Maajoukkuehiihtäjä Tapparan treeneissä ja Tahdon Portaissa

Kuin kotonaan. Nääshalli on Jaakko Kailajärvelle yhtä tuttu paikka kuin oma koti. Kailajärvi vastaa myös sprinttihiihtäjä Matias Strandvallin voimaharjoittelusta. Kuva: JP Mikola

Jääkiekon hallitseva Suomen mestarijoukkue Tappara sai perjantain harjoituksiinsa kovilla kestävyysominaisuuksilla varustetun treenikaverin. Kirvesrintojen kirittäjänä oli sprinttihiihdon moninkertainen arvokisakävijä Matias Strandvall.

Sprinttimaajoukkueen hiihtäjä pääsi mukaan Tahdon Portaisiin eli tamperelaisen kiekkoilun klassiseen perjantaipäivän perinneharjoitukseen.

Kovin moni rappustreenin osallistujista ei ollut kesken harjoituksen erityisellä läpänheittotuulella. Palautukset hoituvat aktiivisesti niin, että koko ajan oltiin liikkeessä. Siksi Strandvallin "väliaika-arviotkin" irtosivat lennosta. 

– No, mitäs tässä nyt sanois? Huh huh, on raskasta!

– Juoksut eivät ole niin raskaita, mutta nämä hypyt... ne ovat, Strandvall hymähti.

– Joo, siinä tulee se voiman merkitys esille, treeniä portaiden puolivälissä valvonut Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi analysoi.

Juoksuosioissa hiihtäjän kestävyys pääsi oikeuksiinsa. Jos matkaa olisi pidennetty niin, että liikkeelle olisi lähdetty jo Pyynikin rinteen alapäästä eli Rosendahlin uimarannalta, kiekkoilijat eivät olisi nähneet Strandvallista kuin selän. Pompuissa kävi välillä päinvastoin.

Kun mukaan otettiin monella eri rytmillä tehtyjä loikkia ja hyppyjä, kiekkoilijat erottuivat edukseen.

– Se oli kyllä kova se nuori kaveri, joka lähti mun takana ja meni pompuissa ohi, Strandvall kehuu.

"Nuori kaveri" oli 19-vuotias maalivahti Kimmo Rautiainen, joka nousi kivirappusia kevyellä otteella. 

– Kyllä tässä oma mieli kohenee, kun kattoo, että hiihtäjä tippuu, sanavalmiina tunnettu puolustaja Aleksi Salonen virnisti rappustreenin palautuksen eli alaspäin kävelyn aikana.

Ylös – ja pian taas alas. Hiihtäjä Matias Strandvallia ei erota kiekkoilijoista vartalonmallin perusteella, mutta Tahdon Portaissa treenipaidan väri toimii erottavana tekijänä. Kuva: JP Mikola

Treeni päättyi viiteen juoksuvetoon, joista ensimmäinen oli pisin, ja matka lyheni veto vedolta. 
Strandvall hörppäili viimeisen nousun jälkeen juomaa pullostaan kuin ei olisi mitään tehnytkään.

Sykemittari paljasti, että se vain näytti siltä.

Maksimissaan sydän löi 189 lyöntiä minuutissa, kun 27-vuotiaan Strandvallin maksimi on 207. Palautuksissa alamäen kävely riitti hyvin nollaamaan nousun rasituksen – ainakin treenin alkupuolella.

– Aluksi syke ehti palautua hyvin, mutta lopussa syke ei enää samalla lailla pudonnut. Niin sen kuuluu tällaisessa intervallitreenissä mennäkin, Strandvall sanoo.

Koko harjoitus ja treenikaverit saivat sprinttihiihtäjältä täyden ja varauksettoman tunnustuksen. 

– Just tätä mä hain. ​​​​​​​Tämä oli ihan huippujuttu.

– Juoksuissa pärjäsin kyllä, mutta hypyissä oli vaikeampaa, hiihtäjä arvioi. 

Jos Strandvallilla olisi ollut päällään samanlainen treenipaita kuin tapparalaisilla, hiihtääjää ei olisi erottanut kiekkolijoista. Vartalonmalli on hyvin samankaltainen kuin pelaajilla, eikä 191-senttisen ja 87-kiloisen yksilöurheilijan mitoissakaan ole nykykiekkoilijoihin verrattuna juuri ero. 

