Kunnia olla Rauman Lukon kapteeni ja kaksi pronssia nousevat Otto Honkaheimon uran hienoimmiksi hetkiksi: "Vieläkin tässä ihan herkistyy"

Otto Honkaheimo rynnisti juhlimaan kannattajien kanssa, kun Lukko laittoi lauluun Jokerit vuoden 2013 pudotuspeleissä. Lukon seuraavana keväänä saama pronssi on Honkaheimon uran parhaita muistoja. Kuva: Juha Sinisalo

587 liigaottelua, niissä 17+88=105 tehopistettä. Yhteensä 14 kautta liigajäillä, 11 niistä Rauman Lukossa ja kolme kasvattajaseuran kapteenina.

Otto Honkaheimon uratilastot ovat komeaa luettavaa. Nyt luvuista voidaan puhua lopullisina.

Raumalainen on päättänyt laittaa jääkiekkouralleen pisteen ja ilmoitti siitä maanantaina sosiaalisen median välityksellä.

- Tunteet ovat ristiriitaiset: haikeat, mutta helpottuneetkin, Kiekkoareenan tavoittama Honkaheimo kuvailee.

- Tämä ei ollut mikään yhden illan päätös, vaan kevään, kesän ja syksyn aikana olen pohtinut elämän mittakaavoja ja tämä vaihtoehto alkoi yhä enemmän nostaa päätä.

Honkaheimo harjoitteli kesällä ja syksylläkin vielä sillä mentaliteetilla, että ura jatkuisi. Hän sai sopimustarjouksia Suomesta ja ulkomailta, mutta mikään niistä ei houkutellut enää riittävästi 32-vuotiasta puolustajaa.

Aiemmin syksyllä Radio Ramonan kiekkokommentaattoriksi ryhtyessään hän kuvaili Kiekkoareenalle, ettei lähde enää mihinkään höpöhöpöliigoihin.

- Ei löytynyt jääkiekon parista sellaista työpaikkaa ja sellaista tarjousta, josta olisi mun uralle ollut hyötyä jatkossakin. Piti miettiä myös sitä jatkoa, Honkaheimo muistuttaa.

"Toivottavasti raumalaiset muistaisivat minut joukkuepelaajana, jolle Lukko oli aina tärkein."

Honkaheimon kaksi edellistä kautta eivät menneet niin kuin hän olisi toivonut. Ne koostuivat pätkäpesteistä liigassa HPK:ssa ja Sportissa, Mestiksessä ja Norjassa.

Vaikka kokemukset olivat sinänsä hienoja, seuran löytymisen venyminen pitkälle syksyyn on tuonut oman stressaavan epätietoisuutensa.

Kaukaloiden ulkopuolelta tuli työtarjous, joka voitti epävarmuuden. Honkaheimosta tulee OP Vakuutuksen asiamies.

- Olen aikaisemminkin sanonut, että jos kiekon ulkopuolelta tulee tarpeeksi mielenkiintoinen ja hyvä paikka, niin olen valmis tarttumaan siihen. Se oli tässä.

Honkaheimo esiintyi urallaan leijonapaidassakin nuorten ja aikuisten maajoukkueissa. Mitä tilastoista ei näe, ovat jääkiekon parissa eletyt hetket, uran varrelta saadut ystävät ja mieleen elämään jäävät muistot.

- Kotikasvatusta lukuunottamatta olen oikeastaan kaiken saanut ja oppinut jääkiekolta. Paria kesätyöpaikkaa lukuunottamatta en ole ehtinyt kuin pelata jääkiekkoa.

Urheilu-ura tarjoaa toisaalta hyvän pohjan tulevaan työelämään.

- Jääkiekko on opettanut sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista, kurinalaisuutta oman työkalun eli kropan hoitamiseen ja ennen kaikkea henkistä vahvuutta. Aika monista huonoista hetkistä on pitänyt matkan varrella kaivaa itsensä ylös. Siksi jääkiekko tarjoaa tietyllä tavalla aika kovat pohjat työelämäänkin, vaikka koulutus ei olekaan viimeistä luokkaa, Honkaheimo muistuttaa.

Lopettamispäätökseen vaikutti myös perhe. Honkaheimolla on tytär ja kaksi poikaa, joista vanhin aloittaa koulun. Hänen vaimonsa aloitti opiskelut Raumalla.

- Kynnys maailmalle lähtemiseen alkoi olla aika korkea. Täytyi alkaa ajatella myös isompaa kuvaa. Lapset ovat pieniä vain kerran. Haluanko viettää sen ajan heidän kanssaan vai asua yksin jossain maailmalla, Honkaheimo puntaroi.

Kaksi merkittävää miestä Lukon historiassa: Otto Honkaheimo ja takavuosien virtuoosi Matti "Mölli" Keinonen. Honkaheimo sai Lukon kapteenina kunnian saattaa Keinosen jäältä tämän 70-vuotisjuhlaottelussa joulukuussa 2011. Kuva: Esa Urhonen

Jääkiekkouransa hienoimpia hetkiä muistellessa mies puhelimen toisessa päässä liikuttuu.

Käsinkosketeltavaksi muistoksi urasta jäävät kaksi pronssimitalia Lukon paidasta vuosilta 2011 ja 2014. Varsinkin viimeisin oli Honkaheimolle iso saavutus.

- Sen muistelu nostaa edelleen kylmät väreet pintaan. Se oli viimeinen peli Lukossa ja taustalla oli kausi, joka ei ollut niitä kaikkein helpoimpia. Oli loukkaantumisia, pudotuspeleissä ei päässyt pelaamaan, eivätkä välit päävalmentajan kanssa olleet muutenkaan parhaat mahdolliset. Se oli mulle iso asia, että pitkän pelaamattomuuden jälkeen pääsin pronssipeliin ja pystyin olemaan pelin ratkaisun kannalta vielä merkittävässä roolissa.

Kaikista isoin asia Honkaheimolle oli kuitenkin, että hän sai olla kasvattajaseuransa kapteeni.

- Se tulee aina mieleen, kun pelaajat valitsivat ensimmäistä kertaa Lukon kapteeniksi. Vieläkin tässä ihan herkistyy, hän saa sanottua ennen kuin ääni puhelimen toisessa päässä murtuu.

Niin käy, vaikka Honkaheimo lupasi vaimolleen, ettei ala tunteilla. Viimeistään nyt ymmärtää, kuinka paljon Rauman Lukko hänelle merkitsi. Ja merkitsee edelleen.

- Ehkä tästäkin huomaa, että ne olivat mun elämässä todella isot 12 vuotta.

- Toivottavasti raumalaiset muistaisivat minut joukkuepelaajana, jolle Lukko oli aina tärkein. Se lämmittäisi mieltä.