Lukon laitilalaissentteri nauttii alivoimaroolistaan - "Pääsee syömään kiekkoa välillä"

Jere Friberg on ottanut Lukon nelossentterin roolin haltuunsa. Kuva: Juha Sinisalo

Jos pelin jälkeen istut Lukon pukukopissa päässäsi valkoinen työmiehen kypärä, jonka laella on sininen vilkkuvalo, voit olla tyytyväinen.

Se on joukkueen sisäinen palkinto illan kovimmalle työmiehelle. Liigan avauskierroksella se päätyi Kaapo Kähkösen, toisessa pelissä Damien Fleuryn päähän.

Vääryys ei olisi ollut, jos Jere Friberg olisi jo saanut sovitella päänsuojusta kutreilleen. Laitilalaiselle on osoitettu Lukossa työmiehen rooli, ja sen hän on hoitanut mallikkaasti.

– Hän on uransa alussa, mitä ammattilaisjääkiekkoon tulee. Hän on hyvin havainnut mahdollisuutensa, joka hänellä tuossa nyt on, Lukon valmentaja Pekka Virta tokaisee.

Friberg on nelossentteri, joka saa paljon vastuuta alivoimapelissä. Raadollisimmillaan se tarkoittaa vastustajan pakkien kovien lyöntilaukausten blokkaamista omalla vartalolla.

– Pääsee syömään kiekkoa välillä, Friberg heittää.

– Erikoistilanteet ovat aika iso osa tätä peliä. On hienoa olla niissä mukana.

Junioriurallaan Friberg on tottunut pikemminkin laittamaan kiekkoa vastustajan pussiin. Esimerkiksi viimeisellä täydellä A-junnukaudellaan hän nakutti 48 pelissä tehopisteet 27+33=60.

– Pelissä on hänelle haasteita, mutta hän tunnustaa ja hyväksyy kasvutarinansa. En ole kertaakaan kuullut hänen sanovan, että ”mutta kun mä en ole tottunut tekemään noin”, Virta kertoo.

Ensimmäisen liigapelinsä Friberg pelasi jo kaudella 2012–13, mutta seuraavaa pääsarjapeliä piti odottaa viime talveen asti.

Toisen polven liigapelaajan sesonki alkoi Mestiksen KeuPassa, mutta kun kevätpuolella tuli mahdollisuus vetää Lukon paita päälle, Friberg ei tilaisuutta jättänyt käyttämättä.

Hän sai pelata 17 liigapeliä, joista irtosi tilastosaldoksi 1+5=6. Runkosarjan jälkeen kausi jatkui tehokkaasti A-nuorten pudotuspeleissä ja päättyi pronssimitali kaulassa.

Lukon A:n pudotuspelisankareista myös Eetu Koivistoinen on pystynyt alkukauden perusteella ottamaan askeleen eteenpäin pelaajana.

– En mä usko, että ne nuorten pelit olisivat mitään siihen vaikuttaneet, missä olen nyt. Kausi kesti vähän pitempään, mutta ei muuten, Friberg miettii.

– Varmaan se päivittäinen työnteko on eniten vaikuttanut. Ja tietynlainen itseluottamus. Ei ilman hyvää itseluottamusta tule mitään.

Kausi on toki vielä nuori, mutta toistaiseksi Lukko on edennyt tappioitta. Kauden avanneen TPS-voiton arvo on vain kasvanut, kun turkulaiset ovat päässeet muiden vastustajien kimppuun.

Sportia vastaan Lukko taas pystyi tekemään vieraskentällä kolmen pisteen arvoisen nousun tappioasemasta.

– Pelillisesti nämä kaksi peliä ovat olleet ihan ok, mutta paljon parannettavaakin on vielä, Friberg arvioi.

Jere Friberg ja Eetu Koivistoinen olivat Lukolle tärkeitä pelaajia viime keväänä A-nuorten pudotuspeleissä. Kuva: Esa Urhonen

Tuokiokuva keskiviikon jääharjoituksista. Varsinainen ohjattu treeni on jo loppunut, ja muutamat pelaajat hiovat jäällä vielä omia juttujaan.

Damien Fleury ja Valentin Claireaux ampuvat kiekkoja maaliin toistensa syötöistä. Eetu Koivistoinen harjoittelee tykittämään vyötärönkorkeudelta pikkumustia verkkoon.

Keskushyökkääjät ovat keskiympyrässä ja raapivat aloituksia. Se on pelin osa-alue, jossa Lukko on toistaiseksi ollut vastustajiaan heikompi.

Joukkue myös tietää sen.

– Se on aika paljon tahtokysymys. Taitoakin tietysti vaaditaan, mutta on siinä kyse myös tuurista, mihin suuntaan se kiekko pomppaa, Friberg toteaa.

Laitilalaisen käyttämän pelinumeron 62 takaa löytyy tarina, johon voidaan liittää myös aloitukset. Matti Forss oli aikanaan hänen Jarmo-isänsä idoli, ja siksi junioreissa Jere pelasi numerolla 26.

Liigajoukkueessa piti valita toinen numero, koska Lukko on kunnioittanut Forssin uraa ja saavutuksia jäädyttämällä numeron 26. Friberg teki tyypillisen ratkaisun ja käänsi numerot toisin päin.

– Pakko silti tunnustaa, että en tiedä Forssista paljon muuta kuin tuon numeron.

Se on ymmärrettävää. Forss, 60, pelasi viimeiset liigapelinsä kaudella 1993–94. Friberg on syntynyt heinäkuussa 1995.

Friberg on kuitenkin varsin sopiva mies kantamaan käänteisnumeroa. Forss muistetaan älykkäänä kahden suunnan sentterinä ja erinomaisena aloittajana.

– Mielestäni olen kahden suunnan pelaaja, ja kyllä mä itseäni ihan älykkäänäkin pidän. En ihan päättömästi pelaa, Friberg miettii.

Yksi oleellinen kysymys odottaa vielä vastausta. Kun Lukko julkaisi keväällä Fribergin kahden vuoden sopimuksen, Aleksi Saarela vaati kaveriaan tarjoamaan lounaan sen kunniaksi.

Friberg ei kuitenkaan ollut samaan mieltä maksajasta. Kumpi ruuat lopulta maksoi?

– Ei ole vielä koko lounasta ollut. Voi olla, että venyy aika pitkälle, kun kaveri lähti Yhdysvaltoihin, Friberg hymyilee.