Liigan yleisökeskiarvo jämähtänyt – seuroilla erilaisia haasteita: menestys, ähky, usko, kulttuuri, kilpailu, logistiikka, halli

Kannattajaryhmät tuovat väriä katsomoon. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto.

Kauden alussa kohkattiin – perinteiden mukaisesti – suureen ääneen tyhjistä Liiga-katsomoista. Kun kaksi kolmasosaa kaudesta on pelattu, yleisökeskiarvo on täysin vertailukelpoinen edellisiin kausiin. Keskiarvo 325 pelin jälkeen on 4 193, kun se viime kaudella vastaan aikaan oli 4 240 ja sitä edellisellä 4 196.

Jokereiden vuoden 2014 poistumisen jälkeen yleisökeskiarvo on säilynyt lähes muuttumattomana. Toki trendi on kokonaisuudessaan ollut hieman laskusuuntainen 2000-luvun alusta lähtien, joten Liigaa ei parhaalla tahdollakaan voi mainostaa erityisen nousevaksi toimialaksi. Silti koskaan ei voi liikaa korostaa, kuinka ylivoimainen yleisömagneetti jääkiekko Suomessa on.

Liigan yleisökeskiarvo kausilla 2001/02-2017/18. * = arvio lopullisesta keskiarvosta. Lähde: Liiga-tilastot.

Kiekkoareena tiedusteli Helsingin, Turun, Vaasan, Rauman, Jyväskylän, Kuopion ja Tampereen toimittajiltaan, missä seurojen yleisömäärissä mennään. Liiga-paikkakuntien toimittajat seuraavat katsojakehitystä läheltä ja hieman erilaisesta kulmasta kuin seuraorganisaation sisäpiiri.

Seurojen kohtaamat haasteet ovat erilaisia: halli voi olla liian pieni, laadultaan heikko tai väärässä paikassa, pitkäjänteistä kannatuskulttuuria ei ole tai jos onkin, kynnys lähteä hallille saattaa olla varsin korkea, toisaalta menestymättömyys voi johtaa noidankehään, pitkäkestoinen menestys taas turruttaa tai edellinen kausi voi viedä uskon ja luottamuksen.

Yleisömäärien yksi kiinnostavimmista piirteistä on niiden suhde paikkakuntien väkilukuihin: HIFK:n peleissä käy keskimäärin yksi prosentti Helsingin väestöstä, Raumalla yhdeksän. Pienellä paikkakunnalla joukkue on huomattavasti lähempänä asukkaiden elämänpiiriä ja yhteisöllistä kokemusta; toisaalta välimatkat ovat lyhyempiä ja helppokulkuisempia sekä kilpailu vapaa-ajan tarjonnasta vaatimattomampi.

Yleisökeskiarvojen toinen erityispiirre on se, että ne kääntyvät hitaasti, suuntaan tai toiseen. Hetkellisiä piikkejä voi tulla, mutta yleistaso muuttuu vain pitkän ajan kuluessa.

HIFK kerää isoimman ja TPS kolmanneksi isoimman massan

HIFK:n yleisökeskiarvo on 22 kotipelin jälkeen 6 987 (kaikkien joukkueiden lukemat jutun lopussa).

- Tämän kauden lukuihin on selkeästi vaikuttanut ulkopeli Kärppiä vastaan. Se on paikannut lievää pudotusta, Hannu Kauhala raportoi vallan ja väen ytimestä.

Nykyhallin kapasiteetti on 8 200. Viime kauden lopullinen katsojakeskiarvo oli 7 090. IFK on ilmoittanut tämän kauden yleisötavoitteekseen 7 000, mutta Kauhala ei usko ihan siihen päästävän.

- Aika harvoin sen yleisömäärä on alkanut seitsemällä. Tietysti muutama loppuunmyyty paikkaisi tilannetta mukavasti. IFK myy hyvin perinteisiä joukkueita vastaan, mutta uusien joukkueiden kohdalla menekki on huonompi. Lisäksi IFK:n lukuja haittaa KHL:n Jokerit ja etenkin sen harjoittama todella halvalla myyminen.

