Kuukauden maalari: Karjalaisen pelaajapolku huipulle on kulkenut eri reittiä kuin monella muulla

Maalipörssin kolmossijalle noussut Jere Karjalainen säntää kiekon perään, kun Christian Heljanko ja Aleksi Elorinne jäävät maalille rynnineen Rasmus Smedbergin alle. Taustalla Tapparan joulukuun tehoketjun muut lenkit eli Otto Rauhala ja Niko Ojamäki. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Kiekkoareena nostaa tällä kaudella kuukauden päätyttyä esille kuukauden maalarin. Kovinta viimeistelytahtia joulukuussa piti Tapparan Jere Karjalainen. Laitahyökkääjä löi kiekon seitsemän kertaa verkkoon.

Joulukuun tilastoissa lähimpää Karjalaisen takaa löytyy Jukureiden Zach Budish kuudella osumallaan. Viiden maalin kerhosta löytyy peräti kuusi pelaajaa, Lukon Heikki Liedes, Kärppien Charles Bertrand, Ilveksen Ville Meskanen, SaiPan Jonatan Tanus sekä TPS:n tuore ennätysmies Eric Perrin.

Iskit joulukuussa 7 maalia eli olet nyt Liigan kuukauden maalari. Mistä noin hyvä vire on löytynyt?
– Ketjun peli on löytynyt tosi hyvin, sitä kautta on tullut onnistumisia. Ei meillä varsinaisesti mitään rooleja ole, mutta yritän vähän katsella ja ajoittaa liikkeeni niin, että pääsisin iskemään kiekkoja maaliin. Kun ei ole mikään Patrik Laineen laukaus, täytyy mennä vähän lähemmäs jotta osuu.

Kuinka paljon käytte Otto Rauhalan ja Niko Ojamäen kanssa asioita puhumalla läpi?
– Itse asiassa olemme aika vähän puhuneet eri tilanteiden pelaamisesta. Joskus käymme jotakin videolta läpi, mutta pääasiassa mennään aika luomuna.


Olet 15 osumallasi maalintekijätilaston jaetulla kolmospaikalla. Maaleistasi yksikään ei ole tullut ylivoimalla. Mikä sen selittää?
– Jaa-a, en todella tiedä, vaikka olen miettinyt. Olen kyllä saanut pelata koko kauden ylivoimaakin, mutta en vain ole osunut. Jossakin selostuksessa taisi olla, että top 40:ssä ei ole ketään muuta ilman yv-maalia.
(Vuoden vaihtuessa Karjalaisen jälkeen seuraava ilman yv-maalia oleva pelaaja, TPS:n Teemu Väyrynen, löytyy maalintekijätilaston sijalta 43, toim.huom.)

Kiekkoareenassa julkaistiin joulun jälkeen Myytinmurtajat-video, jossa perattiin sitkää hallihuhua siitä, että tekisit maalisi tyhjiin tai puolityhjiin. Oletko bongannut videon?
– En, mutta kyllä se sitä kautta tulee, että yritän liikkeen kautta päästä paikoille. Koska en ole mitenkään raamikas kaveri, ei siellä maalin edessä ole järkeä painia paikallaan.

Miten paljon mietit hommaa vastapelurisi eli maalivahdin vinkkelistä?
– En erityisen tarkasti. Hyvä jos ennen peliä katson, kuka vastustajalla on maalissa. En kuitenkaan mieti hänen kauttaan, mistä ja miten ehkä uppoaisi.

Läheltä verkkoon. Jere Karjalainen teki joulukuussa seitsemän maalia, joista kuusi syntyi niin sanotulta sota-alueelta eli maalin edestä.

Isoveljesi Joni (36 SM-liigaottelua) on vuoden sinua vanhempi. Mikä merkitys hänellä on ollut kiekkouraasi?
– Nuorempana pelasimme samassa joukkueessa. Kun veli on vanhempi, niin olihan siinä välillä sellaista asetelmaa, että yritin tehdä enemmän maaleja tai pisteitä kuin hän. Emme me pelistä tai peliasioista ole kuitenkaan juurikaan puhuneet.

