Leppäsen lista: NHL:n itse ilkimykset TOP10

Leo Komarov on ärsyttäjä, joka joskus joutuu tappelemaankin. Calgary Flamesin puolustaja Mark Giordano otti suomalaisesta mittaa nyrkein. Kuva: Gerry Angus/All Over Press

Jääkiekko on siitä hieno peli, että siinä voi menestyä monella eri tavalla.

Tappelijat ovat kuolemassa sukupuuttoon, ja nelosketjulaisetkin osaavat tätä nykyä pelata jääkiekkoa. Hyvä niin. Suurimmat sikailuvuodet ovat taakse jäänyttä elämää, mutta kaikissa joukkueissa on pelaajia, joiden kohtaaminen ottaa rankasti päähän.

Jokaisen tilanteen jälkeen tulee pientä lisäiskua. Vihellyksen jälkeen hierotaan naamaa. Suu käy koko ajan.

Kiekkoareena listasi NHL:n ilkeimmät ärsyttäjät.

1. Brad Marchand, Boston Bruins

Tätä 175-senttistä pippuripakkausta et halua kohdata kaukalossa missään olosuhteissa. Marchand ajaa painopiste alhaalla jokaisen taklauksen loppuun asti.

Marchandin temput ovat härskeimmästä päästä: mailaa nivusiin, keihästyksiä ja jalkakampituksia kuolleesta kulmasta. Hän ei välitä kostotoimenpiteistä, vaan jatkaa samaa myyräntyötä pelistä toiseen.

Vastustajan kannalta Marchandin ärsyttävin piirre on, että kaiken ihon alle tunkeutumisen lisäksi hän on loistava jääkiekkoilija. Viime kaudella hän nakutti peräti 85 pistettä. Syksyllä hän iski Kanadalle mestaruusmaalin World Cupissa.

Pelikiellot ovat hänelle muutenkin tuttua kauraa: kaksi ottelua R.J. Umbergerin taklaamisesta kyynärpäällä, kaksi ottelua Derick Brassardin jalkakampituksesta, kolme ottelua Mark Borowieckin matalasta taklauksesta… Sakkoa on tullut Matt Niskasen jalkakampituksesta, Niklas Kronwallin kamppaamisesta ja Gabriel Landeskogiin kohdistuneesta väkivaltaisuudesta.

2. Ryan Kesler, Anaheim Ducks

– Kaikki vihaavat Kesleriä, tokaisi eräs NHL-pelaaja.

Pitää paikkansa. Paitsi, että omat pelaajat pitävät hänestä paljonkin silloin, kun pitää voittaa otteluita.

Kesler on parhaimmillaan, kun pitää pimentää vastustaja pitkässä pudotuspelisarjassa. Viime vuoden pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella hän Calgary Flamesin Sean Monahanin näyttämään aralta pikkupojalta.

Keslerin veemäisyys näkyy jo aloituksissa. Jos kiekko ei jää omiin, hän antaa vastineeksi pienen kurituksen vastustajalle.

Jos NHL:n pikkukoiruuksista tehtäisiin opaskirja, esipuhe pitäisi antaa Keslerille.

Jos NHL:n pikkukoiruuksista tehtäisiin opaskirja, esipuhe pitäisi antaa Keslerille.

3. Antoine Roussel, Dallas Stars

Ranskalaisetko leppoisia punaviinin ja patongin nautiskelijoita? Ei ainakaan tämä höyryjyrä.

Kukaan ei mene mielellään Rousselin kanssa kirikiekkoon kulmaan. Hän tekee olosi varmasti epämiellyttäväksi. Roussel ajaa tilanteisiin täydellä vauhdilla ja tunkee itsensä pienimpiinkin väleihin.

Vastustajien kannalta on hyvä, etteivät he aina ymmärrä Rousselin englannin ja ranskan sekoitusta. Painokelposta tavaraa suusta ei juurikaan tule pelin aikana.

Ei Roussel silti pelkkä pommittaja ole. Hän riistää hyökkäyspäässä paljon kiekkoja omalle joukkueelle ja luo sitä kautta tilanteita.

4. Leo Komarov, Toronto Maple Leafs

Leksa kuuluu itse oikeutetusti listalle – eikä tarvitse edes käyttää Antero Mertarannan sinivalkoisia silmälaseja.

Komarov pystyy muuntautumaan hyvin pelin mukaan. Kun tarvitaan tunkeutumista vastustajan ihon sisään, hän tekee sen. Taklauksia tulee noin neljän niitin keskiarvolla, mikä on NHL:ssä iso määrä.

Komarov pystyy pitämään taklauksissa painopisteen alhaalla vahvojen jalkojensa ansiosta. Se on yksi syy, miksi hän voittaa paljon kaksinkamppailuita.

Komarovin osakkeita nostaa esatikkasmainen kuumennuspuhe. Hän pystyy antamaan palautetta kaukalossa suomen lisäksi englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Se kattaa jo aika ison osan NHL-pelaajista.

Leo Komarov on mukava jätkä. Paitsi vastustajana.

5. Kevin Bieksa, Anaheim Ducks

Bieksa kohahdutti kiekkomaailmaa tiputtamalla Radko Gudasin yhdellä iskulla. Teko näytti äärimmäisen vaaralliselta, mutta se alleviivasi sitä, ettei Bieksalle kannata ryppyillä.

