Aika oli muuttunut.

Matti Hagman oli syntynyt vuonna 1955 ja menehtyi vaikeaan sairauteen aivan liian aikaisin. Hänen myötään suomalainen kiekkoilu menetti yhden kaikkien aikojen suurimmistaan.