Erikoishaastattelu: Pekka Rinne on Nashville Predatorsin historiallisen menestyksen peruskivi ja kallio

Kantrikaupungissa päähinepuolelle on muitakin vaihtoehtoja kuin supisuomalaiset lippis tai pipo. Pekka Rinne on torjunut itsensä kaupungin sankariksi maski päässä, mutta myös stetson on käynyt tutuksi. Rinne on Nashville Predatorsin historiallisen menestyksen peruskivi ja kallio. Kuva: Marko Leppänen

Kun Nashville Predators liittyi laajennusjoukkueena NHL-perheeseen mukaan syksyllä 1998, Tennesseen osavaltiossa jääkiekko oli raikas tuulahdus uudesta, mutta niin oudosta ja tuntemattomasta lajista.

Fanien tietämys jääkiekosta oli niin matala, että otteluiden aikana isolla jumbotronilla käytiin läpi sääntöjä, kuten paitsiota ja pitkää kiekkoa.

Mutta nyt 19 vuotta myöhemmin koko seutukunta on lätkässä kiekkoon. Siitä kuoriutui kiekkokaupunki kantrikaupungin rinnalle oikeastaan vasta tämän kauden aikana, kun kaikki runkosarjan 41 ottelua Bridgestone Areenassa olivat loppuunmyytyjä (kapasiteetti 20 000).

– Kaupunki (runsaat 600 000 asukasta) on viimeistään nyt ihan sekaisin, myös muulloin kuin pelipäivinä. Kaikki ihmiset haluavat olla mukana tässä menestystarinassa, joukkueen suurin yksittäinen tähti Pekka Rinne, 34, kertoo Kiekkoareenan erikoishaastattelussa.

Kohti pudotuspelien arvokkaimman pelaajan titteliä vyöryvä Rinne on torjunut matkan varrella voitot niin Chicagosta, St. Louisista ja Anaheimista. Torjuntaprosentti on huikea 94,1, joka tietää tilastossa piikkipaikkaa.

– Talojen pihoilla on kylttejä ja isoja lakanoita, salossa liehuvat Predatorsin liput, mainoksia pyörii televisiossa jatkuvasti, ja jos käy kahvilla, syömässä tai kaupassa, ihmiset tulevat rohkeasti juttelemaan ja toivottavat tsemppiä. Joukkueen ohella myös fanit ovat saaneet valtavasti huomiota, Rinne myhäilee.

”Katsoin juuri Ottawan ja Pittsburghin välisen game sevenin, enkä peukuttanut kumpaakaan. Katsoin vain tarkasti peliä.”

Myös mediamyllytys on kiihtynyt sitä mukaan, kun joukkuemäärä vähenee.

– Anaheim-sarjan aikana mukana oli enää neljä joukkuetta, ja häly sen mukainen. Voi vain kuvitella, mihin mittasuhteisiin se tästä nyt kasvaa, alati rauhallinen Rinne aprikoi.

Nashvillen kevät on kuin Tuhkimo-tarina. Pieni, mutta pippurinen organisaatio pääsi pudotuspeleihin läntisen konferenssin pienimmällä pistemäärällä, mutta se on ottanut huhti-toukokuussa kolme kovaa päänahkaa. Hattutemppu syntyi 12 voitolla ja vain neljällä tappiolla.

Edessä on enää se ylivimaisesti kovin ja vaikein haaste, joka on hallitseva mestari Pittsburgh Penguins.

– Katsoin juuri Ottawan ja Pittsburghin välisen game sevenin, enkä peukuttanut kumpaakaan. Katsoin vain tarkasti peliä, Rinne korostaa.

– Pittsburgh on ollut tasaisen vahva koko kauden, kun taas Ottawa oli kevään joukkue.

”Jos itse pystyy iskemään maaleja ja tekemään ratkaisuja silloin, kun vastustajalla on momentum, se on heille raskasta.”

Minkälaisiin asioihin finaalisarja ratkeaa?

– Eroaakohan se millään tavalla muista pelaamistamme sarjoista?, Rinne kysyy ensin itseltään.