Selostajat lausuvat nimen välillä tavallaan tai tavallaan muodossa ”Bieska”. Kaukalossa nimestä, eikä mistään muustakaan, kannata kuittailla.

Bieksa antaa maalin edessä poikittaista mailaa ja tuiman ilmeen perään, mutta kaukalon ulkopuolella hän on tunnettu huumorimies.

Pelin jälkeen poljen vähän pyörää, nostan vähän painoja ja teen hauiksia, menen kotiin ajamaan rintakarvani ja lähden juoksemaan rannalle

– Pelin jälkeen poljen vähän pyörää, nostan vähän painoja ja teen hauiksia, menen kotiin ajamaan rintakarvani ja lähden juoksemaan rannalle, Bieksa kertoi kieli poskessa ottelun jälkeisistä rituaaleistaan.

Tässä osoitus Bieksan huumorintajusta: 

6. Mark Borowiecki, Ottawa Senators

Borowieckilta puuttuu purukalustoa, mutta hampaattomaksi häntä ei voi kutsua. Avojään taklaajat ovat vähentyneet NHL:ssä, mutta Borowiecki on yksi pakeista, jotka sen taidon vielä osaavat.

Borowiecki on jakanut urallaan 4,3 taklausta ottelua kohti, mikä on yli sata ottelua pelanneista pakeista eniten tällä vuosituhannella.

Borowieckin lempinimi on yksi parhaista: BoroCop.

Borowieckin lempinimi on yksi parhaista: BoroCop. Ulf Samuelssonia kutsuttiin Robocopiksi. Jotain samaa heissä on.

7. Alexandre Burrows, Ottawa Senators

Burrows kertoi Yle Urheilun jutussa, miten hän oli valmis tekemään NHL-uran alussa mitä tahansa, että ura avautuisi. Hän meni mainoskatkolla sotkemaan Dallas Starsin maalivahdin Marty Turcon maalille keräämän lumikasan, kun valmentaja Marc Crawford niin käski.

- Katsoin Jarkko Ruutua ja Matt Cookea, jotka olivat joukkueessamme, kun nousin NHL:ään. Ymmärsin, että minun on tultava liigaan tavalla, millä he sinne tulivat. Halusin oppia heiltä, hän kertoi jutussa.

Burrows, 36, on kehittynyt kiekollisessa pelissä vanhemmilla päivillään, mutta vanhat demonit eivät ole väistyneet.

8. Andrew Shaw, Montreal Canadiens

Shaw otti viime kaudella Montrealissa 110 jäähyminuuttia. Eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ne olisi täysin ansaittuja.

Shaw kehitti Chicagon aikoina todellisen agitaattorin maineen. Ihan turhaan hänen tyyliään ei ole verrattu Bostonin Brad Marchandiin. Kumpikin osaa ärsyttämisen lisäksi pelata jääkiekkoa.

Lempinimikin kuvaa häntä hyvin. Mutt. Se tarkoittaa sekarotuista koiraa.

9. Matthew Tkachuk, Calgary Flames

Juniorisarjan voitto menee ehdottomasti Calgaryn toisen polven NHL-kiekkoilijalle.

Tkachuk ei ottanut yhtään taka-askeleita viime kaudella yhtään 18-vuotiaana tulokkaana. Laitahyökkääjä pyöritteli hammassuojia suussa ja kävi kokeneiden NHL-jermujen kimppuun illasta toiseen.

Jos peli on lipeämässä käsistä, Tkachuck yrittää varmasti järjestää kahakan ja saada sitä kautta oman joukkueen hengen kohoamaan. Vanha kunnon naamanpesu kuuluu laitahyökkääjän perustaktiikkaan. Erikoistaito: ensin mukatahaton kontakti maalivahtiin ja sen jälkeen poikittainen auttamaan tulleen vastustajan rintaan.

Kun Tkachuk riisuu pelin jälkeen varusteet, hän näyttää hieman eksyksissä olevalta yliopistopojalta. Ei uskoisi, että hetkeä aiemmin hän on muistuttanut kaukalossa 1970-luvun Philadelphia Flyersin pelaajaa.

10. Radko Gudas, Philadelpia Flyers

Eivätpä tainneet JypHT:n kannattajat 1990-luvun alussa aavistaa, että näyttävällä takatukalla pelanneen Leo Gudaksen poika aiheuttaa vielä isoa hämmennystä NHL-kaukaloissa.

NBC Sportsin toimittaja James O’Brien tiivisti ehkä parhaiten Philadelphian puolustajan pelin hengen.

Jos NHL:n kurinpitolautakunnalla on puhelimessa pikavalinta, nimi Gudas pitäisi olla siinä pysyvästi.

– Jos NHL:n kurinpitolautakunnalla on puhelimessa pikavalinta, nimi Gudas pitäisi olla siinä pysyvästi.

Gudas on saanut paljon kritiikkiä ylikovasta pelistään. Hän on erikoistunut taklaamaan vastustajia, jotka ovat vaarallisesti huonossa asennossa jo valmiiksi.

Flyersin valmentaja Dave Hakstol ja GM Ron Hextall pitivät viime vuonna Gudakselle puhuttelun hänen käytöksestään jäällä. Tulos: homma repesi käsistä entistä pahemmin.

PS. Junioreille vinkki: ensisijaisesti kannattaa yrittää isompiin liigoihin kohentamalla pelitaitoja. Ärsyttäjän tie ei ole ihan niitä helpompia.