Lukon suorituspisteet – Seigo kiekollisesti varmin, Sevänen eniten vaikeuksissa

Steven Seigo oli suorituspisteissä ykkönen. Kuva: Juha Sinisalo.

Kiekkoareena syynäsi Lukon pelaajien kiekollista suorittamista seitsemän pelin ajan 13.10–28.10. Tarkkailun kohteina olivat murtavat syötöt, syötöt selvään laukaisupaikkaan, avaavat syötöt, pääty- ja siirtokiekot, laukaukset ja kuljetukset (ks. tarkemmat määritelmät jutun lopusta). Tunnusluvut suhteutettiin myös peliaikaan.

Mittarit kertovat – laukauksia lukuun ottamatta – kiekollisesta suorittamisesta, joka jää Liiga-tilastoinnin katveeseen. Laukaukset ja laukaisukartat on analysoitu erikseen.

Lukon tilanteesta kertoo paljon murtavien syöttöjen kokonaismäärä. Seitsemässä pelissä Lukolla oli 21 murtavaa syöttöä. Casioni mukaan se tekee kolme per peli. Se on murheellisen vähän, ainakin pelin viihdyttävyyden kannalta.

Vastaavantyyppisessä seitsemän pelin tarkastelujaksossa sarjakärki Tapparalla oli 44 murtavaa syöttöä, joka on 2,1 kertaa enemmän kuin Lukolla. Tapparalla oli ennen maaottelutaukoa 2,5 kertaa enemmän sarjapisteitä kuin Lukolla, joten viihdyttävyyden lisäksi muunkinlainen syy–seuraus-suhde on havaittavissa. Ei se Tapparankaan 6 murtavaa syöttöä per peli ihan hirveästä maalipaikkavyörystä kerro, mutta tällaista on nykykiekko, tarkkaa ja puolustusorientoitunutta.

Lukko on tehnyt Liigassa kuudenneksi vähiten maaleja, päästettyjä on eniten. Ongelmat ovat siis ennen kaikkea puolustamisessa. Lukon laukaisutilasto kertoo kuitenkin, että ongelmia on myös viimeistelyssä.

Vaikka kiekolliset suoritukset kertovatkin enemmän hyökkäyssuuntaan tapahtuvan tekemisen laadusta, piirtävät ne myös suorittamisen kokonaiskuvaa. Mittarit kertovat hieman eri tavoin puolustajien ja hyökkääjien kiekollisesta suorittamisesta. Avaavat syötöt kuvaavat erityisesti pakkien kiekollisesta toimintaa. Syötöt selkeään laukaisupaikkaan sekä murtavat syötöt ovat taas hyökkääjien tunnuslukuja. Kokonaisuudessaan suoritusvarmuusmittari suosii luonteeltaan hieman hyökkääjiä, sillä muut kuin avaavat syötöt eivät olleet laskennassa mukana. Siksi puolustajia ja hyökkääjiä on arvioitava ensisijaisesti keskenään.

Seigo kiekollisesti varmin

Seurannan mukaan selkeästi Lukon kiekollisesti varmin oli Steven Seigo (ks. taulukko 1). Seigolla oli eniten hyviä suorituksia sekä määrällisesti että peliaikaan suhteutettuna (ks. myös taulukko 2 jutun lopusta). Seigolla oli myös yhdessä Toni Koiviston kanssa eniten onnistuneita kuljetuksia.

Taulukko 1. Lukon suorituspisteet tasakentällisin. Sameli Ventelä, Aaro Vidgren, Eetu Koivistoinen, Simo-Pekka Riikola, Joose Antonen ja Janne Väyrynen on jätetty taulukoista pois vähäisen peliajan vuoksi. Klikkaa kuvaa nähdäksesi isompana.

Seigon varmuus tulee esiin erityisesti avaavissa syötöissä, joka on puolustajien hyökkäyssuuntapelaamisen terävin mittari. Seigolla oli eniten hyviä avaavia syöttöjä ja huonojen avaavien syöttöjen osuus (15 %) oli selvästi alhaisin. Pakeista heikoin huonojen avaussyöttöjen osuus oli Rony Ahosella (35 %).

Seigon luvut kertovat pelinäkemyksestä ja teknisestä varmuudesta. Seigon peliasentoa voisi joku luonnehtia ihanaksi ja sitä nopeaa, pienisäteistä kaarrosta luistimilla jopa eroottisia sävyjä sisältäväksi tanssiinkutsuksi. Ylöspäin suuntautuva katse ja mallikas luistelutekniikka luovat hyvän kivijalan kiekolliselle pelille.

Puolustajista ja koko joukkueesta heikoimman kiekollista suorittamista kuvaavan kokonaislukeman sai Roni Sevänen. Suhteutettuna peliaikana Seväsellä oli eniten huonoja pääty- ja siirtokiekkoja sekä avaavia syöttöjä. Kokonaisuudessaan lukemat kertovat ajautumisesta tilanteisiin, joissa pelaaja joutuu turvautumaan huonoihin ratkaisuihin joko vastustajan paineen tai henkilökohtaisen osaamisen vuoksi. Myös kokemattomuudella on varmasti osansa. Sevänen on ampunut paljon, eniten vaarattomalta sektorilta koko joukkueesta peliaikaan suhteutettuna.

