Leijonien entiseltä maalivahtivalmentajalta tiukkaa tekstiä - "Ei siihen voida tuudittautua, että voitetaan 18-vuotiaissa mitaleita"

Ari Moisanen on viettänyt neljä kautta Ak Bars Kazanin maalivahtivalmentajana. Hän arvostaa KHL:n urheilullisia vaatimuksia. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Kesäkuussa 2013 Ari Moisanen istuskeli rauhallisena ravintolapöydässä ja hörppi cappuccinoa. Hän oli tehnyt ratkaisunsa ja päättänyt lähteä kokemaan jotain aivan uutta.

Hän oli saanut valmiiksi neuvottelut Ak Bars Kazanin kanssa. Edessä oli siirtyminen pitkälle itärajan taakse, mystiseen KHL-maailmaan.

Moisanen tiesi, että Venäjällä valmentajan työpaikka olisi helpommin liipaisimella kuin kotoisessa SM-liigassa. Potkujen pelkääminen oli kuitenkin väärä lähtökohta uuteen työhön.

– Sillä mentaliteetilla lähden, että ne eivät halua päästää mua ikinä pois, Moisanen sanoi tuolloin.

Noista sanoista on pian neljä vuotta. Kazan ei ole Moisasta kenkinyt pois, eikä siihen ole ollut syytäkään.

Moisanen tunnetaan varmasti edelleen parhaiten Petri Vehasen tukipilarina, mutta KHL:ssä kaksikko ei enää samassa joukkueessa toiminut. Moisasen tuoreempi projekti on ollut Emil Garipov, joka aikanaan oli nuori Vehasen kakkosvahti mutta joka nykyään on yksi sarjan kuumimmista maalivahtinimistä.

Kausi on ohitse, ja Moisanen on jälleen tutuissa kotimaisemissaan. Tulevaisuudestaan hän ei pysty vielä kertomaan, mutta sanoo Kazanin olevan kiinnostunut pitämään tutusta suomalaisesta maalivahtivalmentajastaan kiinni.

Paluu Venäjälle ei olisi vastenmielinen ajatus Moisasellekaan.

– Kyllä mä ihan tykkään siellä olla. KHL on erittäin kova sarja. Urheilullisesti puhutaan kovemmista asioista kuin SM-liigassa, Moisanen täräyttää.

– Se on kuitenkin yksi ainoista sarjoista, joissa vielä mennään urheilupää edellä.

Mies vetää henkeä. Hän tietää, ettei hanki uusia ystäviä, jos puhuu suunsa puhtaaksi. Menneet neljä vuotta ovat kuitenkin saaneet ajattelemaan asioista toisella tavalla.

Ensinnäkin hän ottaa kiinni harjoittelun rytmittämiseen. Liigapelaajat saavat kesällä vähintään 12 viikon loman, mitä Moisanen ei ymmärrä.

– Olen Raumalla yrittänyt kysellä pelaajilta, mihin se oikein perustuu. Meillä on Kazanissa karvapersejoukkue, eli meillä on paljon 30–35-vuotiaita pelaajia. Meillä on maksimissaan yhdeksän viikkoa lomaa, Moisanen painottaa.

– Kun Suomessa kausi päättyy, otetaan ensin viikko keittoa Malagassa, sitten kaivetaan viikko nenää, ja sitten ruvetaan kiillottamaan golfmailoja.

Moisanen huomauttaa, että vain kesällä pystyy kunnolla kehittämään itseään.

– On kyse sitten luistelusta, kamppailusta tai kiekonkäsittelystä, niin jos joku sanoo, että emme ole isoja maita perässä, niin aika palturia puhuu, Leijonien entinen maalivahtivalmentaja luonnehtii.

Kommenttiin voi vastata kaivamalla esiin maajoukkueiden tuoreimmat saavutukset. Leijonat on kaksissa viime olympialaisissa ollut pronssimitalisti, ja molemmissa kisoissa pelasivat myös NHL-pelaajat.

MM-kisojen lähihistoriasta Suomella on kaksi hopeaa. Ne ovat vuosilta 2014 ja 2016.

Samoina vuosina eli 2014 ja 2016 Suomi saavutti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden.

Alle 18-vuotiaissa jälki on ollut vielä kovempaa: 2015 hopeaa, 2016 kultaa, 2017 hopeaa.

– Ei siihen voida tuudittautua, että voitetaan 18-vuotiaissa mitaleita, Moisanen näkee.

– Okei, meiltä saadaan yksi maajoukkue kerrallaan kasaan. Laajasta massasta ei ole puhettakaan.

