Kuukauden maalari Perrin tehoilee yhä, vaikka isä kielsi vanerilta ampumisen

Eric Perrin on Liigan kaikkien aikojen ulkomaalainen pistelinko ja maalitykki, eikä tahti ole hyytymässä. Kanadalainen oli sarjan paras maalintekijä maaliskuussa. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

Kiekkoareena on läpi kauden nostanut esille jokaisen kuukauden parhaita maalareita. Maaliskuussa Liigan paras maalintekijä oli TPS:n Eric Perrin, joka ampui mustavalkoisille peräti kahdeksan täysosumaa – kolme runkosarjan viimeisillä kierroksilla ja peräti viisi puolivälieräsarjassa SaiPaa vastaan. SaiPa-sarjan toisessa ottelussa Lavalin leijona tekaisi peräti hattutempun ja nappasi kaupan päälle yhden syöttöpisteen.

Perrinin ohella mainion maalivireen löysi KalPan tähtipuolustaja Mathew Maione, joka jäi kuitenkin yhden maalin päähän Perrinin maaliskuun saaliista. Maione ansaitsee tosin vähintäänkin suuren kunniamaininnan, koska iski osumansa puolustajan tontilta.

Kiekkoareena kyseli Perriniltä maalinteon jalosta taidosta.

Mitä tämänhetkisen maalivireesi taustalla on?

–Jos se pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se sana olisi itseluottamus. Viime vuosina olen alkanut lähestyä peliä eri tavalla. Päädyn nyt enemmän maalintekotilanteisiin kuin syöttöpaikkoihin, joten saan luonnostaan enemmän tilaisuuksia tehdä itse maaleja. Minusta on tullut enemmän maalin- kuin pelintekijä.

Mistä muutos johtuu?

–Pelityyli riippuu roolista, ketjukavereista ja heidän taipumuksistaan. Pitää osata lukea peliä ja mukautua siihen. Jossain vaiheessa ajattelin, että ehkä on parempi, että panostan röyhkeämmin maalintekoon. Se on toiminut.

Mihin maalivainusi perustuu?

–Jos uraani katsotaan taaksepäin, niin yliopistoaikoina olin nimenomaan maalintekijä ennemmin kuin jakelija. Pelasin aina Martin St. Louisin kanssa ja tein college-urallani yli sata maalia. Minulla on siis aina ollut kyky tehdä maaleja.

Kun aloitin ammattilaisurani, minun oli kuitenkin kuljettava toista tietä. En päässyt enää samalla tavalla maalintekopaikoille, joten minusta tuli enemmänkin pelinrakentajatyyppi. On itse asiassa aika hauskaa ajatella, kuinka roolini on vaihdellut. Tilanteita pitää vain osata tunnistaa. Joskus on oikea hetki tehdä peliä, joskus taas pitää yrittää maalintekoa itse.

Keskushyökkääjät laatikoidaan usein yksisilmäisesti joko pelin- tai maalintekijöiksi, mutta nykyinen Eric Perrin yrittää ilmeisesti yhdistää parhaat puolet molemmista rooleista?

–Kyllä. Haluan olla pelaaja, joka pystyy tekemään molempia. Silloin olen vaarallisempi, koska vastustaja ei tiedä, mitä aion tehdä. Jos pelaaja osaa sekä luoda kaverille maalintekopaikan että viimeistellä itse, vastustaja joutuu varautumaan useisiin vaihtoehtoihin, mikä on vaikeaa. Jos saan vastustajan ajattelemaan niin, se on minun etuni.

Kun pääset maalintekopaikkaan, miten luet tilannetta ja maalivahdin tekemisiä?

–Ajatuskulkua on vaikea selittää. Maalintekopaikassa aistit ottavat vallan. Aivot vain ikään kuin tunnistavat, milloin on oikea aika ampua.

Monilla pelaajilla on myös selkeät suosikkipaikat, joista he mieluiten ampuvat. Se luo itseluottamusta, ja kun pelaajalla on itseluottamusta, hän tietää jo valmiiksi, että kiekot menevät maaliin.