Hetken mietittyään syntyy joviaalia pohdintaa.

– Intensiteetti on tärkeä pointti, mutta ei siinä varmaan ole yhtä ratkaisevaa asiaa, vaan kaikkea sävyttää monen tekijän summa. Jos itse pystyy iskemään maaleja ja tekemään ratkaisuja silloin, kun vastustajalla on momentum, se on heille raskasta. Ja jos meille tulee tappio, on äärimmäisen tärkeää onnistua heti seuraavassa pelissä ja päästä takaisin voittojen tielle, Rinne muistuttaa.

Isossa kuvassa Predators on purjehtinut kevään karikoissa ilman ongelmia, mutta loukkaantumiset ovat tuoneet ylimääräisiä haasteita.

– Anaheim-sarjassa meiltä loukkaantui kaksi sentteriä Ryan Johansen ja Mike Fisher, mutta kun pystyimme hoitamaan tarvittavat pelit, se entisestään vahvisti joukkuetta.

Johansenilla alkoi neljännessä Anaheim-ottelussa 18. toukokuuta äkillinen penikkataudin aiheuttama tulehdustila, ja hänelle tehtiin kaksi tuntia kestänyt operaatio. Hän toipuu täysin, mutta on pelikunnossa vasta syksyllä, kun kausi 2017 – 2018 alkaa.

Myös joukkueen kapteeni Fisher loukkaantui samassa ottelussa, mutta hänen odotetaan pääsevän Predatorsin kokoonpanoon mukaan maanantain ja tiistaina välisenä yönä, jolloin raastava finaalisarja Pittsburghia vastaan alkaa.

Miten ajatukset saa pysymään kasassa ja tässä päivässä?

– Olemme joukkueen kanssa jo Chicago-sarjasta alkaen eläneet hetkessä ja edenneet peli kerrallaan. Jos miettii liikaa ympärillä olevaa hälyä liikaa, ajatus voi helposti karata, Rinne opastaa.

Mies itse osaa nauttia joka hetkestä.

– Olen ollut täällä jo pitkään ja tehnyt pitkän uran ja tiedän, että tällaista mahdollisuutta ei aina tule. Tämä on parasta ja mahtavinta aikaa. Se täytyy myös tiedostaa, että kaiken pitää mennä putkeen, että voimme päästä nostelemaan pokaalia.

Entä ne kuuluisat paineet?

– Jos kuuntelee muita, voi tulla paineita, mutta itselle ne eivät ole koskaan olleet mikään ongelma. En ota stessiä ja vaan nautin aidosti peleistä, ja ennen kaikkea haluan voittaa.

”Jos suomalaistrio voittaa himoitun Stanley cupin, Rinne lupaa tuoda pokaalin kesällä tukokohtiinsa Ouluun ja Kempeleeseen.”

Nashvillelle pääsy Stanley cupin finaalisarjaan on historiallinen temppu.

– Historia ja aikaisempi menestyminen voivat tuoda paineita. Meillä tuota painolastia ei ole.

Rinteen ohella Nashville Predatorsissa suomalaisväriä edustaa kakkosmaalivahti Juuse Saros ja hyökkääjä Miikka Salomäki. Saros on jäänyt täysin Rinteen varjoon, sillä 22-vuotias lahjakkuus ei ole torjunut yhtä ainoaa Nashvillen 16:sta pudotuspeliottelusta. Salomäelle pudotuspelejä on kertynyt kuusi 5.16. – 11.23 välisellä jääajalla ilman tehopisteitä.

Rinne on saavuttanut vuosien varrella Nashvillen organisaatiossa kadehdittavan aseman. Hän saa torjua niin monessa ottelussa kuin jaksaa ja haluaa.

Ja kyllä mies on jaksanut ja halunnut.

Jos suomalaistrio voittaa himoitun Stanley cupin, Rinne lupaa tuoda pokaalin kesällä tukikohtiinsa Ouluun ja Kempeleeseen.

– Toivottavasti niin käy, sympaattinen maalivahti huokaisee.

Lisää aiheesta