Maajoukkuemaalivahti junaili itse unelmasiirron Ruotsiin: "On se sillä tavalla vaikeaa, että itseään ei osaa kehua"

Eveliina Suonpää on kuulunut vuosikaudet naisten maajoukkueeseen. Hän oli Sotshin ja Pyeongchangin olympialaisissa mukana kolmosveskarina. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Keskiviikkoiltana ja vielä torstaina Linköping HC:n nettisivujen etusivulla komeili Eveliina Suonpään nimi.

Euralaismaalivahdin sopimus sekä Pernilla Winbergin, Emilie Kruse Johansenin ja Lene Tendenesin jatkosopimukset olivat seuran ykkösuutinen.

Eikä kysymys ollut vain Linköpingin naisten joukkueen nettisivuista. Miesten ja naisten joukkueet ovat tasavertaisesti esillä Ruotsin pääsarjaseuran nettisivuilla.

Esimerkki kuvaa osaltaan, miksi Suonpää, 23, on siirrosta Ruotsin jääkiekkoliigan niin innoissaan.

- Ei tuollaista ole Suomessa missään. Se kertoo arvostuksesta naisten urheilua kohtaan. Se on yksi syy, miksi olen pitkään halunnut pelata Ruotsissa, Suonpää sanoo.

Suomessa Panelian Raikkaan kasvatti on pelannut naisten SM-sarjaa vuodesta 2011 Kuortaneella, Tampereen Ilveksessä ja kaksi edellistä kautta Rauman Lukossa.

Siirron Ruotsiin Suonpää junaili itse.

Hän otti yhteyttä Linköpingin manageriin Kim Martin Hassoon. Vuosien taustasta naisten maajoukkueessa oli Suonpäälle hyötyä, sillä Martin on nähnyt monet kerrat hänen pelaavan.

Vastapuolellakin, sillä 32-vuotias Martin on entinen Linköpingin ja Ruotsin maajoukkueen maalivahti.

Suonpäällä oli viime kaudella ensimmäistä kertaa agenttisopimus. Hän katsoi kuitenkin paremmaksi purkaa sen ja hankkia seuransa itse.

- On se sillä tavalla vaikeaa, että itseään ei osaa kehua. Olen ihan hyvä maalivahti, ottakaa minut, Suonpää naurahtaa.

Huonoa jälkeä manageri Suonpää ei tehnyt, sillä Ruotsin liiga on yksi maailman parhaista naisten kiekkosarjoista Pohjois-Amerikan vanavedessä.

Suonpää on saanut sarjasta tietoa maajoukkuekavereiltaan, muun muassa Luulajassa pelaavilta Jenni Hiirikoskelta ja Michelle Karviselta sekä HV-71:ssä jatkavalta Riikka Välilältä.

Linköpingin sveitsiläishyökkääjä Lara Stalder pelasi Suonpään kanssa samaan aikaan yliopistokiekkoa Minnesota Duluthissa kaudella 2014-15.

Vaikka Ruotsissakaan kaikki naiskiekkoilijat eivät ole täysammattilaisia, seurat pystyvät järjestämään pelaajilleen hyvät harjoitusolosuhteet, varusteet ja työpaikkoja.

- Kaikki eurooppalaiset pelaajat haluavat Ruotsiin. Pohjois-Amerikastakin on alkanut siirtyä sinne maajoukkuetason pelaajia juuri ammattilaisuuden tai puoliammattilaisuuden takia, Suonpää kertoo.

Maajoukkuetasolla tilanne ei ole aivan sama. Kanada ja Yhdysvallat hallitsevat kyllä naisten kiekkoilua, mutta esimerkiksi olympialaisissa Ruotsia edellä olivat vielä Suomi ja Venäjä.

- Voi olla, että se asetelma tulee pian muuttumaan, jos Suomessa seuratasolla ei tapahdu mitään, Suonpää pohtii.

Eveliina Suonpää (vas.) ja Susanna Tapani juhlivat olympiapronssia vielä Rauman Lukon pelaajina. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Lukossa Suonpäällä oli sinänsä asiat paremmin kuin monella muulla naiskiekkoilijalla Suomessa. Hän pystyi keskittymään urheiluun, harjoitteli poikien A Teamin kanssa ja pelasi naisten SM-sarjajoukkueen maalilla.

Lukko on kuulunut nousunsa jälkeen kaksi kautta liigan heikoimpiin joukkueisiin, joten Suonpää on saanut kopata kiekkoja sydämensä kyllyydestä.

Linköpingissä asetelma kääntyy päälaelleen, sillä joukkue hävisi viime vuonna SDHL:n finaaleissa Luulajalle.

- Se on juuri se mitä haluankin. Maajoukkueessakin tilanne on usein se, että olemme ennakkosuosikkeja. Silloin joutuu pelaamaan enemmän päällään ajatellen kuin niin, että ehtiikö enää jokaisen kiekon eteen, Suonpää kuvailee.

Kaukalon ulkopuolella Suonpää saattaa joutua kaukosuhteeseen. Hänen elämänkumppaninsa on kaksi viime kautta Lukon takalinjoilla puolustanut Atte Mäkinen.

- Joo, Atte ei ole ainakaan vielä tehnyt sopimusta Linköpingin kanssa, Suonpää naurahtaa.