Lapsuudenystävä ylipuhui "Maukan" mukaan - 56-vuotias Jarmo Kuusisto palaa kaukaloon

Lapsuudenystävä Seppo Santanen (vas.) houkutteli Jarmo "Maukka" Kuusiston, 56, palaamaan jäälle Uudenkaupungin Jää-Kotkien paidassa. Santanen pelasi omalla urallaan 1970- ja 80-luvuilla Tanskan pääsarjassa Esbjergissä ja Rungstedissa. Kuva: Eetu Setänen

Jää-Kotkien miesten edustusjoukkueen pukuhuonetta on vaikeampi löytää Uudenkaupungin jäähallista kuin Jarmo Kuusiston istumapaikkaa tunnelmallisesta tilasta.

Katsoessa pukukopin ovesta vasemmalle silmiin sattuu ainut istumapaikka, jonka yläpuolelle on kiinnitetty numerolappu.

Vitonen, tietenkin. Numero jota jäähallin käytäväkeskusteluissa odotetaan jonain päivänä Raumankin Äijänsuon kattoon.

Kuusiston nimellä ja pelinumerolla kirjailtu tuore pelipaita löytyy paketista, jonka UJK:n pelaaja-joukkueenjohtaja Leevi Virtanen on juuri noutanut Matkahuollosta.

Kuusisto katsoo nimeä ja virnistää. Hän epäilee, ettei se olisi oikein, jos hänen entisellä valmentajallaan Matti Keinosella olisi ollut näppinsä pelissä.

– ”Mölli” olisi varmaan laittanut siihen Kusisto. Sillä on aina pirunkujeet mielessä. Kai Mölli tulee muuten peliä katsomaan? Kuusisto heittää.

Niin, peliä. Sitä vartenhan Lukon entinen kapteeni, 92 A-maaottelun puolustaja ja 676 liigaottelun legenda on nyt täällä UJK:n harjoituksissa.

Kuusiston, 56, on tarkoitus hypätä kaukaloon lauantaina, kun UJK kohtaa III-divisioonassa Tarvasjoen Urheilijat. Tempauksen takana on Kuusiston lapsuudenystävä Seppo Santanen, Lukossa 1970-luvulla liigaa pelanneen Pekka Santasen velipoika ja 2000-luvulla TPS:ssä liigaa pelanneen Casper Santasen isä. 

– Ajattelin, että saadaan vähän elämää ja värinää tänne uusikaupunkilaiseen kiekkoon. Ja tiesin, että ”Maukka” on niin hullu, ettei pysty sanomaan ei, jos kysyn, myhäilee Santanen, joka on tullut katsomoon seuraamaan Kuusiston kenraaliharjoitusta.

Kuusisto siirtyi Lukosta kahdesti ulkomaille Tanskaan ja Ranskaan, jossa lopetti uransa vuonna 2004. Yhden ottelun comebackin Brestin kakkosjoukkueen riveissä hän teki vielä vuonna 2011. Itseasiassa miehen pelilupakin piti pyytää Ranskasta.

Aivan täysin jääkiekkoa Kuusisto ei ole uran lopettamisen jälkeen jättänyt, vaan on käynyt jäällä muun muassa TPS:n ja maajoukkueen alumnien sekä viime aikoina II-divarin RNK Hocin ja UJK:n kanssa.

– Kilometrit tuntuvat kropassa. Pitkät on vieterit, joten jalat ja kädet eivät käy enää niin nopeasti. Ylöspääseminen on kankeaa. Jos siis kaatuisi, Kuusisto virnistää tuttuun tyyliinsä.

Kropassa painavat kuulemma vielä hieman työpaikan alkuviikon kuntotestit ja parin viikon Karibian risteily.

– Se laiva oli sen verran iso, että jäähalli olisi kyllä löytynyt. Ei vaan löytynyt kunnon luistimia, että olisi päässyt treenaamaan.

UJK:n pelaaja-joukkueenjohtaja Leevi Virtanen veti pakasta Jarmo Kuusistolle aivan uuden pelipaidan. Mies vetää sen päälleen lauantaina kolmosdivisioonan ottelussa, jonka jälkeen harvinaisuus huutokaupataan. Kuva: Eetu Setänen


Toisaalta stailaajan ja kalustajan työssä saa kantaa sen verran huonekaluja, että mies pysyy kunnossa kuin huomaamatta. Kuusisto vilkaisee vakuudeksi urheilukellostaan, että keskiviikkonakin mittarissa oli ennen treenejä jo kahdeksan kilometriä kävelyä.

Siitä huolimatta suurin mielenkiinto kohdistuu tietenkin siihen, miten Kuusisto pärjää menossa mukana. Länsirannikolla tuoreessa muistissa on, miten Timo Nummelin pysyi 66-vuotiaana kyydissä kakkosdivarissa Paimion Hakan paidassa.

– Ensinnäkin odotan, että voitetaan se peli. Toiseksi pari onnistunutta suoritusta. Yksi taklaus, yksi syöttö ja yksi maali, eikös siinä olisi olisi aika hyvä hattutemppu, Kuusisto itse luettelee kieli poskella.

– Minä odotan, että näkisin ainakin sen virneen, Santanen puolestaan heittää.

– Ja sen kuuluisan perstaklauksen, UJK:n valmentaja Tapani ”Topperi” Kluuskeri virnuilee päälle.

Tarinaniskemisestä ei ole tulla loppua, kun vanhat pelikaverit Maukka ja Topperi pääsevät vauhtiin.

Heidän yhteisinä pelivuosinaan seura oli Uudenkaupungin Roima, josta Kuusisto lähti B-junnuikäisenä Raumalle Lukkoon.

Ei ollut silloin vielä vuonna 1977 valmistunutta jäähallia, vaan pelattiin Pietolan pallokentän ulkojäällä. Roimalla oli siellä päämajana oma parakki.

– Muistan, kun kerrankin teidät nuoremmat lähetettiin luistimet jalassa torille hakemaan makkaraperunoita, Kluuskeri muistelee.

– No, ei meillä sentään luistimet olleet jalassa, Kuusisto kapinoi.

Eipä suostu Kuusisto jäämään suunpieksemisessä kakkoseksi. Tuskin suostuu kaukalossakaan.