Kuukauden maalari: JYPin Puustiselle tehokuukausi oli jo toinen tällä kaudella

JYPin Juuso Puustinen ja Juuso Vainio ovat kohdanneet Tapparan tällä kaudella useasti. Keskisuomalaiset etenivät kirvesrintojen kustannuksella jatkoon CHL-peleissä. Kuva: Jukka Rautio

Kiekkoareena on nostanut tämän kauden runkosarjassa jokaisen kuukauden päätyttyä esille kuukauden maalarin. Maalipörssissä kakkosena oleva Juuso Puustinen on iskenyt kiekkoa verkkoon kovalla tahdilla koko kauden. Helmikuun kahdeksassa ottelussaan JYPin laitahyökkääjä osui seitsemän kertaa.

Kuukausi oli keskisuomalaisille poikkeuksellisen komea, sillä JYP voitti helmikuussa myös jääkiekon Mestareiden Liigan 

Helmikuun tilastoissa lähimpänä Puustisen takaa löytyvät Sportin Joel Kiviranta ja Ässien Jussi Makkonen, jotka toimittivat kiekon kuusi kertaa tolppien väliin.

Syksyn tehokuukauden jälkeisessä jutussa Puustinen pohti enemmän maalinteon metodeja, tässä jutussa fokus on voittamisessa ja viihtymisessä.

Aloitit syksyn olemalla kuukauden maalari myös syyskuussa. Koko kauden saldo on runkosarjan loppusuoran alkaessa 29 osumaa eli olet nyt rikkonut aiemman 26 ja 23 maalin ennätyksesi. Mistä se johtuu?
– Käännän sen enemmän niin, että mistä se kertoo, että täällä Jyväskylässä on niin hyvä olla.
– Kyllähän se siitä lähtee, että valmentajat ovat hyvin fiksuja ja lyövät itsestään paljon likoon ja luovat hyvän tekemisen ilmapiirin. Meillä on aivan loistava porukka, olemme tehneet laadukkaasti hommia. Ei kyllä ihmetytä, miksi jätkät haluavat pelata täällä.

Eli se salaisuus on nyt jotenkin auennut?
– Niin. Vielä silloin syksyllä mietin sitä, että mikä siinä on, kun kovatkin pelimiehet haluavat tulla tänne takaisin ja miksi vaikka Tuppurainen on pelannut täällä kymmenen vuotta. Nyt kun tämän tekemisen ja arjen on nähnyt, en enää mieti, että mikä täällä on se juttu. Ymmärrän, että pelaajat viihtyvät täällä niin hyvin ja menestyneet huippupelaajat haluavat tulla tänne takaisin.

Myös sinä tunnut viihtyvän Jyväskylässä. Onko se oikea havainto?
– Kyllä. Vaikka jääkiekko vie fyysistä ja mentaalista energiaa – ja tietysti aikaakin – niin ei se pelipäivänä kuitenkaan vie kuin 4–5 tuntia. Siinä jää vuorokauteen vielä aika paljon muutakin aikaa.
– Vuonna 2017 yritin alkaa ajatella ja toimia toisin. Se näkyy elämässä, elämänasenteessa ja muutenkin toimimisessa. Mitenkäs se Aki Hintsa sanoikaan, että ”urheilijan hyvinvointi mahdollistaa menestyksen”? Jotenkin noin se meni. Ja niinhän se on, menestyminen ilman hyvinvointia on aika lailla mahdotonta. Tai jos ei mahdotonta, niin hyvin vaikeaa ainakin. Anyway, kyllä sillä iso merkitys on.

Suora play off –paikka on ollut JYPille selviö jo pitkään. Onko asetelma näkynyt jotenkin harjoittelussa?
– Mun matikan taidolla meillä on runkosarjassa jäljellä vielä neljä peliä. Yritetään ottaa niistä mahdollisimman monta pistettä, lasketaan ne sen jälkeen yhteen ja katsotaan, kuka tulee vastaan ja ketä vastaan päästään pelaamaan. En usko, että kopissa kukaan on sarjataulukkoa katsonut tai miettinyt sijoituksia sun muita.

Miten käytitte olympiatauon hyödyksi?
– Oikeastaan tuo äskeinen tauko oli joulu pois lukien vasta ensimmäinen tauko, kun meillä on ollut yhtään vapaata. Muilla maajoukkuetauoilla oli aina CHL-pelejä.

JYPin kauteen on jo nyt mahtunut CHL:n voitto. CHL:ssä playoffit pelattiin, finaalia lukuun ottamatta, jännällä kahdesta poikki –systeemillä. Mitä pidit siitä?
– Se CHL:n systeemi oli omalla laillaan hyvin mielenkiintoinen. Tämä Liigan systeemi taas on aika perinteinen. Kun pelataan monta kertaa samaa vastustajaa vastaan, se on sellaista henkistä vääntöä. Henkilökohtaisesti nautin niistä peleistä todella paljon.
– CHL:n pleijarit ovat tietyllä tavalla hyppy tuntemattomaan. Vaikka valmennus on tietysti valmistanut joukkueen myös vastustajan varalta, ne pelit ovat silti enemmän luomukiekkoa. Liigassa peli on hyvin taktista, CHL:ssä se on enemmän reagointia.