Yhteisen treenikuvion taustapiruna on fysiikkavalmentaja Jaakko Kailajärvi, joka vastaa sekä Strandvallin että Tapparan voimavalmennuksen ohjelmoinnista.

– Hiihtäjän harjoittelu on 99-prosenttisesti – tai sanotaan, että 95-prosenttisesti – yksin treenaamista. Yhdessä treenataan vain maajoukkueen kanssa.

– Juuri tämän tyyppisessä treenissä itsestään saa enemmän irti, kun ei tarvitse tehdä yksin, Standvall kiitteli Tapparaa.

Strandvallin tavoitteet ovat ensi talven lumilla. Sprintteri palasi juuri kotikaupunkiinsa Tampereelle Norjasta, missä harjoituspäiväkirjaan kertyi kahdeksan päivän aikana tuhti määrä peruskuntokauden treeniä: 32 tuntia ja 500 kilometriä suksilla.

– Määrät ovat nyt isoimmillaan, heinä-elokuussa lisätään tehoja, ja syys-elokuussa on uuden määräkauden aika. Silloin se määrä on nimenomaan hiihtokilometreistä.

Itse kilpailusuoritus koostuu – jos kaikki onnistuu – neljästä noin kolmen minuutin rykäisystä. Lajin luonne mittaa kovan suorituskyvyn lisäksi palautumiskykyä. Jääkiekon tapaan urheiljan on oltava valmis maksimisuoritukseen aina, kun uusi "vaihto" koittaa. 

– Tavoite on se, että vauhti hidastuisi ensimmäisestä viimeiseen mahdollisimman vähän, Strandvall yksinkertaistaa.

Vaikka jääkiekko tunnetaan fyysisen kamppailun kontaktilajina, sprinttihiihto on välillä kamppailumielessä jopa karumpaa.

Strandvallin uralla muutama startti on jäänyt kesken nimenomaan "kontaktipelin" vuoksi. Näin kävi myös Lahden MM-kotikisoissa, missä Strandvall kolaroi sprintin puolivälierissä Venäjän Anton Gafarovin kanssa ennen maalisuoraa, meni nurin, ja kisa oli sitten siinä. 

Aamupäivän päättänyt Tahdon Portaiden nouseminen ei ollut sen paremmin Strandvallille kuin Tapparan pelaajillekaan päivän ensimmäinen harjoitus. Strandvall teki pohjille voimaharjoituksen Kailajärven valvonnassa. 

Kiekkoiljat puolestaan vetivät Nääshallin kallion sisään louhitussa treenipaikassa kaksijakoisen harjoituksen, joka koostui kovatempoisesta pienen kentän sählystä ja painimolskilla väännetystä kamppailu- ja kehonhallintaharjoituksesta.

Tahdon Portaiden jälkeen Tapparan joukkue juoksi takaisin Nääshalliin. Strandvall saattoi jäädä ennen palauttavaa hölkkäänsä hetkeksi jutulle, sillä hänen ohjelmassaan ei ollut omatoimijaksoon valmistavaa joukkuepalaveria.

– Harmi, että kiekkoiljat jäävät heinäkuuksi tauolle. Kyllä se pitäisi jääkiekosta ottaa pois, Strandvall virnisti, mutta ei saanut Tapparan väeltä sen suurempaa kannatusta.

– Hiihtomaajoukkueessa joku huutaa tällaisen treenin viimeisen vedon jälkeen yleensä, että "onko kulta mielessä?" Se tarkoittaa suurin piirtein sitä, että yksi mäki noustaan vielä... Mutta kun nyt olin ensimmäistä kertaa mukana, en viitsinyt ruveta kukkoilemaan, Strandvall sanoo ja lähtee reippaalla askeleella treenikaveriensa perään. 

Pyynikinharjun maisemat vetävät vertoja mille tahansa. Kuva: JP Mikola


Edit klo 20.50: Korjattu hiihtäjän ohittajaksi maalivahti Kimmo Rautiainen.