Lehtosen 31 ja Laakson 12 jäätyivät Kalevankankaalla

Mikkelin Jukurit jatkoi mahtipontista alkukauttaan jääkiekkoliigassa marssittamalla Kalevankankaan hallin jäälle tiistaina punaista mattoa pitkin seuralegendat Petri Lehtosen ja Antti Laakson perheineen.

Lehtosen pelinumero 31 ja Laakson 12 roikkuvat tästä eteenpäin Mikkelin jäähallin katossa Martti Salmisen (22) ja Lasse Kanervan (24) rinnalla. Jukurien numeroinnista on poistettu myös nuorena edesmenneen Sami Lehmusmetsän numero 21.

Tarkasti ottaen Laakson numero 12 näkyy Jukureissa vielä tämän kauden.

- Turo Asplund on entisiä joukkuekavereitani, joten sanoin hänelle, että saa pelata koko kauden numerollani, Laakso hymähti.

Lehtonen ja Laakso ovat forssalaiskasvatit, jotka Forssan Palloseurassa valmentamassa käynyt Risto Dufva sai houkuteltua kaupunkiin rakentaessaan Suomi-sarjan Jukureista Mestiksen mahtiseuran 2000-luvun alussa.

Parhaana vuonna Jukurien kanssa kierrettiin Zürichit, Oslot ja Italiat, joten ulkomaille pääsi Mikkelistäkin.

 

- Kun kuulin tästä, hiljaiseksi veti. Luulin asiaa ensin joukkueenjohtaja Mikko Hakkaraisen huonoksi pilaksi, toteaa 40-vuotias Lehtonen.

- Vähän puskistahan tämä tuli, mutta otetaan nöyränä vastaan, komppaa Lehtosen tavoin vuonna 1976 syntynyt Laakso.

Jukureissa 176-senttinen sentteri Lehtonen ja 172-senttinen laitahyökkääjä Laakso voittivat neljä Mestiksen mestaruutta. Kaksikko pelasi pelkästään Jukureissa yli 400 ottelua samassa ketjussa.

- ”Lehi” aloitti jääkiekkoilun Forssan Alussa, joten pääsimme samaan joukkueeseen vasta noin kymmenvuotiaina FoPSissa. Olimme suurimman osan juniorikausistakin samassa ketjussa, kuten myös FoPSissa divaripeleissä, Laakso kertoo.

Laakso lopetti jääkiekkoilun vuonna 2011 Mikkelin kakkosjoukkueessa Hydraulic Oilersissa Suomi-sarjassa, Lehtonen vasta 2014

- Tulin alunperin Jukureihin vain muutamaa peliä pelaamaan, koska tarkoitus oli lähteä ulkomaille. Olisi ollut vaikea uskoa, että nyt kaikki kolme lastanikin ovat savolaisia, sanailee vuosia kodinkoneliikettä Mikkelissä vetänyt Laakso.

- Parhaana vuonna Jukurien kanssa kierrettiin Zürichit, Oslot ja Italiat, joten ulkomaille pääsi Mikkelistäkin. Lopettaminen oli lopulta helppoa, kun kipinä treenaamiseen sammui, Laakso korostaa.

Lehtoselta ja Laaksolta jäivät liigapelit kokematta.

- Minulla oli vuosituhannen vaihteessa jo valmis sopimus Ässiin. Matkustin Poriin koeajalle menossa olleen Laakson kanssa. Vastaan tullut Ässien apuvalmentaja Simo Ketola kysyi, kumpi meistä on maalivahti ja kumpi puolustaja. Olisi pitänyt kääntyä jo siinä vaiheessa takaisin. Pari vaihtoa sain pelata Pitsi-turnauksessa, Lehtonen muistelee.

- Olin kokeella myös Raumalla. Lukkoa valmensi silloin forssalainen Timo Tuomi, mutta liigapeleihin asti en päässyt, Laakso komppaa.

Lehtonen vakuuttui Jukureista vuotta Laaksoa myöhemmin tuntuaan Norjan kauden jälkeen Kalevankankaalle katsomaan loppuunmyytyä Jukurien ja heimoveljiensä Savonlinnan Pallokerhon ratkaisufinaalia Suomi-sarjassa.

- Kylmät väreet menivät minullakin katsomossa. Tiesin, että Risto Dufvan valmennuksessa on tiedossa menestystä. Dufva oli ehdoton. Ottelujen jälkeen piti vetää palauttava 15 minuutin lenkki. Kun muutaman pelaajan sykemittari näytti kestoksi 14.55, kysyi Dufva palavarissa tiukkaan sävyyn, oliko hän pyytänyt varttitunnin vai 14 minuutin ja 55 sekunnin palauttavaa, Lehtonen muistelee.

Konsulttiyrityksessä esimerkiksi pohjavesitarkkailua tekevä Lehtonenkin kotiutui Mikkeliin nykyään viisihenkisen perheensä kanssa.