Leijonavalmentaja Marjamäki: Aika on kypsä Suomi-kiekon seuraavalle isolle keskustelulle

Maajoukkuevalmentaminen on hyvin eri tyyppistä työtä kuin seuravalmentaminen. Lauri Marjamäki on aiemminkin ollut A-maajoukkuetöissä, mutta nyt tällä kaudella hän on ensimmäistä kauttaan puhtaasti Leijonien asialla. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Leijonien päävalmentajan Lauri Marjamäen mielestä aika on kypsä Suomi-kiekon isolle linjanvetokeskustelulle. 

– Ilman muuta aika on kypsä. Aina tapahtuu hyviä asioita, kun kaikki tekijät istahtavat saman pöydän ääreen. Uskon vahvasti siihen, etten usko, että yksikään suomalainen jääkiekkotoimija ei halua, ettei Suomen jääkiekko voi hyvin tai pelaajat kehity. Uskon, että kaikilla on yhteinen hyvä mielessä, Marjamäki sanoo.

Suomessa tällainen iso kokoontuminen järjestettiin viimeksi vuonna 2009. Sen tuloksena syntyi termi Meidän Peli – ja myös paljon muuta hyvää. Vierumäen "viisasten kokouksen" esikuvana oli länsinaapuri-Ruotsin vastaava iso ideariihi vuosituhannen alusta.

– Ruotsissa tehtiin 2000-luvun alussa paljon oikeita asioita: ruvettiin keskittymään maalille menemiseen, jolloin box out -pelaaminen ja puolustuspelaaminen parani, ja vaikka välillä mentiin ja napattiin veskaria käsille, niin tuomarit oli mukana siinä. Ruotsissa oli paljon hyvää: siinä muutoksessa olivat mukana kaikki, jotka välittävät tästä lajista nimeltään jääkiekko, Marjamäki muistuttaa.

"Aina tapahtuu hyviä asioita, kun kaikki tekijät istahtavat saman pöydän ääreen."

Jos iso linjanvetokeskustelu ja kokoontuminen järjestettäisiin, samalla lajiväki pääsisi käymään läpi sen, miten kenttä on kestänyt sen, että on menty yksilö edellä? Vai onko se kestänyt sitä ollenkaan? Onko punainen lanka löytynyt?
Avoimia kysymyksiä on monia muitakin: Mitä kahden viime arvoturnauksen tulokset kertovat Suomi-kiekon nykytilasta? 

A-maajoukkueen kausi alkoi syyskuussa kapean kaukalon World Cupilla, ja tulokset jäivät – kuten hyvin muistetaan – laihoiksi. Valtteri Filppula jäi Suomen ainoaksi maalintekijäksi koko Toronton kohutussa turnauksessa.

NHL-tähtien jälkeen omaan seinäänsä törmäsi nuorisomaajoukkue, joka jäi vuodenvaihteen MM-kisoissa karsintasarjaan moniväristen vaiheiden jälkeen.

Marjamäki on asemansa puolesta luonnollisesti oleellinen osa Jääkiekkoliiton sisäisessä keskustelussa, kun menneitä turnauksia ja tuloksia on analyysoitu.

Mitä tulkintoja olet tehnyt suomalaisesta tavasta tehdä asioita ja valmistaa pelaajia?

– Paljon me olemme siitä jutelleet, varsinkin ennen kaksikymppisten kisoja. Kun mennään Pohjois-Amerikkan turnauksiin ja kapeaan kaukaloon. Taas huomasimme, että meillä on tiettyjä haasteita. Mutta onko mitään yhtäläisyyksiä? Ehkä nuoruus.

– Meillä oli kaksikymppisissä aika nuori joukkue, samalla lailla kuin toissa vuonna (Hannu) Jortikan joukkueessa. Se on aika pitkälle unohtunut tässä keskustelussa, että tuossa iässä eli kaksikymppisissä se vuosi merkitsee aika paljon. Pelaajat ovat hyviä, mutta he eivät olleet vielä valmiita tuohon kaksikymppisten MM-kisapeliin. Vuoden päästä Buffalossa tilanne voi olla jo ihan toinen, Marjamäki sanoo.

"Analyysit käydään aina tosi tarkkaan läpi. Kysehän on siitä, mitä me voimme tehdä vielä paremmin."

Vaikka julkinen keskustelu oli sangen pintapuolista ja lyhytkestoista, se ei tarkoita, että asiat olisi lakaistu maton alle.

– Uskon, että me valmentajatkin olemme vuoden päästä viisaampia. Analyysit käydään aina tosi tarkkaan läpi. Kysehän on siitä, mitä me voimme tehdä vielä paremmin. Miten me voimme paremmin valmistaa pelaajia, jotta tulos olisi paras mahdollinen.

Millaisia arvioita olet ollut tekemässä?

– Tulevaisuudessakin Suomi tulee varmasti häviämään monta kertaa maalilla arvokisoissa, se on fakta. Ei nyt ole kysymys siitä, että hävisimme kolme peliä maalilla. Maalinteko on yksi teema, joka sieltä nostaa päätään. Tämä kyseinen kaksikymppisten joukkue teki koko vuoden aikana‚ helmikuusta lähtien, kaksi maalia parhaimmillaan. Ja me (Leijonat) teimme yhden maalin World Cupissa...

– Kyllä maalinteko on se pelillinen asia, joka sieltä paistaa, kun noita klippejä tuossa pyörittelee. Ja paljon sitä mietitään, Marjamäki sanoo.

Ovatko suomalaiset pelaajat tarpeeksi nopeita omaksumaan pelitaktisiin asioihin, kun ne tuodaan eteen nopealla aikatalulla – ja mahdollisesti vähällä harjoittelulla?

– Ovat. Meillä on aika vahva peli-identiteetti, varsinkin Liigasta tulevilla pelaajilla. He saavat nopeasti asioista kiinni. Se vireystila, ensikertalaisuus, innokkuus, intohimo... siinä on monta monessa, mutta kyllä suomalainen pelaaja pystyy omaksumaan ja sopeutumaan nopeasti.  Marjamäki vakuuttaa.

– Totta kai meillä on haasteena Pohjois-Amerikkaan lähtevät nuoret pelaajat. Kaksikymppisten joukkueessa heitä oli puolet. Mihin he siellä tottuvat, kun siellä pelataan täysin erilaista peliä, ja nyt on kuitenkin kyse Suomen maajoukkueesta.

Marjamäki ei puheissaan ole rakentamassa Trump-tyyppistä raja-aitaa, mutta myöntää, että seura-arki muokkaa näkemyksiä.

– Heillä on vahva ja meillä on vahva näkemys, miten halutaan pelata. Siinäkin on hirveän iso ero, onko se peli pienessä kaukalossa vai isossa eurooppalaisessa kaukalossa. Samoin kaikella muulla elämisellä ja olemisella, Marjamäki vertaa.

– Ykkösjuttu on silti se, että mietimme sitä, mitä me voisimme tehdä paremmin. Mieluummin niin kuin kaivella syitä, että "ton takia tai ton takia"...

Moni tapetille nostetuista nuorista olisi lähtenyt Pohjois-Amerikkaan, vaikka kiekko-osaajat olisivat seiseet Suomessa päällään. Mitä konkreettista tässä nyt sitten on tehtävissä? 

 "Olen miettinyt valmentajana paljon sitä, että minkä helkutin takia Vili Saarijärvi lähti pois mun valmennuksesta. Otin sen henkilökohtaisesti."

– Siinä keskustelussa on monta kulmaa. Olen aina miettinyt sen omassa päässäni niin, että ensimmäinen keino on saada omaa osaamista paremmaksi. Olen miettinyt valmentajana paljon sitä, että minkä helkutin takia Vili Saarijärvi lähti pois mun valmennuksesta. Otin sen henkilökohtaisesti. Miksei hän kasvata itsestään huippupelaajaa tuossa (Lasse) Kukkosen rinnalla? Syytin itseäni, mutta ehkä se syy ei sitten kuitenkaan ollut koutsissa. Mutta se on silti se ykkösjuttu, miettiä omaa osaamista ja tekemistä.

– Toinen juttu on se, ovatko meidän sarjajärjestelmämme kunnossa, pystymmekö me viilaamaan sitä vähän. Meidän juniorijärjestelmämme on mielestäni äärimmäisen hyvä. Mutta voimmeko me tehdä jotain pieniä viilauksia A:han, mutta ennen kaikkea 18–24-vuotiaiden valmennukseen, Marjamäki pohtii.

Monisyinen vyyhti ei ole vielä tässä, vaan vaikuttavia tekijöitä löytyy lisää.

– Kolmas asia on yhteistyö agenttien, vanhempien ja pelaajien kanssa. Haluan ajatella niin, että kaikki haluavat Suomen jääkiekon menestyvän ja suomalaisten pelaajien kehittyvän. En usko siihen, että joku ei haluaisi... pitää miettiä, mitä me voimme tehdä paremmin, jotta ajattelemme samalla tavalla.

Marjamäki nostaa esiin monesti aiemminkin korostamaansa asiaa, eli esikuvien tärkeyttä.

"Haluan ajatella niin, että kaikki haluavat Suomen jääkiekon menestyvän ja suomalaisten pelaajien kehittyvän. En usko siihen, että joku ei haluaisi..."

