Kuukauden maalari: Juuso Puustinen osuu läheltä ja kaukaa

JYPillä on Liigan pistepörssissä kaksoisjohto. Maalitilaston ykkösnimi Juuso Puustinen menetti lauantaina kierroksen jälkeen kultakypärän kovavireiselle Jarkko Immoselle, joka tehtaili HPK:ta vastaan 1+3 tehopistettä. Tässä Puustinen valmistautuu oman pään aloitukseen puolustaja Juuso Vainion kanssa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Kiekkoareena nostaa tällä kaudella kuukauden päätyttyä esille kuukauden maalarin. Kovinta viimeistelytahtia syyskuussa piti JYPin Juuso Puustinen. Laitahyökkääjälle osui peräti kolme kahden maalin iltaa. Yhteensä verkko venyi kahdeksan kertaa.

Syyskuun tilastoissa Puustisen takaa löytyvät Kärppien Charles Bertrand ja Ässien Sami Lähteenmäki, jotka toimittivat kiekon seitsemän kertaa tolppien väliin. 

Iskit syyskuussa 8 maalia eli olet nyt Liigan kuukauden maalari. Mistä noin hyvä vire on löytynyt?
– Hyvästä fiiliksestä ja sellaisesta kokonaisvaltaisesta olosta, johon myös onnistunut kesätreeni vaikutti. Mulla on hyvä fiilis myös kropassa, ja samalla myös mentaalipuoli on hyvällä mallilla.
– Ja tietysti iso merkitys on sillä, että meillä on tosi hyvä jengi. Hyviä pelaajia on todella paljon. Ehkä silti tärkeintä on, että pelimme on mennyt eteenpäin. Runkosarjassa on pitkälti kyse siitä, että omaa peliä pitää pystyä kehittämään. Siinä me olemme onnistuneet.

Millaisissa asioissa se on näkynyt?
– Ennen kaikkea se, että olemme saaneet parannettua ottelujen alkuja. Alkukierroksilla annoimme melkein joka pelissä vastustajalle pari-kolme maalia eteen ja silti pystyimme nousemaan ja tulemaan vielä ohi. Heikot joukkueet eivät pysty, mutta on silti tärkeää, että viime peleissä olemme pystyneet olemaan kuskin paikalla jo alussa.
– Vaikka ottelut eivät ensimmäisessä erässä ratkeakaan, useimmiten on parempi olla johtoasemassa kuin ajaa takaa.


Joko koostumukset alkavat vakioitua?
– Tuo kysymys pitäisi esittää ennemmin päävalmentajalle kuin minulle. Niin kuin sanoin, joukkue on pullollaan huippupelaajia. Kyllä sitä tulostakin sitten tulee, kun pyritään lyömään parasta pöytään joka ilta.

Maalintekijät ovat kuulemma oma rotunsa joukkueiden sisällä. Millä tavoin rotuominaisuudet näkyvät sinussa?
– No, jos olen joukkueessa omaa rotuani ja erilainen, niin mahtaakohan se liittyä maalintekijän rotuun vai enemmänkin savolaisuuteen. Olen Kuopiosta kotoisin…
– Kentällä en koe olevani mitenkään maalintekijän roolissa, vaan pyrin pelaamaan kokonaisvaltaisesti. En ole laskenut, montako vetoa olen blokannut tai kuinka monta kiekkoa olen riistänyt, mutta tulos tulee aina hyvän tekemisen kautta. Siitä ne onnistumiset syntyvät, kun tekee asioita oikein – ja ennen kaikkea oikeita asioita.

Pelinlukutaito liitetään usein hyviin syöttelijöihin ja osaaviin pelin rytmittäjiin, mutta se on vain osatotuus. Miten sinä maalintekijänä hahmotat muiden pelaajien liikkeitä?
– En oikeastaan tiedä. Joidenkin kanssa pelatessa vain sattuu klikkaamaan eli lätkässä joidenkin kavereiden kanssa peli kulkee todella hyvin ja toisten kanssa sitten vain hyvin. Joku kokenut pelaaja joskus sanoi, että hyvä maalintekijä tarvitsee hyvän pelintekijän – ja vice versa. Ja kyllähän se totta on.

Maalarin maalikartta. JYPin Juuso Puustinen viimeisteli syyskuussa kahdeksan maalia, yhden jopa omalta puolustusalueelta. Ilvestä vastaan tehty osuma upposi tyhjiin vastustajan pelattua ilman veskaria.

Miten paljon mietit hommaa vastapelurisi eli maalivahdin vinkkelistä?
– Heh, en nyt mitenkään kovinkaan paljon. Joskus aikaisemmin sitä on tullut mietittyä paljon enemmän. Olen yrittänyt opetella sitä, miten maalivahdit eri tilanteissa reagoivat, mutta itse henkilökohtaisesti en enää sitä niin paljon ajattele.