Oletteko paukuttaneet autotallin seinän rei’ille tai jättäneet muuten harjoittelun jäljet jonnekin?
– Ulkojäillä kävimme yhdessä ja kesäisin samassa puistossa laukomassa vanerilta. Mitään isompia pihapelejä meillä ei silti ollut.
– Just puhuimmekin kopissa, että nykyään on tosi huonosti ulkojäitä. Kelit ovat menneet sellaisiksi, että Tampereellakaan ei ole nyt ulkojäätä missään muualla kuin Koulukadulla (tekojää).

Nuorempana keräsit tilastojen mukaan myös melko muhkeita jäähymääriä. Mistä ne minuutit kumpusivat?
– Kai sitä sitten tuli oltua vähän ärhäkkäämpi tai otettua jokin huutokymppi silloin tällöin. En silti ajattele, että minuutteja olisi ollut jotenkin paljon.

 

Kohti maalia. Maalitilanteissa ei voi arkailla. Jere Karjalainen törmää JYP-vahti Juho Olkinuoran kanssa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Pelasit HIFK-vuosien jälkeen B2-ikäisenä ikäluojkan Mestistä tai I-divisioonaa stadilaisessa Red Wingsissä. Miten kuvailisit pelaajan polkuasi?
– Siirryin joskus 11-vuotiaana veljen perässä HIFK:hon, siihen asti isä valmensi HJK:ssa. Sitten murrosiässä kiinnostus loppui,  ei vaan napostellut, vaan muut asiat kiinnostivat kuin treeneissä käyminen. Yksi kaverini valmensi Red Wingsissä ja menin sitten sinne pelailemaan ja vähän niin kuin katsomaan, jos rupeaisi napostelemaan. Ja kyllähän se lätkä sitten alkoi kiinnostaa uudelleen.

Vaikuttiko pieni koko tai biologinen ikä merkitystä kehityksellesi?
– Ei sillä oikeastaan ollut merkitystä. Olen aina ollut pienikokoinen, eikä se ole minua koskaan haitannut. Silloin vain tuli seinä vastaan. Ei kiinnostanut ja tein mieluummin ihan muuta.

B-ikäisenä siirryit pikkuseuras Red Wingsistä Jokereihin. Kuinka korkea kynnys se oli?
– Ei se mikään korkea kynnys ollut. Mentiin kesällä katsomaan, mahtuisko jengiin ja pääsin mukaan. Hiirroksen Pentti ja Marko Rönkkö valmensivat B:tä ja sitten samoihin aikoihin Valtosen Tomek tuli Jokereiden A:han. Siitä se sitten lähti ja alettiin painaa hommia.

Onko nyt vanhemmiten käynyt mielessä, että tuli tehtyä hyvä päätös?
– Kyllähän sitä on nyt tullut tyytyväisenä mietittyä, että onneksi jatkoin ja jaksoin alkaa treenata ja tehdä hommia. Parempi näin päin.

Isäsi Ari on vanhan liiton valmentaja. Kuinka paljon puhutte kiekkoasioista keskenänne?
–  Isä tosiaan valmentaa nytkin HJK:n B:tä Mestiksessä. Hän seuraa ja katsoo pelejäni ja kertoo oman joukkueensa jutuista, mutta ei sieltä silti minulle mitään vinkkejä tule. Ei kerro ohjeita tai yritä muuttaa mitään.

Eikä hän taida soittaa vihje- tai vinkkipuheluja myöskään (Jukka) Rautakorvelle ja antaa ohjeita peluutukseen?
– (Naurua). Ei ainakaan mun tietääkseni. Ja parempi niin...

Milloin olet viimeksi maalannut muualla kuin kaukalossa?
– En itse asiassa muista, sen verran on aikaa siitä. Veikkaan, että noin viisi vuotta sitten olen maalannut viimeksi. Olin auttamassa yhtä kaveria sisäremontissa.