– Meillä on tässä esimerkit, on Lainetta, Puljujärveä, Nutivaaraa ja Ahoa, jotka lähtivät pelaamaan suoraan NHL:ään. Kun nyt katson tätä meidän Liigaa, josta on mukana 14 jätkää tulevassa A-maajoukkueessa, samoin Moskovassa olleet, jotka pystyivät pelaamaan hyvää kansainvälisen tason peliä. Niin kyllä mä ihmettelen: Mikä tää juttu on? Miks te nyt lähdette? Marjamäki kysyy ääni aavistuksen kohoten.

– Tässä on selkeä polku ja selkeät esimerkit siitä, kuinka moni on tullut Kanadan junioriliigoista eli Olli Määttä. Ja Erik Haula yliopistosta, sen reitin ymmärrän. Ymmärrän USHL-reitin.

Yksi osa murrosta on globalisaatio. Kilometrimäärä tai lentoaika eivät ole lyhentyneet, mutta Pohjois-Amerikka ei ole enää henkisesti niin kaukana kuin takavuosina.

– Varmaankin tässä on myös valinnan vapaus. Yhteiskunta menee siihen suuntaan, että myös pelaajat tietävät, että heillä on enemmän vaihtoehtoja. Siitäkin pitää huolehtia. Miten me maajoukkuetoiminnassa huolehdimme siitä, että meillä 60 pelaajaa pelaa tuolla Pohjois-Amerikassa? Voisimmeko auttaa heitä elokuussa harjoittelussa?

– Siihen kaukalon kokoasiaan en enää palaa, kun sekin ymmärrettiin viimeksi väärin, vaikka vain yhtä kaukaloa pyysin... Marjamäki nauraa ja puistelee päätään.

– Tässä on nyt ison keskustelun paikka. Yritetään käsitellä faktoja, ei vain sitä, miltä musta tuntuu. Just nyt meiltä lähtee kysely Pohjois-Amerikkaan pelaajille. Jotta saisimme tietoa, siinä kysytään, miksi he ovat valinneet sen vaihtoehdon. 

Päävalmentaja ottaa laskuesimerkin viimeksi kuluneen vuoden ajalta.
– Meillä on nyt kolmet kisat, joissa on ollut paljon pelaajia Pohjois-Amerikasta. 18-vuotiaissa kultaa, sitä ennen kaksikymppisissä kultaa joukkueella, jossa oli yllättävän paljon "pohjois-amerikkalaisia", ja nyt kaksikymppisten kisat.

– Ketkä pärjäs, ketkä oli kärkijätkiä? Ja ketkä eivät pärjänneet, vaikka tuli kultaa. Kyllä meillä jo jotain otantaa on, mitä siellä tapahtuu ja onko se hyvä reitti. Varmasti se on myös yksilöllistä: toisille se voi sopia, toisille ei, Marjamäki miettii.

– Jos olen seurajohtaja ja meillä on lahjakas pelaaja, niin kyllä mä yritän äkkiä sitoa hänet moneksi vuodeksi. Niin sekä seura että pelaaja sitoutuvat tähän reittiin ja näkevät, että näin tämä menee. Aina voi tapahtua myös ikäviä loukkaantumisia, mutta silloin myös seura on sitoutunut, ei pelkästään pelaaja, Marjamäki alleviivaa.

– Yhteiskunta on nykyään nopeatempoinen. Mulle kaikki heti nyt! Mihin mä meen seuraavaks? Se mua hämää, että pitkäjänteisyys on nykyään kirosana. Siihen olen itse tottunut, mutta nyt olen tietysti joutunut siitä pois, kun omassa työssä ei ole pitkäjänteisyyttä, maajoukkuevalmentaja naurahtaa.

Nopeiden voittojen tavoittelu kuuluu tähän aikaan. Aito urheilu ei kuitenkaan rakennu pikavoittojen ja oikomisen varaan.

– Se pitää ymmärtää, sellaista tapahtuu. Ei tyhmä saa olla. Mutta se on sitten taas toinen juttu, uskooko siihen. Ei sellaisia lottovoittoja tule. Ei voi hyppiä tasolta toiselle, jos se pyramidin pohja ei ole kunnossa. Jos ne tunnit ja ne määrät eivät ole kunnossa, sä heilut koko urheilijan urasi, Marjamäki alleviivaa.

– Jotenkin tuntuu, että kauhea kiire meillä on joka paikkaan koheltamaan. Sitten on toisaalla nämä malliesimerkit, Manniset ja Haapalat, he ovat painaneet tuolla Mestistä välillä ja ovat nousseet nyt A-maajoukkueeseen. Kaikenlaisia tarinoita sitä löytyy, Marjamäki sanoo ja hymyilee päälle.

Tarinoita todellakin löytyy. Varmaa on vain se, että ilman tosissaan tekemistä, mikään tarina ei jalostu voittoisaksi.

Lisää aiheesta