Et siis tarkista keskipäivän kieppeissä teksti-tv:ltä tai netistä, kuka vastustajalla on maalissa?
– En todellakaan, en missään nimessä. Enemmän keskityn siihen, miten pääsen paikoille ja missä olis se paras aukkopaikka, josta sais sujautettua kiekon sinne verkkoon.

Jo C-junnuissa pisteistäsi isompi osa oli maaleja kuin syöttöjä. Oletko aina ollut viimeistelijä?
– Ihan kaikkia kausia en muista, pitäisi varmaan katsoa tilastoja jostakin Elite Prospectsista, mutta trendi tai tendenssi on tosiaan tainnut olla se, että maaleja on tullut enemmän kuin syöttöjä. Ehkä tilastotkin kertovat sen, että olen ollut enemmän hyökkäysten päättäjä kuin niiden rakentaja.

Millaista maalintekovalmennusta sait juniorivuosinasi Kuopiossa?
– Mielenkiintoinen kysymys. Kyllähän sitä junnuna KalPassa käytiin jonkin verran läpi, mutta sitten junnumaajoukkueissa ja junnuliigassa (WHL:ssä)
maalintekoa pureskeltiin vielä enemmän: miten maalit syntyvät ja millaisista paikoista? Mitkä ovat ne ”esivalmistelut”, joita pitäisi tehdä? Miten veskaria pitää liikuttaa tai jäädyttää, että jokin kolo aukeaisi?
– Enää niitä ei tule samalla lailla mietittyä. Niiden asioiden pitää tulla nykyään selkärangasta, ikään kuin automaationa, mutta kyllä mä niitä olen paljon miettinyt ja myös harjoitellut. Laukomistakin olen treenannut paljon.

Millaisia asioita olet harjoitellut omalla ajallasi? Levytaustaa taitaa tosiaan löytyä?
– Aika paljonkin. Se laukominen on varmasti isoin juttu. Siihen omalla ajallani harjoitteleminen paljolti keskittyi. Lauoin paljon levyltä ja talvella ulkojäillä treenasin samaa myös.

Oletko paukuttanut autotallin seinän rei’ille tai jättänyt muuten harjoittelun jälkesi jonnekin?
– Heh, meillä ei ollut autotallia, mutta lauoin kyllä. Kuopion Haapaniemellä raahasin kesällä kaupungin maalin jostakin kilometrin päästä tenniskentälle, hommasin jonkin levyn ja narrasin parikymmentä kiekkoa. Eli lauottua tosiaan tuli kesälläkin paljon.

Sellaisiakin arvioita on kuultu, että nousit lentoon, kun ”pääsit HIFK:sta pois”. Mitä tuohon sanot?
– En oikeastaan halua sanoa tuohon muuta kuin sen, että viime talvena mietin asioita paljon, ihan elämää yleensäkin, ja tulin siihen tulokseen, että kannattaa katsoa eteenpäin ja mennä uutta kohti. Mulla on Helsingin-ajasta pelkästään hyvää sanottavaa ja olen tyytyväinen myös nykyiseen. Katse on eteenpäin.

Iskit kaudella 2010–11 HPK:ssa 26 maalia. Mistä se lentokeli juonsi juurensa?
– Silloin klikkasi moni asia: oli hyvä isku, hyvä rooli ja hyvät ketjukaverit. Sain pelata (Ville) Viitaluoman kanssa, hän oli mulle tärkeä pelaaja. Rauhoitti omaakin pelaamista, antoi tietysti hyviä syöttöjä ja toi myös rentoutta. Aloin huomata, että ei siellä kentällä välttämättä ole aina kiire ja rupesin onnistumaan. Se oli muutenkin iloista aikaa, elämässä yleensäkin.

Milloin olet viimeksi maalannut muualla kuin kaukalossa?
–Tarkoitatko ihan oikeita maalaushommia (naurua)? Missähän se olis ollut… nyt täytyy kyllä miettiä. En ole kyllä ollut mikään hirveän kova maalaamaan, mutta alle 10-vuotiaana Kuopion Haapaniemellä tuli joskus heitettyä punaisia viinimarjoja kerrostalon valkoiseen seinään. Siitä jäi sellainen punainen läntti, ja me jouduimme sitten maalaushommiin. Piti saada seinä takaisin valkoiseksi.

Juuso Puustisella on omat rutiininsa, joilla hän valmistautuu otteluihin. Se ei tarkoita täydellistä mykkäkoulua; tässä juttukaverina selostaja Jani Alkio. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto