Lajunen suurin tasonnostaja runkosarjasta - Ilves saanut Kemiläiseen ja Elorinteeseen painetta

Jani Lajunen. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto.

Neljän pudotuspelin jälkeen Tapparan pistepörssin kärjessä ovat Aleksi Salonen (0+3) ja Jani Lajunen (0+3).

Pelimäärä on toistaiseksi kuitenkin niin alhainen, että pisteistä ei voi tehdä kummoisiakaan päätelmiä. Sen voi tietysti todeta, että runkosarjassa nähtyä maali-ilottelua ei ole nähty, mutta sitä ei kai kukaan odottanutkaan.

Tehopisteiden sijaan laukausten määrä ja syötöt laukaisupaikkaan kertovat tässä vaiheessa laajemmin ja terävämmin pelin virtauksesta ja paineen antamisesta.

Savinaisen laukaisumäärässä selvä pudotus

Tapparasta on laukonut eniten Blake Parlett (17). Parlettin jälkeen tasoissa (16) ovat Teemu Nurmi, Sebastian Repo ja Veli-Matti Savinainen. Hyökkääjien kärkikolmikko on sama kuin runkosarjassa.

Savinainen on kuitenkin kaukana runkosarjan vauhdistaan. Runkosarjassa Savinainen laukoi peräti 25 prosenttia enemmän kuin kakkonen Nurmi.

Pudotuspelien notkahdus ei ole pelkästään kiinni Savinaisesta - hänelle ei myöskään ole löytynyt tuekseen oikeanlaista ketjukemiaa.

Lajunen nostanut tasoaan

Eniten syöttöjä laukaisupaikkaan tasakentällisin Ilves-sarjassa ovat Tapparasta antaneet Lajunen (13), Henrik Haapala (12) ja Jan-Mikael Järvinen (11).

Syöttö selvään laukaisupaikkaan tarkoittaa, että syötöstä avautuu selkeä mahdollisuus laukaukseen kohti maalia. Luvuissa ovat mukana myös niin sanotut murtavat syötöt, jotka johtavat selvään maalipaikkaan.

Runkosarjan 10 viimeisessä pelissä eniten syöttöjä laukaisupaikkaan antoi Järvinen, 36. Lajusen vastaava saldo oli 15. Lajusen kohdalla voidaan siis puhua merkittävästä tasonnostosta runkosarjaan verrattuna.

Lajunen on erikoinen tapaus: runkosarjassa hän näyttää usein teknisesti hyvin kulmikkaalta mutta pudotuspeleissä jämäkkyyden ruumiillistumalta ja koko pelin henkiseltä ja fyysiseltä moottorilta.

Kuusela antoi runkosarjan 10 viimeisessä pelissä 29 syöttöä selvään laukaisupaikkaan. Pudotuspelien osalta vastaava lukema on 7. Kuusela runkosarja oli nousujohteinen, mutta toistaiseksi pudotuspelit eivät sittenkään ole osoittaneet sitä "viime vuoden Kuuselaa".

Löytääkö Lajusen kenttä maalijyvän?

Lajunen-Kuusela-Haapala -ketju koottiin Ilves-sarjan toiseen peliin. Syöttöjen lisäksi ketjun kiekollisesta hallinnasta kertoo Liigan tilastoima COR%-C-laukaisutasapaino. Lajunen, Kuusela ja Haapala ovat Tapparasta kyseisen tilaston kärjessä, muut hyökkääjät ovat heistä selvästi perässä.

COR%-C kertoo laukaisutasapainosta (laukaukset vs. vastaanotetut laukaukset), kun peli on tasan ensimmäisessä tai toisessa erässä ja maaliero on korkeintaan yksi. Isompi maaliero tai ottelun loppuhetket vääristävät tilastoa, kun johtoasemassa oleva joukkue tyytyy usein varmistelemaan ja tappiolla oleva hyökkää korkeallakin riskillä.

Yhteenvedonomaisesti voidaan sanoa, että tilastojen valossa Lajusen kenttä on "omalla tasollaan", mutta Tapparan muut hyökkäysorientoituneet kentät/ketjukoostumukset eivät ole aivan napsahtaneet jengoilleen.

Lajusen kenttä siis näyttäisi toimivan ainakin pelin hallinnan osalta, mutta voidaan aiheellisesti kysyä, kuka tekee ketjun maali. Kukaan heistä kun ei ole mikään maaliruisku. Kuusela profiloitui maalintekijäksi uransa alussa, mutta ei ole sitä enää.

Viime vuonna Tapparan pelin viimeinen niitti oli se, kun Patrik Laine nostettiin Kuuselan ja Lajusen ketjuun. Pystyykö Lajunen-Kuusela-Haapala pelkästään "hieromalla" taikomaan kiekot maalin - siinä iso avain Tapparan menestykseen. Merkittävin ero viime vuoteen on luonnollisesti se, että Haapala on noussut tällä kaudella aivan uudelle tasolle.

Ilveksen paine Tapparan puolustajiin

Ilves on onnistunut horjuttamaan Tapparan avauspeliä. Runkosarjan 10 viimeisessä pelissä puolustajien avauspelin onnistumisprosentti oli 67, neljässä Ilves-pelissä 55.

Avaava syöttö tässä yhteydessä tarkoittaa puolustajien syöttöjä puolustusalueelta keski- tai hyökkäysalueelle. Tapparassa puolustuksen avauksista suurimman osan antaa rightin pakki.

Ilves on pystynyt ohjaus- ja karvauspelillään merkittävästi häiritsemään Tapparan avauspelin tasapainoa. Ilves-karvaaja päivystää tolpalla ja odottaa Tapparan puolustajan ratkaisua.

Paine on purrut tai osunut erityisesti "rightiin" Valtteri Kemiläiseen ja "leftiin" Aleksi Elorinteeseen. Runkosarjan 10 viimeisessä pelissä Kemiläisen avausten onnistumisprosentti oli peräti 83, pudotuspeleissä 54. Elorinteen vastaava muutos: 63 prosentista 46 prosenttiin.

Kemiläisen avaavan syötön onnistumisprosentti on siis laskenut 29 ja Elorinteellä 17 prosenttiyksiköllä.

Kemiläisen jälkeen Tapparan puolustajista avaavat eniten Otso Rantakari ja Parlett. Rantakarin avausprosentti on pysynyt samana kuin runkosarjassa mutta Parlettin on pudonnut 64 prosentista 55 prosenttiin.

Kysymys ei ole niinkään siitä, että Kemiläinen tai Elorinne olisivat henkilökohtaisesti romahtaneet, vaan siitä, millaiseen rakenteeseen ja avaavaan rooliin Ilveksen häirintä on kohdistunut.

Nostetaan esiin vielä puolustajien kuljetukset, jotka ovat yksi tapa murtaa Ilveksen antama karvaus. Elorinteen pelin erityinen vahvuus on nousuissa, ja hän on pudotuspeleissä esittänyt onnistuneita kuljetuksia Tapparasta eniten. Tällaisesta syntyi muun muassa neljännen Ilves-pelin kolmas maali.

 

Lisää aiheesta