HIFK:n yleisökeskiarvo on Liigan korkein. Vuodesta se on pysynyt tasaisen korkeana. Osittain tähän on syynä hyvä kausikorttimyynti, jolla kuitenkin on myös varjopuolensa: pitkän kauden aikana on joskus helppo jäädä kotiin.

- Kausikortteja myydään yleensä 4-5 000. Tosin hallissa ei juuri koskaan tunnu olevan ilmoitettua lukua, Kauhala paljastaa.

Potentaalia pääkaupunkiseudulla olisi parempaankin.

- IFK:n kannatus on aika vakaa, joskaan se ei saa tavallisiin runkosarjan peleihin läheskään niin hyvin yleisöä kuin erilaiset ulkopelit osoittavat kannatusta olevan. Kun uusi halli nykyisen viereen valmistuu viiden vuoden sisällä, niin HIFK keskiarvo voi olla jo yli 8 000, Kauhala arvioi.

Vaikutusalueensa väestömäärään nähden HIFK:n kannattajakunnan koko ei ole poikkeuksellinen. Pääkaupunkiseudun reilusta miljoonasta asukkaasta pitääkin löytyä hallille tulijoita. Toisaalta kaupungin koko tuottaa logistisia ongelmia ja kilpailevaa viihdettä löytyy joka lähtöön.

- Pääkaupunkiseudun väestömäärään suhteutettuna yleisöä voisi olla enemmän, mutta tämä on maailmanlaajuinen trendi. Mitä isommasta paikasta on kyse, sitä vaikeampi hallille pääsy on ja sitä enemmän on myös muuta tarjontaa. IFK:n katsojamääriä voidaan pitää kohtalaisen hyvinä, Kauhala analysoi.

TPS on pärjännyt tällä kaudella hyvin, ja se on näkynyt myös lehtereillä: yleisökeskiarvo (5 392) on reilu 200 katsojaa korkeampi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Kiekkoareenan Jani Mesikämmen luonnehtii yleisömäärää melko tavanomaiseksi useamman vuoden jatkumolla.

- TPS kampanjoi ahkerasti, joten pelkät luvut eivät kerro olennaisimmasta eli sisään tulevan rahan määrästä. Näkökulmasta riippuen lukemia voisi pitää pettymyksenä, koska urheilullisesti ns. tuote on kiinnostavassa kunnossa jo pidemmältä ajalta. Kyyninen realisti tosin sitten katsoo pitkän ajan linjaa ja toteaa kiinnostuksen tason olevan tämänlainen.

Turun keskiarvo tulee todennäköisesti vielä nousemaan. Viime vuonna se kasvoi viimeisen 9 pelin aikana yli 400 katsojalla.

- TPS:n yleisöluvut kasvavat kevään kirkastuessa, koska joukkueen sarjasijoitus on hyvä ja isoja matseja on vielä edessä. Turussa hyvän kauden keväthyppäys tuntuu luvuissa, koska halliin mahtuu niin paljon enemmän väkeä, Mesikämmen ruotii.

Ulkopuolisen silmissä Turun luvut tuntuvat potentiaaliin nähden kuitenkin hieman pieniltä. Yleisökeskiarvo on vain hitusen korkeampi kuin Tampereella, jossa on kaksi pääsarjajoukkuetta. Kaupunki on iso, halli on iso ja kilpailijaa ei ole. Turkuhallin kapasiteettikin on lähes 12 000.

- Yleisömäärät ovat kuitenkin Liigan mittakaavassa kohtuullisia. Ne kertovat paikallisen lätkäkulttuurin perustavanlaatuisesta jatkuvuudesta. Toisaalta turkulainen lätkäkulttuuri on kyllä todella vahvaa edustustason alapuolellakin, ja sen laatua ei voi suoraviivaisesti mitata vain yleisömäärillä. Toki TPS itsessään on jossain määrin epäonnistunut lajista kiinnostuneen kansan saamisessa hallille. Pitkällä tähtäimellä muutos on ollut merkittävä negatiiviseen suuntaan – viime vuosina ei niinkään, Mesikämmen tähdentää.

Turkuhallin (nyk. Gatorade Center, ent. Elysée Arena ja HK Areena, os. Typhoon) valmistuminen nosti yleisömäärät yli 10 vuodeksi n. 7 500-9 000 katsojan välille. Juhavaltteri Salminen komppaa paikalliskollegaansa ja kiteyttää, että vuosina 1990-2004 TPS teki asioita hyvin, vuosina 2004-15 todella huonosti.

- Kun kymmenen vuotta systemaattisesti tyrii asiansa, ihmiset keksivät muuta tekemistä, eikä sille vanhalle tasolle ihan noin vain takaisin kiivetä, Salminen muotoilee.

Asuntomarkkinoilla on kirjoittamaton laki, jonka mukaan kysyntä ja hinta määräytyvät lähes yksinomaan osoitteen mukaan.

- Turkuhallissa sinänsä ei ole mitään muuta vikaa kuin sijainti, parempaa halliahan et Suomesta löydä. Näkisin, että kyse on vain siitä, ettei TPS ole oikein osannut tehdä itseään merkitykselliseksi uudelle yleisölle. Yli vuosikymmenen kestänyt alisuorittaminen on edesauttanut asiaa kummasti, Salminen sivaltaa.

Sport divarista Liigaan

Divariaikoina Vaasan Sportin yleisökeskiarvo oli vuodesta toiseen reilun 2 000 katsojan tietämissä. Sport nousi Liigaan 2014-15 – ensimmäisellä kaudella katsomaan hakeutui keskimäärin 3 369 silmäparia.

Sportin viime kauden keskiarvo oli 3 108. Tämän hetken lukema (2 892) on n. vajaat 200 jäljessä viime vuoden vastaavasta ajankohdasta.

- Sportin yleisömäärähän on surkea, kun tavoite taisi olla 3 200 katsojaa per peli. Suurin syy lienee tuloksissa: Vaasassa ollaan perinteisesti menestyksen perässä, ja nyt kun liiga ei ole enää uusi asia, uutuudenviehätyskään ei ole enää apuna. Sportissa on totuttu menestymään Mestiksessä, ja silloin porukkaa riittikin hyvin katsomoon, mutta nyt vedetään jo neljättä kautta putkeen sarjan häntäpäässä, minkä myötä yleisöä ei enää kiinnosta, Kiekkoareenan Pohjanmaan toimittaja Toni Rajamäki kuvaa.

Joulukuisessa konsertissa Vaasan hallin ilmastointiputki putosi katosta yleisön joukkoon.

- Toinen merkittävä asia ovat fasiliteetit, jotka taitavat olla koko liigan huonoimmat. Pieni ja alkeellinen halli, jossa käytävät tukkoutuvat helposti. Äänentoisto on kuin jostain 80-luvulta, eikä ottelutapahtumassa ole minkäänlaista viihdettä. Nämä kaksi asiaa ovat pääsyyllisiä heikkoon yleisömäärään.

Sekä jalkapallolla että jääkiekolla on Vaasassa pitkät perinteet ja molemmilla riittää paljon junioreita. Menestyksestä riippumatonta kannustuskulttuuria ei kaupunkiin kuitenkaan ole syntynyt.

- Vaasa on opiskelijakaupunki, jossa on paljon ulkopaikkakuntalaisia. Tällöin heillä ei ole sidettä Sportiin, joten he tulevat hallille useimmiten menestyksen perässä. Se menestys toisi itsessään uusia – jopa pitkäaikaisia – faneja kuten kävi Mestis-aikoina 2000-luvulla. Mutta liigassa fanipohjaa ei pysty kehittämään tarpeeksi, jos menestystäkään ei tule, Rajamäki arvioi.

