Lauri Tukonen ei vielä voi osallistua edes tossupalloon - periksi hän ei kuitenkaan ole antamassa

Joona Arvola ja Jesse Virtanen valmistautuvat kieli keskellä suuta aloitukseen. Pelipallon pudottaa jalkaleikkauksesta toipuva Lauri Tukonen. Kuvat: Juha Sinisalo

Lähdepellon tenniskentällä on käynnissä tiukka tossupallo-ottelu. Jesse Virtanen, Ville Vahalahti ja Steven Seigo pyrkivät parhaansa mukaan pysymään ketterien vastustajiensa vauhdissa.

Lauri Tukonen ja Simo-Pekka Riikola tyytyvät seuraamaan tapahtumia sivusta. Heillä ei vielä ole asiaa edes leikkimieliseen höntsäilyyn.

Molemmat toipuvat leikkaushoitoa vaatineista jalkavammoistaan. Pelit on tämän kauden osalta pelattu.

– Jalka leikattiin kuusi viikkoa sitten, ja sen jälkeen on aika hissukseen menty. Mitään muuta mulle ei oikeastaan kuulu kuin kuntoutusta ja koti-isänä olemista, Tukonen tokaisee.

Menossa on Lukon perhepäivä, jossa paikalla on koko liigajoukkue. Myös loukkaantuneilla pelaajilla on pelipaidat yllään, sillä he ovat edelleen osa joukkuetta.

– Vähän harmillinen juttu tämä taas on, mutta ei voi mitään, Tukonen toteaa.

– Nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että ei ole mitään spesiaalia menossa. Se on juhlapäivä, kun pääsee peliä katsomaan.

Jälleen aivan uusi vamma

Suurin osa Tukosen arjesta kuluu Sastamalassa, jossa perheen varsinainen koti on. Leikkauksen jälkeen yöt Rauman-asunnossa ovat olleet satunnaisia, sillä Lukko-hyökkääjän vaimo Meri-Tuulia pyörittää VaPS:n taitoluistelutoimintaa.

– Itselläni ei ole vielä lupaa hirveästi tehdä. Kuntoutusohjelmat menevät miten menevät, Tukonen kertoo.

Niistä hänellä on jo valitettavan paljon kokemusta. Jo kolmatta kertaa Tukosen kausi päättyi kesken loukkaantumisen takia.

"Niin hullua kuin tämä onkin, niin kyseessä on taas erilainen vamma kuin ennen."

Edellisestä täydestä sesongista on aikaa jo vuosia. Talvena 2009–10 hän pelasi Lukossa 54 runkosarjakamppailua ja kaikki pudostupelit.

Sen jälkeen vammat ovat riistäneet pelejä. Loukkaantumisista pahin osui kohdalle syksyllä 2015, kun JYPin Jani Tuppurainen taklasi Tukosen selästä laitaan.

Hyökkääjä eli uransa uutta nousua, sillä hän johti koko liigan pistepörssiä.

Toipuminen venyi seuraavan kauden porteille, mutta Tukonen palasi terävänä. Kuitenkin jo kahdeksannessa ottelussa tuli kova kolaus.

– Niin hullua kuin tämä onkin, niin kyseessä on taas erilainen vamma kuin ennen, Tukonen painottaa.

Elämä on avoin mysteeri

Hän loukkaantui yhteentörmäyksessä joukkuekaverinsa Peter Tiivolan kanssa. Tukonen pelasi pelin loppuun ja tykitti vielä jatkoaikamaalin, mutta sen jälkeen oli pakko vetäytyä sivuun.

Pienen huilijakson jälkeen Tukonen yritti pelata, mutta ei ollut oma itsensä. Vamma vaivasi.

– En pystynyt omaa täyttä panostani antamaan, hän myöntää.

– Vammaa yritettiin hoitaa, mutta sitten oli pakko tehdä ratkaisu. Tilanne olisi voinut mennä merkittävästi huonommaksi.

Tukonen ei halua täsmentää, millaisesta vammasta hän on toipumassa. Hän haluaa puhua vain jalkavammasta.

– Ei noille nyt vaan voi mitään. Nyt keksitään uusia jekkuja ja tullaan parempana takaisin. Avoin mysteerihän tämä elämä on, mies sanailee.

Pelaaminen on kivaa puuhaa

Yksi mysteeri on koko Tukonenkin. Mies on kärsinyt loukkaantumisista paljon. Vammat ovat olleet välillä vakavia, ja TPS:n paidassa saadun päätällin jälkeen uran jatkuminen oli ensin epävarmaa.

Välillä kyse on vain ollut pitkäkestoisesta vaivasta, joka on vaatinut kuntoutusta ja kärsivällisyyttä.

Silti tuoreinkaan vastoinkäyminen ei näytä romuttaneen Tukosen positiivisuutta. Hän jaksaa hymyillä, vaikka pelaaminen on taas viety häneltä.

– Olisi kiva mennä nytkin pelaamaan, sillä se on hauskaa puuhaa. Kaikkein raskain asia on pelien katsominen sivusta, hän paljastaa.

Siksi hän ei puhu lopettamisesta. Hän aikoo laittaa itsensä jälleen kuntoon ja olla mukana tulevan kauden avauksessa.

"Olen kuitenkin vasta 30-vuotias. Tässä on vielä mahdollista aloittaa ihan uusi ura, vaikka kausia ehkä onkin jo enemmän takana kuin edessä."

Sopimus Lukon kanssa kattaa vielä kaksi kautta.

– Tämän on kokenut niin monta kertaa, että sitä jo tietää, mitä tässä vaaditaan, Tukonen napauttaa.

– Olen kuitenkin vasta 30-vuotias. Tässä on vielä mahdollista aloittaa ihan uusi ura, vaikka kausia ehkä onkin jo enemmän takana kuin edessä.

”Tehdään vielä huikeita juttuja”

Hän innostuu puhumaan siitä, millaisella tasolla nykypäivänä 40-vuotiaat pystyvät vielä pelaamaan.

Esimerkkejä löytyy liigakaukaloista useampiakin: Tomi Kallio, 40, on TPS:n liideri. Saman seuran Eric Perrin, marraskuussa 42, on yhä hyvä liigasentteri.

Oma joukkuekaveri Ville Vahalahti, 39, kantaa Lukossa kultakypärää. Jussi Markkanen, toukokuussa 42, on edelleen pätevä kiekkomagneetti.

– Odotan innolla, miten hyvä tässä vielä voi jonain päivänä olla. Tässä tehdään vielä huikeita juttuja, Tukonen täräyttää.

Samalla hän läpsäyttää tämän jutun kirjoittajaa kädellä selkään.

Lehtijuttuja vai suorituksia kaukalossa?

Toivottavasti molempia.

Lisää aiheesta