Ahosella oli koko joukkueesta eniten kiekollisia suorituksia niin määrällisesti kuin peliaikaankin suhteutettuna. Tämä pistää silmään myös paljaalla silmällä: Ahonen on paljon kiekossa. Se on jo sinällään arvokas ominaisuus.

Ahosen saldoon mahtuu kuitenkin paljon huonoja suorituksia. Hän antoi eniten huonoja avaavia syöttöjä, toiseksi eniten huonoja päätykiekkoja ja laukauksia vaarattomalta sektorilta. Huonojen suoritusten kokonaislukema oli toiseksi heikoin Jesse Virtasen jälkeen. Kun peliaika otetaan huomioon, huonoja suorituksia oli neljänneksi eniten.

Virtanen on koko sarjan puolustajien pistepörssin viides, mutta kiekollinen suoritusvarmuus ei ole samalla tasolla. Virtaselle merkattiin paljon kiekollisia suorituksia, mutta laadullisesti taso ei ole Seigon luokkaa. Kun lasketaan hyvien ja huonojen suoritusten peliaikaan suhteutettu erotus, Virtanen oli joukkueen kolmanneksi heikoin. Virtanen on antanut eniten huonoja päätykiekkoja ja ampunut eniten huonoja laukauksia. Laukauksia Virtasella oli Seigon kanssa puolustajista eniten, mutta ennen kaikkea Virtasen tehokkuus perustuu ylivoimaan. Esimerkiksi seitsemän pelin tarkastelujakson laukauksista 63 ja tehopisteistä 100 prosenttia tuli erikoistilanteista.

Vahalahti monipuolinen, Saarelassa orastavaa pelintekijää

Hyökkääjistä Ville Vahalahdella oli eniten hyviä suorituksia sekä määrällisesti että suhteessa peliaikaan. Vahalahti antoi eniten syöttöjä selvään laukaisupaikkaan sekä toiseksi eniten murtavia syöttöjä. Hän laukoi eniten ja eniten myös vaaralliselta sektorilta. Vahalahden tekeminen on kokonaisvaltaista, hän on pelin sisällä monella osa-alueella.

Hyökkääjäksi Vahalahti antoi kuitenkin paljon huonoja pääty- ja siirtokiekkoja. Tähän voidaan esittää erilaisia syitä. Hyökkäykseen lähtiessä Vahalahti hakeutuu tai ajautuu usein sellaiseen paikkaan kentällä, josta hänen on joko pakosta tai strategisista syistä tarve purkaa kiekko vastustajan päätyyn. Toisaalta Vahalahti on paljon kentällä johtoasemassa, jolloin kiekosta luovutaan helpommin.

Aleksi Saarelan retki Pohjois-Amerikkaan jäi ainakin toistaiseksi kesken. Tulonsa jälkeen on pelannut 8 peliä, joissa on syntynyt tehot 0+2. Kiekolliset suoritusmittarit antavat kuitenkin viitteitä Saarelan orastavasta pelintekopotentiaalista. Saarelalla oli eniten murtavia syöttöjä ja neljänneksi eniten syöttöjä selvään laukaisupaikkaan, vaikka hän pelasi muita vähemmän. Saarela oli myös ainoa pelaaja, jolle ei tilastoitu lainkaan pääty- tai siirtokiekkoja. Se kertoo oikea-aikaisesta sijoittumisesta ja kiekollisesta taidosta.

Saarela on tunnettu laukauksestaan, ja hän onkin ampunut paljon, mutta tulosta ei ole tullut. Laukaisukartta osoittaa, että Saarela on ampunut hyökkääjistä keskimäärin kaikkein kauimpaa.

Taulukko 2. Lukon kiekolliset suoritukset tasakentällisin suhteutettuna peliaikaan (per minuutti). Klikkaa kuvaa nähdäksesi isompana.

Käsitteiden selitykset:

- Murtavat syötöt. Murtava syöttö avaa avoimen maalintekopaikan parhaasta laukaisusektorista.

- Avaava syöttö. Syöttö, joka käynnistää hyökkäyksen siirryttäessä omalta puolustusalueelta keskialueelle tai vastustajan puolustusalueelle.

- Syöttö selvään laukaisupaikkaan. Syöttö, joka tarjoaa pelikaverille selkeän laukaisupaikan.

- Päätykiekko. Kiekko pelataan omalta puolustusalueelta tai keskialueelta vastustajan päätyyn. Menetetäänkö vastustajalle vai saadaanko kiekko omille pelattavaksi.

- Siirtokiekko. Kiekon syöttäminen eteenpäin ilman selvää syöttökohdetta.

- Kuljetus. Pelaaja ohittaa kiekollisena vastustajan ja luo ratkaisullaan avointa tilaa. Tieto ei mukana taulukoissa, ynnätty kokonaissuoritusmäärään.

- Laukaukset. Hyvät laukaukset ovat maaleja tai suuntautuvat maalia kohtia, huonot menevät ohi maalin tai ne blokataan. Jaoteltu vaarallisen ja vaarattoman maalintekosektorin mukaan.