Väestöpotentiaalia olisi, sillä Sport on Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ainoa Liiga-seura, mutta sitä Sport ei Rajamäen mielestä ole osannut hyödyntää fanien hankinnassa tai yritysmyynnissä. Rajamäki asuu Seinäjoella ja näkee asetelman hieman kauempaa.

- Esimerkiksi 60 000 asukkaan Seinäjoella pelataan vain Suomi-sarjaa, ja täällä lätkä kiinnostaa, mutta Sport ei ole silmissämme houkutteleva vaihtoehto. Etelä-Pohjanmaalla asuvat lahjakkaat kiekkojuniorit suuntaavat lukioiässä esimerkiksi Poriin tai Tampereelle, koska Sportin juniorit eivät ole houkutteleva vaihtoehto.

Rajamäen mukaan tässä olisikin Sportille sopiva parannuskeino kasvattaa fanipohjaansa ja sitä kautta yleisömäärää.

- Juniorityön kehittämisellä Sportista voisi tulla koko Pohjanmaa–Etelä-Pohjanmaa-akselin joukkue. Se on pitkä prosessi, mutta joskus se pitää aloittaa. Tähän päivään mennessä sitä ei ole joko tajuttu tehdä tai sitten ei ole vain osattu.

Vielä täksi kaudeksi kehittämisideat eivät taida ehtiä konkretisoitua, ja on muutenkin epätodennäköistä, että Vaasan keskiarvo nousisi kauden loppua kohti.

- Pudotuspelijuna on jo mennyt, ja edessä voi vielä olla tyhjennysmyyntiä. Sportilla on toki loppukaudesta hyvin lauantaipelejä, jotka voi vähän auttaa, mutta en usko silläkään olevan merkitystä. Hyvä jos arkipelit vetävät 2 500 katsojaa, Rajamäki ynnää.

Viime kausi vei raumalaisten luottamusta 

Lukon kausi on ollut voitokas, mutta yleisömäärissä (3 391) se ei ole näkynyt – viime kaudesta ollaan n. 300 jäljessä.

- Kyllähän yleisömäärät ihmeen heikolta näyttävät edellisiin kausiin ja Lukon peliesityksiin verrattuna. Viime kaudella Lukko aloitti surkeasti ja rämpi lopulta koko kauden pudotuspelipaikkojen ulkopuolella. Ehkä 80-vuotisjuhlakauden edullinen 80 euron seisomakausikorttikampanja vähän kaunisteli tuon kauden yleisömääriä, perkaa Eetu Setänen Raumalta.

Päävalmentaja Pekka Virta astui Lukon ruoriin täksi kaudeksi ja näkee asiat tuorein silmin.

- Virta on jaksanut muistuttaa, että viime kauden huono menestys näkyi ainakin syksyllä ihmisissä. Hänen teoriansa mukaan huonon kauden jälkeen moni raumalainen vähän varauksella katselee, kannattaako peleihin mennä. Luulisi kuitenkin menneiden jo unohtuneen, sillä Lukko taistelee viidentenä pudotuspelien kotiedusta. Kiitos siitä kuuluu pitkälti hyvin menneille kotipeleille, sillä Lukko on voittanut eniten kotipelejä (18) liigassa ja kerännyt toiseksi eniten pisteitä (50).

Setänen nostaa esiin myös Sanoman tv-sopimuksen viimeisen vuoden erityistarjouksen.

- Kun Ruutu+ -paketilla näkee kaikki liigapelit kotisohvalla 14,95 euron kuukausihintaan, saattaa olla, että Lukon pelejä seurataan enemmän kuin koskaan, mutta ei välttämättä paikan päällä.

Kevät voi kuitenkin kirkastaa Lukon keskiarvoa.

