KooKoon rima oli jo liian korkealla

KooKoon miehet jälleen kerran väärässä päässä kaukaloa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Maalivahti on puoli joukkuetta. Se on tietysti liioittelua. Kouvolassa kuitenkin koettiin KooKoon jo päättyneellä kaudella, että ilman luotettavaa maalivahtia joukkue on korkeintaan puolikas.

Tuskin kukaan ymmärsi syksyllä, mitä viime kauden luottotorjuja Juha Järvenpään koko kauden romuttanut loukkaantuminen kesällä merkitsi. Samu Perhosesta (saldo 3-2-10) ei ollut ottamaan ykkösvahdin roolia. Ei ollut NHL-taustaa omaavasta saksalaisesta Niklas Treutlesta (1-1-2) sen enempää. Käviväthän siellä kokeilemassa myös Niko Hovinen (0-2-3) ja lainalla JYPin Markus Ruusu (0-1-1), kunnes Leland Irving (11-12-11) vakuutti 50-prosenttisella saldollaan.

Itseluottamus löytyi lopulta, mutta syksy oli ollut liian synkkä. Tilannetta ei auttanut yhtään se, että debyyttikauden kohtuullisen hyvä menestys oli asettanut riman jo valmiiksi korkealle.

Juuri turkulaisen Mikko Lehtosen kaltaisia kukkaan puhkeamassa olevia pelaajia KooKoonkin kaltaisen pienemmän seuran olisi löydettävä suurkaupunkien reservilistoilta.

KooKoo-fanien sydämiin itsensä pelasi täydellä kaudella 20 maalin talven nakuttanut Juha-Pekka Haataja. Puolustaja Mikko Lehtonen haki korkoa uralleen Kouvolasta, ponnisti maajoukkueeseen ja on valmis kirkkaampiin valoihin.

Juuri turkulaisen Mikko Lehtosen kaltaisia kukkaan puhkeamassa olevia pelaajia KooKoonkin kaltaisen pienemmän seuran olisi löydettävä suurkaupunkien reservilistoilta.

Monta palapelin palaa Kouvolassa olivat aivan oikeita, mutta niitä ei saatu mahtumaan mihinkään vapaista ruuduista. Siitä kertoo se, että siirtorajalla neljä kuudesta parhaasta pistemiehestä meni kaupaksi mitaleista pelaamaan lähteviin seuroihin.

Kouvolan (3421) yleisökeskiarvo ei notkahti lopulta alle 300 katsojaa ottelua kohti, vaikka hallia ei kevään viimeisissä peleissä yritettykään täyttää muutaman muun seuran tapaan millään ilmaislipuilla.

Tunkua halliin tuntuu jopa olevan. Tiettävästi suunnitelmat lisäaitioiden rakentamiseksi katonrajaan ovat jo pitkällä.

Koska KooKoota ei arvioitu syksyllä, seuraavissa kohdissa katsellaan enemmän tulevaisuuteen kuin menneeseen.

Läpimurto: Kouvolalaissentterit

Kun ringissä on liki kolme kentällistä kolmekymppisiä ja kausi menee penkin alle, etsi nyt siinä läpimurron tehneitä. Kausi oli jo ohi maaliskuussa, kun KooKoo käväisi Kisapuistossa nöyryyttämässä naapuriaan SaiPaa 7-1. Silloin kokoonpanossa oli kolme kouvolalaissentteriä: Jarkko Immonen, Mikko Virtanen ja Olli Korhonen. Kun KooKoo-kasvatit ovat olleet liigakaukaloissa aika lailla kortilla, 23-vuotias Virtanen (5+9) ja puskista lopputalvesta ilmestynyt 18-vuotias Korhonen (2+0) osoittivat kypsyyttä pääsarjapeleihin.

Kivijalka: Suuruudenhulluus 1980-luvulla

KooKoon valttina liigabisneksessä on Kouvolan kaupunginjohdon suuruudenhulluus 1980-luvun taitteessa. Katto tehtiin aikanaan korkealle ja seinät leveälle, joten halli tarjoaa aivan eri luokan mahdollisuudet liiketoiminnan harrastamiseen kuin vaikkapa Lappeenrannan, Mikkelin ja Vaasan tai edes vakiintuneiden Hämeenlinnan ja Jyväskylän liigaladot.

Uhkakuva: Värväystaktiikka uusiksi

Konkaripitoinen joukkue vaatiisi uudistamista muutenkin, mutta mahalaskuun päättyneen kauden jäljiltä olisi varmaankin paikallaan panostaa enemmän nuorempiin tulevaisuuden lupauksiin kuin jo nimensä tehneisiin pelaajiin. Markkinointikaan ei sitä enää edellytä, KooKoo tunnetaan jo liigaseurana.