Jari Litmanen hämmästytti Ajax-aikoinaan kaikki – omia joukkuekavereitaan myöden – eräällä maalilla, jonka hän viimeisteli täysin toiseen kulmaan kuin kukaan osasi odottaa. Litmanen oli itse kertonut pelikavereilleen, että maali oli hänen jääkiekkotaustansa ansiota; entisenä kiekkojuniorina ”Litti” huomasi, että kannattaa ampua siihen kulmaan, josta maalivahti on juuri tulossa pois. Myös sinulla on monipuolinen lajitausta. Koetko, että se on tehnyt sinusta paremman maalintekijän jääkiekossa?

–Harrastin vaikka mitä lajeja! Pelasin jalkapalloa ja baseballia, ja tennis oli ykköslajini jääkiekon ohella.

Uskon ehdottomasti, että siitä on ollut apua. Baseball ja tennis kehittivät käsi-silmäkoordinaatiota. Erilaisista lajeista oppii kaikenlaista, kuten nopeaa jalkatyötä, ketteryyttä ja tasapainoa. Uskon, että kaikki tämä siirtyy jollain tavalla jääkiekkoon. Mitä enemmän eri lajeja pelaa, sitä enemmän siitä on hyötyä ykköslajissa, minun tapauksessani jääkiekossa.

Kuinka paljon harjoittelet aktiivisesti maalintekoa?

–Jatkuvasti. Haluan aina olla mukana, kun pidämme maalintekoharjoituksia varsinaisen jäätreenin jälkeen. Silloin tuntuma pysyy yllä. Joukkueharjoituksissa treenataan lähinnä pelillisiä asioita viidellä viittä vastaan, eikä niiden harjoitteiden aikana tule niin paljoa laukauksia. Haluan olla jäällä ylimääräisen hetken, jotta saan tuntumaa maalintekoon ja fiiliksen, että pystyn tekemään maaleja eri tilanteista. Aktiivinen harjoittelu on iso osa maalintekoa.

Perrin tekee valtaosan maaleistaan paraatipaikalta: B-pisteiden yläkaaren tasolta tai lähempää ja aloituspisteiden välistä.

Entä kesät Kanadassa, vieläkö murjot autotallin ovea vanerilta?

–Ei sentään…Kesällä yritän vain ladata energiaa. Ja vielä tärkeämpi syy on se, että isäni on maalannut koko talon uudelleen ja ilmoittanut, että kiekkojen lätkiminen saa nyt loppua. Hän joutuu tosin vielä harkitsemaan asiaa uudelleen, koska poikani pelaa maalivahtina. Pitäähän minun hänelle saada laukoa! Tämä on kai ikuinen sykli…

Puolivälierässä SaiPaa vastaan sait eräässä kotiottelussa neljä–viisi todella laadukasta maalintekopaikkaa. Normaalisti tekisit niistä todennäköisesti ainakin yhden tai kaksi maalia, mutta nyt et onnistunut kertaakaan. Miten pidät fiiliksen yllä sellaisina hetkinä?

–Se pohjaa kokemukseen. Tiedän, että sellaisia pelejä vain tulee. Sain varmaankin kolme tuhannen taalan maalipaikkaa ja ammuin ylärimaan tai maalivahti torjui. On tärkeää, että ne illat eivät mene tunteisiin, ja kokemus auttaa siinä. Turhautuisin enemmän, jos en pääsisi paikoille ensinkään. Silloin kyllä menettäisin hermoni.

Senkin ottelun jälkeen pystyin toteamaan, että minulla oli loistavia maalintekopaikkoja. Silloin voin perustellusti luottaa siihen, että seuraavassa pelissä onnistun taas. Ei maalintekotaitoni ole yhtäkkiä kadonnut mihinkään.

Wayne Gretzky ei siis ollut ihan väärässä sanoessaan, että missaat 100 prosenttia niistä laukauksista, joita et koskaan ammu…

–Tismalleen. Täytyy vain yrittää kerta toisensa jälkeen. Ennemmin tai myöhemmin verkko heiluu väkisinkin.