- Ulkomaalaishyökkääjien epäonnistuminen ja loukkaantumiset saattavat kääntyä vielä Lukon onneksi, sillä seura hankki tilalle Teemu Ramstedtin ja Chris VandeVelden. Rosteri on kilpailukykyinen ja kokeneen Virran touhussa vaikuttaa olevan järkeä. Hyvä kevät houkuttelisi varmasti muutaman sata ihmistä enemmän katsomoon, Setänen visioi.

Oli Lukon keskiarvosta mitä mieltä tahansa, se on kuitenkin Rauman ehdoton yleisömagneetti.

- Jos Rauman muuhun joukkueurheiluun vertaa, niin Pallo-Iirojen miesten jalkapallopelit ovat keränneet kolmosdivisioonassa viime vuosina parhaillaan 500-800 katsojaa, Feran naisten superpesispelit yli 1 500 katsojaa ja SalBan jäähallispesiaali miesten Salibandyliigassa noin 2 200 katsojaa. Kaikkia näitä lukemia pidetään todella hienoina, mutta jos Lukon pelissä on 3 000 katsojaa, yleisömäärä on heikko ja halli "tyhjä".

Setänen polkaisee pöytä-Casiollaan vakuuttavan rätingin: jos pelkästään Tampereen asukkaista 8,5 prosenttia kävisi Tapparan tai Ilveksen peleissä, se tarkoittaisi lähes 20 000 katsojaa per peli.

- Kyllähän yli 3 000 katsojan houkutteleminen viikosta toiseen on järjettömän kova juttu Rauman kokoisella talousalueella ja kertoo vahvasta kiekkokulttuurista. Raumalla on noin 40 000 ja seutukunnassa 65 000 asukasta. En toki tarkoita, että Lukon toimistolla kannattaa nyt löysätä kravattia ja nostaa jalat pöydälle, Setänen maadoittaa.

Kalpan ja JYP:n hallinovet käyvät tasaiseen tahtiin

JYP:n peleissä on käynyt keskimäärin 3 679 uskovaista ja muuta hihhulia. Kiekkoareenan Tuomas Heikkilä näkee saldon myönteisenä.

- Hippoksen tämän kauden keskiarvoa voidaan pitää ihan kelpona. Jos hallissa on tuon verran väkeä, käytännössä kaikki ne paikat, joista pelin näkee kunnolla, ovat täynnä.

JYPillä on vahva peruskannattajakunta, mutta neljän tonnin puhkominen vaatii extraa.

- Jyväskylässä on ainakin vielä uskollisten lätkäfanien massa, jolla JYP pääsee karvan yli 3 000 keskiarvoon vaikka mikä olisi, mutta lähemmäs 4 000:teen tarvitaan kiinnostava rosteri ja myös menestyvä joukkue. Risto Dufvan ja Jyrki Ahon ajan jälkeen pelitapa muuttui ja yleiset trendit liigassa muuttuivat myös. Ihmiset olisivat halunneet nähdä klassista traktorilätkää, jossa tanner tömisee ja aitaa kaatuu, mutta pelin evoluutio ajoi siitä ohi, Heikkilä avaa JYP:n pelikirjan lähihistoriaa.

Heikkilän mukaan JYP on inasen aktiivisempi markkinoinnissaan tavalliselle lipunostajalle kuin vielä muutama vuosi sitten.

-  Uusi toimitusjohtaja Aku Vallenius on 33-vuotiaana paremmin hajulla siitä, missä nykyään mennään kuin kuusikymppinen edeltäjänsä Kari Tyni oli. Tietysti Jarkko Immosen kaltainen tähti tuo aina jonkun katsojan lisää ja muutenkin nämä kotiin palanneet veteraanit ovat Jyväskylän kiekkoyhteisölle tärkeitä.

JYP nousi Liigaan vuonna 1985, ja 80-90-lukujen taitteessa nähtiin ennennäkemätön JYP-ilmiö.