Erityisesti Moisanen on huolissaan yhdestä asiasta suomalaisessa jääkiekossa. Se on työnteko.

– Se, missä me olemme jossain kohtaa olleet edellä, on nyt täysin unohdettu, hän lataa.

– Tuolta rajan takaa on erittäin huvittavaa lukea, miten joukkue käy Oulussa pelaamassa ja seuraavan kolmen pelin jälkeen valmentaja selittää, että joukkue on väsynyt.

Moisasen mielestä valmentaja ei voisi ikinä antaa samanlaista kommenttia KHL-maailmassa, vaikka siellä matkustetaan kymmeniä tuhansia kilometrejä.

Jos antaisi, koko valmennusjohto olisi seuraavana päivänä seuran toimitusjohtajan toimistossa.

Valmentajilta vaadittaisiin vastausta. Kuka on tehnyt työnsä huonosti? Miten joukkue voi olla väsynyt?

– En ymmärrä sellaista lausuntoa muutenkaan. Jos ostat vaimon kanssa kalliin lipun Mikko Kivisen keikalle, haluatko lukea seuraavana päivänä lehdestä, että hän oli ihan puhki eikä pystynyt parhaaseensa, Moisanen kysyy.
– Ja tulisiko sulle sellainen olo, että ostanpa uuden lipun ja menen katsomaan seuraavaa keikkaa, jos hän siinä ei olisikaan puhki?
 

Juha Metsola on torjunut kaksi kautta Amur Habarovskin veskarina. Hänellä on seuran kanssa sopimus myös ensi kaudesta. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Moni suomalaispelaaja on kauhistunut venäläistä harjoittelukulttuuria. Treenejä on paljon, lepopäiviä vähän.

– Tuolla ruvetaan kahden kuukauden jälkeen mittaamaan kestokykyä. Sitä, oletko riittävän kovakuntoinen urheilija, Moisanen tietää.

Moni suomalainen huippupelaaja on myös epäonnistunut KHL:ssä. Kristian Kuusela ja Veli-Matti Savinainen olivat mestari-Tapparan johtavia pelaajia, suorastaan dominoivia kiekkoilijoita.

Kuusela pelasi alkukauden Amur Habarovskissa, Savinainen taas kävi kokeilemassa Jugra Hanty-Mansijskissa ja Torpedo Nizhny Novgorodissa. Kaikki kolme ovat KHL:n alemman kastin joukkueita, mutta Tapparan tähtipelaajat eivät pystyneet läpimurtoon niissä.

– Jos meidän kärkiäijämme eivät pärjää KHL:ssä, niin ei se kai ole KHL:n vika.

Moisanen vetää henkeä. Hän on puhunut voimakkain äänenpainoin venäläisen harjoittelukulttuurin puolesta ja samalla kyseenalaistanut suomalaisen tavan toimia.

Kommenttipankki ei kuitenkaan ole vielä tyhjä.

– Mä en pysty ymmärtämään sitä, että suomalaiseen joukkueurheiluun on jostain jäänyt ajatusmalli, että pitää olla mahdollisimman paljon omia poikia. Siitä saa melkein jonkun bonuspisteen, Moisanen heittää.

– Se on ehkä ihannemaailma ja bonus, jos on paljon omia kasvatteja. Ei se ole ammattilaissarjassa mikään mittari. Se on juniorityön mittari.

Kaikesta huolimatta Suomen maajoukkue pystyy edelleen voittamaan Venäjän. Maiden tuorein kohtaaminen on viime viikonlopulta Tshekin-turnauksessa. Silloin Leijonat oli parempi maalein 1–0.

– Tällä hetkellä suomalaiset ovat ylivertaisia yhteistyöjääkiekossa. Me osaamme ja ymmärrämme pelata jääkiekkoa yhdessä, Moisanen kuvailee.

– Me olemme luistelussa, kamppailussa, syöttämisessä ja laukomisessa jäljessä, mutta pystymme silti killumaan mukana. Se johtuu siitä, että osaamme tehdä asioita paljon paremmin kimpassa. Tosin siinäkin venäläiset kehittyvät koko ajan.

Palataan alkuperäiseen aiheeseen.

Onko Moisanen itse kehittämässä venäläistä jääkiekkoa vielä ensi kaudella?

– Hyvin voimakkaasti uskon, että olen menossa takaisin Kazaniin. Ei kellään ole mahdollisuutta vastata heidän puitteisiinsa ja toimintaympäristöönsä, Moisanen toteaa.