Sinusta taisi tulla CHL:n fani?
– Totta kai, totta kai. Olen saanut pelata CHL:ää ihan alusta asti. Tälläkin kaudella tuli aivan mahtavia kokemuksia, ensin Tshekissä ja sitten Ruotsissa taas. Molemmissa oli käsittämättömän hieno tunnelma. Ja kun vielä pääsimme nostelemaan sitä painavaa voittopyttyä, niin vaikuttaahan se. Ne pelit ovat pelaajillekin hyviä näytönpaikkoja.

Maalikartta paljastaa, että Juuso Puustinen teki yhtä vaille kaikki helmikuun maalinsa lähietäisyydeltä. Kuva: Miika Arponen

Ketju Turkulainen–Suomela–Puustinen on ulkopuolisin silmin löytänyt aika hyvin yhteisen sävelen. Onko se niin?
– Mun mielestäni se löytyi heti, kun meidät laitettiin yhteen. Voisin kehua tuota ketjuamme vaikka kuinka pitkään. Suomela johtaa sentterinä, ja Jerryn kanssa me sitten sätkimme ja touhuamme siinä laitureina.
– Näen kyllä silti, että pystymme vielä parantamaan. Ainakin itse uskon niin, kun pelit ja panokset tästä vielä kasvavat.

JYP on täynnä kovia pelaajia, tekin olette nimellisesti kolmosketju. Näkyykö pelaajien keskinäinen kilpailu arjessa jotenkin?
– Ei se ainakaan millään tavalla negatiivisesti vaikuta, päinvastoin se ehkä puskee parempaan tekemiseen. Niin se menee meidänkin kentällä, että haluamme peleissä näyttää, että se on juuri meidän kenttämme, jolla kulkee ja joka haluaa saada vastuuta.
– Yhteen hiileen me silti puhallamme koko joukkueessa. Meillä on aika kokenut jengi, moni on voittanut ja haluaa yhä voittaa.

Sentterisi Suomela johtaa koko Liigan pistepörssiä. Joko Jyväskylässä on puhuttu mahdollisuudesta saada pörssi- että maalikuninkuus Hippokselle?
– Olen kyllä huomannut, että Jyppi on täällä Jyväskylässä iso asia. Tykkään itsekin pyöriä tuolla kaupungilla ja kyllä siellä aina tullaan nykäisemään hihasta, juttelemaan ja kysymään lätkästä. Kyllä täällä sellainen yhteisöllinen fiilis on, JYP kyllä kiinnostaa.

Millaisia merkkipaaluja henkilökohtaiset tittelit ovat jääkiekon kaltaisessa joukkuelajissa?
– Olen kiitollinen, että peli on nyt sellaisella tasolla, johon uskoin pystyväni. Tietenkin aina pystyy vielä parantamaankin, mutta siitä olen kiitollinen, että pystynyt tekemään tulosta. Jos siinä sitten tulee jokin pörssivoitto, niin sitten tulee, mutta itselleni se voittaminen tuntuu mahtavalta. Henkilökohtaiset tulokset tulevat, jos ovat tullakseen. Sellaisia tulee kuitenkin ajateltua enemmän vasta kauden jälkeen.

Ammattilaisurheilussa on aina paineita. Koetko ne nykyään jotenkin eri tavalla kuin kymmenen vuotta sitten?
– Nyt on vähän eri tilanne kuin silloin kymmenen vuotta sitten, kun tulin nuorena poikana Liigaan. Silloin piti todistaa tasonsa, ja nyt kun sen on tavallaan todistanut, voi keskittyä enemmän vaikuttamaan oman joukkueen suorituksiin: pyrkiä voittamaan pelejä ja etenemään keväällä mahdollisimman pitkälle. Näin se vain on.

Mistä kovimmat paineet tulevat? 
– Ainahan paineita on, mutta isoimmat liittyvät niihin odotusarvoihin, joita itselleen asettaa. Median, fanien ja jopa koutsien odotukset pystyy sulkemaan ulkopuolelle, mutta jos jää niistä omista odotuksista tai tavoitteista, joita on itselleen asettanut, niin siitä voi tulla paineita.

Lokakuussa kysyin, milloin olet viimeksi maalannut muualla kuin kaukalossa? Entä nyt, oletko tässä välissä maalanut…
– No, hiukset maalasin viimeksi. Siis värjäsin. Se vain jotenkin meni niin, että tässä kolmenkympin korvilla tuntui siltä, että vois ne värjätä. Eli sen verran on tullut tehtyä maalaushommia vuonna 2018.