- Siihen tuskin on koskaan paluuta. Silloin iso osa runkosarjapeleistäkin myytiin loppuun jopa ennakkoon.

Yleisöpotentiaali olisi Jyväskylän seudulla korkeampikin, mutta isoin este kasvulle taitaa olla itse halli.

- Suhteessa väestöpotentiaaliin yleisömäärät eivät mitään massiivisia ole, mutta hallissa on hyviä katsomopaikkoja hieman alle 4 000 katsojalle, vaikka kapasiteetti onkin 4 365. Uusi areena tulee joskus 2020-luvun alkupuolella ja sen kapasiteetin arvioidaan olevan n. 6 000-7 000 katsojaa. Silloin Jyväskylässä pitäisi päästä 4 000 keskiarvoon. Sekin vaatii tietysti kiinnostavan ja menestyvän joukkueen.

KalPan yleisömäärät näyttävät pyörivän n. 200 katsojan vaihteluvälissä vaikka mitä tapahtuisi. Tämän kauden keskiarvo on 3 300, kun se viime vuonna vastaavaan aikaan oli 3 472.

- Vaikea sanoa miksi. Kuopiolaiset puhuvat siitä, että KalPan markkinointi on tehotonta. Tavallaan positiivinen yllätys, että yleisömäärä ei ole tuon enempää laskenut hopeakauden jälkeen, vaikka puolet pelaajista vaihtoi maisemaa.

Eri paikkakunnilla esitetään mitä mielikuvituksellisimpia teorioita syistä, jotka vaikuttavat yleisömääriin. Kuopiossa hihasta voidaan tarpeen tullen vetää Kapas-kortti.

- Joillekin Kapasten klaani on kuulemma Kuopiossa punainen vaate ja jopa syy olla menemättä peleihin, Heikkilä ihmettelee.

Myös Kuopiossa hallin vetovoima on kyseenalainen.

- Halli on vanha, kylmä ja kolkko, mikä osaltaan vaikuttanee yleisömääriin. Usein näkee kakkosella alkavia yleisömääriä ja se on Kuopion kokoisessa kaupungissa vähän.

Tappara tehnyt pesäeroa Ilvekseen viiden viimeisen vuoden aikana

Tampereella on kaksi joukkuetta, joten siinä mielessä molempien yleisökeskiarvoja voidaan pitää saman kokoluokan paikkakuntiin verrattuna hyvinä. Tällä kaudella Tappara on vetänyt kirkonmiehiä sanalle Hakametsän pyhättöön keskiarvolla 5 375, Ilves 4 520.

Tampereelta kiistämättä löytyy perinteitä ja syvää kiekkokulttuuria. Toki Tampereellakin halli myy yllättävän harvoin loppuun – eikä näin tapahdu nykyään kovin usein edes paikallispeleissä. Se kertoo siitä, että yleisöpotentiaali ei missään nimessä ole rajaton.

Jos kaikki pelit olisivat loppuunmyytyjä, maksimaalista potentiaalia ei tarkasti voitaisi määritellä, mutta nyt se on haarukoitavissa. Tietysti Mansessakin lipunmyyntiä kaikkein kiinnostavimmissa peleissä rajoittaa hyvien istumapaikkojen rajallinen määrä.

Ilveksellä ja Tapparalla on yksi iso etu moneen muuhun paikkakuntaan verrattuna: pelkästään Tampereen kaupungin väkiluku on noussut viimeisen 30 vuoden aikana 60 000 hengellä. Se on lähes yhtä paljon kuin koko Rauman seutukunnassa on asukkaita. Sitä seurat eivät täysimääräisesti ole kyenneet hyödyntämään. Vai pitäisikö sanoa: eivät pysty heti hyödyntämään – vastamuuttaneet kun eivät välttämättä käänny lainkaan tai edes tunnista koko liturgiaa, tunnustamisesta puhumattakaan.

