Kun Juha sonnin purtavaksi osti - KooKoo-vahti sanoo kirjoittavansa uran jälkeen kirjan tarinoistaan

Juha Järvenpää (kuvassa) on jakanut tällä kaudella KooKoon torjuntavastuun Samu Perhosen kanssa. Järvenpää on pysäyttänyt 34 ottelussa kiekkoja torjuntaprosentilla 90,13. Kuva: Jukka Rautio

Tuhansien tarinoiden mies. Näin voisi kuvailla Juha Järvenpäätä, vaikkei porilaisen kiekkokoulun kasvatti ole ehtinyt vasta kuin 28 vuoden ikään.

KooKoon ykkösveskari osuu kaukalossa usein kiekon eteen ja laitojen ulkopuolella usein sinne missä tapahtuu.

– Kun peliura on ohi, ajattelin kirjoittaa kirjan kaikesta mitä on sattunut. Kyllä siitä joku platinapainos saadaan. Ei tarvitse edes värittää, eikä kukaan usko silti niitä juttuja, Järvenpää naurahtaa.

Käyköön esimerkistä tarina sieltä painokelpoisesta päästä, viime toukokuulta. Järvenpää ja tätä nykyä Winnipeg Jetsiä edustava Joel Armia saivat päähänsä ostaa sonnin.

Armia sattui NHL-kuvioista tietämään, että tähtipuolustaja P. K. Subbanilla on tapana ostaa sonni ja ravita sillä itsensä.

Kauaa ei ilmaan heitetystä ideasta mennyt tekoihin, kun porilaiskiekkoilijat olivatkin jo hieromassa Järvenpään kummisedän kanssa kauppaa 300 kilon Highlander-rotukarjasonnista. Sonnin nimi oli Musta Pekka.

– Musta Pekka oli aika iso poika. Siitä tuli reilu sata kiloa jauhelihaa, mutta urheilijahan tarvitsee A-luokan ravintoa. On sitä vielä vissiin vähän syömättä, Järvenpää hekottaa.

Järvenpää ja Armia olivat itse mukana teurastustoimissa. Sarvista he teettivät itselleen tuopit, jotka odottavat edelleen korkkaamista.

– Eiköhän sitä sitten joku cuppi voiteta, että pääsee kokeilemaan.

Useammista jutuista ja tv-haastatteluista on käynyt selväksi, että Järvenpää on letkeä mies. Ei uskoisi, että syksyllä 2016 miehen hymy oli täysin hukassa.

Vielä kesällä työpaikalla kulki: veskari oli kunnossa, treenipelit alkoivat nollapelillä, jääkiekko tuntui helpolta. Sitten vastaan tuli elokuisessa harjoitusottelussa Lukko.

Järvenpää muistaa, miten hän syöksyi avauserässä estämään vanhanaikaista. Tolppaan pysähtyneen jalan päälle rojahti oman painon lisäksi pari muutakin pelaajaa.

– Rusahti. Se oli siinä. 202 päivää pois jäältä, Järvenpää tokaisee.

Kun joukkueurheilijalta viedään yhtäkkiä pois hänen rakastamansa peli, hikoilu ja joukkue ympäriltä, maailma voi näyttää hetken aika harmaalta. Järvenpään kohdalla se näytti suorastaan mustalta.

– En muista loka-marraskuusta mitään. Se oli vain sellaista päivien, kuukausienkin tappamista toisensa perään. Elämä oli kuin harmaata massaa, pimeä tunneli, tyhjiössä kellumista...vaikea edes kuvailla, Järvenpää vakavoituu.

Polvileikkauksen jo repalaisen kauden päätteeksi keväällä 2014 kokenut maalivahti tiesi kokemuksesta, että edessä on pitkä kuntoutus. Mitä enemmän jalka alkoi taas kestää harjoittelua, sitä enemmän Järvenpään suupielet kuitenkin jälleen nousivat.

– Joskus tammikuussa yksi joukkuekaveri sanoi, että äijäkin hymyilee taas. Ajattelin, että totta. Se jäi mieleen.

– Kun uusi kausi alkoi, tuntui vähän kuin olisi saanut elämän takaisin.

Juha Järvenpää naureskelee kirjoittavansa uran jälkeen kirjan kaikista tarinoistaan, joita kuulemma riittää. Kuva: Jukka Rautio



Liigaurallaan myös Ilvestä edustanut Ässien kasvatti pelaa nyt toista kauttaan Kouvolassa. Mestaruudenkin Porissa kokenut veskari on torjunut uransa aikana vain kahdessa pudotuspeliottelussa.

Jotta niitä tulisi tänä keväänä tilille lisää, KooKoon pitäisi ajaa kiinni kymmenen pisteen kaula pudotuspeliviivaan. Järvenpää ei asiasta murehdi.

– Olen saanut asioihin perspektiiviä ja nauttinut vaikeammistakin jaksoista. Joulukuussa tuli turpaan ilta toisensa jälkeen, mutta olen silti mennyt joka päivä mielelläni hallille.

– Aurinko nousee kuitenkin joka päivä uudelleen. Ei parane mököttää, kun saa joka päivä tehdä sitä, mitä haluaa.

Järvenpää tietää, että tämän viikon Satakunnan kiertueelta pitäisi irrota pisteitä. Tiistaina vastassa on Lukko ja torstaina Ässät. 

Ässien päävalmentajaksi nousi juuri Mikael Kotkaniemi, joka tuli Järvenpäälle tutuksi niin kasvattajaseuran A-nuorten kuin liigajoukkueenkin apuvalmentajana.

- Jos tavataan, nostan peukkua. Lätkäjätkä.

Kaksi ottelua enemmän pelannut Ässät pitää juuri KooKoon edellä viimeistä pudotuspelipaikkaa. Visiitti kotikaupungissa on siis se kuuluisa kuuden pisteen ottelu.

- Poriinhan on aina hieno mennä. Ei tämän herkullisempaa tilannetta ole. Veitsi kurkulla pelaaminen kuulostaa ehkä pahalta, mutta on toisaalta myös hieno tilanne. Kaikki pitää pistää kehiin joka päivä, että sinne pudotuspeleihin voi päästä, Järvenpää maiskuttelee.