Liigan 43 kaudesta Tapparan yleisökeskiarvo on ollut 29 kertaa isompi kuin Ilveksen. Seuraava kuvio kuitenkin osoittaa, että naapurit ovat kulkeneet matkaa liikuttavan tasatahtisesti.

Ilveksen ja Tapparan yleisömäärät 1975/76-2017/18. Lähde: Liiga.

Nyt on kuitenkin menossa viides vuosi peräkkäin, kun Tapparalla on korkeampi lukema. Se on näiden kahden joukkueen Liiga-ajan pisin ”voittoputki”.

Syykin on selvä: eriparinen menestys. Ilveksellä on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana useita heikkoja kausia, mutta siitä huolimatta se ei ole jäänyt paikalliskilpailijastaan jälkeen yksittäisiä vuosia lukuun ottamatta.

2010-luvun osalta paikallisvastustajien vetovoimat kuitenkin osoittavat huolestuttavasti eri suuntiin. Tappara on ollut viisi kertaa peräkkäin finaaleissa. Ja se myös näkyy yleisömäärissä.

Tapparan yleisömäärät kertovat samalla myös yleismaailmallisesta lainalaisuudesta: yleisömäärät muuttuvat hitaasti. Isot laivat kääntyvät hitaasti, oli ilmansuunta kumpi tahansa.

Tapparan menestys on ollut viimeisen viiden vuoden aikana aivan poikkeuksellista, mutta yleisökeskiarvoihin se on heijastunut vain joillakin sadoilla katsojilla. Pitkästä menestysjaksosta huolimatta esimerkiksi Tapparan tämän kauden yleiskeskiarvo on reilu sata päätä viime vuotta jäljessä. Olisi voinut kuvitella, että pitkä kukoistuskausi toisi mukanaan massiivisen yleisöryntäyksen, suorastaan vyöryn, mutta maailma ei toimi niin.

Kun menestystä tulee riittävän pitkään, se ei enää merkittävästi nosta katsojakeskiarvoa. Menestyksen kantomatka täytyykin nähdä pitkäaikaisempana prosessina, joka pikku hiljaa vahvistaa kannatuspohjan perustaa ja tuo uusia kannattajia. Ja toisaalta on tarkoituksenmukaisempaa verrata Tapparan yleisömäärää Ilvekseen: ero on tämän kauden osalta n. 800 katsojaa – se kertookin paremmin menestyksen ja menestymättömyyden välisen marginaalin.

Paikallisvastustajat luovat kaupungin kiekkokulttuuriin ehdottomasti väriä ja lisäarvoa. Erityisesti finaalit kuitenkin paljastavat mielenkiintoisen vivahteen, jonka kaksi erillistä leiriä synnyttävät.

Loppuottelusarja on jokaisessa kaupungissa aivan erityinen tapahtuma, joka huomataan myös kiekkopiirien ja koko urheilukentänkin ulkopuolella. Se synnyttää yhteistä huumaa, hekumaa, julkisen karnevaalin.

Mutta kun joukkueita on kaksi, koko väestön läpitunkevaa kollektiivista paikallishurmosta ei välttämättä samalla tavalla synny. Kahvitauoilla ei voida nostaa yhteistä kuppia tai lausua yhteen ääneen kiitollisuutta, media joutuu vetämään tasapuolisuuden vuoksi hieman käsijarru päällä, suurin osa yrityksistä ei voi täysillä liputtaa vain toista joukkuetta, naapurisovun ja empatian nimissä iloa täytyy aavistuksen peitellä.

Peruskannattajalle nautinto voi olla jopa suurempi vieruskaverin murjottaessa, mutta suuri massa ei voi yhdessä hehkuttaa oman kylän poikia.

Yleisökeskiarvot koko kautena, 352 pelin jälkeen sekä ero edellisten välillä. Lähde: Liiga.fi