KooKoon joulutodistus – Nyt maksettiin liian hyvästä avauskaudesta

Josh Green viimeisteli joulukuussa maalin viidessä peräkkäisessä ottelussa. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

 

Kouvolassa kävi nyt alkukaudesta kuten Kuusaan lukiossa syksyllä 1979. Kokemus on omakohtainen ja traumaattinen. Kun kympin matematiikan oppilas saa numeronsa puolittumaan yhdessä syyskaudessa, on turha syyttää ympäristöä.

Kouvolaan koottiin paluukaudelle liigatasolle konkaripitoinen joukkue. Taktiikka poikkesi vuotta aiemmin nousseesta Sportista, mutta toimi. Jatkuvuuskin oli kunnossa. Kymmenestä parhaasta pistemiehestä kahdeksan tiedettiin jatkavan seurassa, mukaan lukien verokikkailun takia vasta tarkalleen elokuun ensimmäisenä päivänä julkaistu ruotsalaispuolustaja Oscar Eklundin jatkosopimus.

Siinäpä se! Konkarit lomailivat kesällä kotioloissaan, ja syksyn tulikin eteen liian aikaisin. Jos KooKoo olisi aloittanut Sportin tapaan jumbosijalla, kenties valmentajana Kouvolassa työskenteli yhä Petri Mattila.

Nyt hommia hoitaa Tuomas Tuokkola, ja joukkue lähti joulunviettoon viiden voiton putkessa. Viime kaudella Kouvolassa ei koettu edes neljän voiton putkea, vaikka joukkue oli paras pudotuspeleistä ulos jäänyt ryhmä.

Konkarit vertyivät pelien myötä. Maalivahti Juha Järvenpään sairausloma saatiin paikattua kolmannella yrittäjällä.

Paljon on pelastettavissa, koska Kouvolassa ei ole vielä hukattu yleisöäkään lähes niin pahasti kuin naapurissa Lappeenrannassa.

KooKoon joulutodistus:

Erinomainen: Valmentaja mitataan vain sarjataulukolla eli käytännössä pisteillä. Petri Mattilan KooKoo sai 21 ottelussa kokoon 20 pistettä eli 0,95 ottelua kohti. Tuomas Tuokkolan KooKoo kokosi saman pistemäärän vain 11 ottelulla, joten 1,91 pisteen ottelukeskiarvolla tämä arvosana annetaan Tuokkolalle. Toki uusi valmentaja saa seuralta yleensä lentävän lähdön astumalla palvelukseen oivaan aikaan. Mattila johti joukkuetta vierasrundilla Vaasassa ja Oulussa, vaikka sopimus Tuokkolan kanssa oli suullisesti sovittu jo ennen Vaasan peliä.

Kiitettävä: Maalivahti Leland Irving saapui Kouvolaan lokakuun puolivälin aikoihin, kun oli selvinnyt, ettei Samu Perhosesta ole hoitamaan päävastuuta Juha Järvenpään pitkän sairausloman aikana. Lyhyen aikaa luukulla yritti halvempana ratkaisuna saksalainen Niklas Treutle, mutta tulos oli Perhosen luokkaa. Lelandin torjuntojen myötä kurssi kääntyi.

Hyvä: Lähes 22 ja puoli minuuttia ottelua kohti kellottanut Mikko Lehtonen on toki vielä raskaasti miinuksella, kun häviävässä joukkueessa urakoi, mutta pisteillä 5+14 hän on lähellä kultakypärää ensi kertaa urallaan.

Tyydyttävä: Kunhan 39 kääntyi mittariin marraskuun lopulla, sentteri Josh Green osoitti, että vanhankin vertyy. Joulukuussa viiden ottelun maaliputki (5+1) ja viiden viime pelin plusmiinussaldo +7 kertoo, että kevättä kannattaa Kouvolassa odottaa.

Välttävä: Kun plusmiinus oli yhdeksän pelin jälkeen 1-11, on Kai Kantolan kymmenen maalin saldo jo hyvää luokkaa. Edes yhden kauden oma ennätys (19) ei ole mahdoton saavuttaa.

Heikko: Pois potkittuja on turha tällaiseenkaan lokeroon laittaa, joten jäädään odottamaan KooKoo-kasvatti Jarkko A. Immoselta enemmän sentteriosastolla. Oman kasvatin paluu kolmevuotisella sopimuksella olisi kirpaisevan kallista katkaista jo yhteen talveen.

Hylätty: Maalivahti Irvingin saapuessa Kouvolaan KooKoo tiedotti seuran urheilujohtaja Jarno Kultasen kommentoineen: ”Kokemus Suomen Liigasta ja pelaajan vahva halu tulla osaksi KooKoo-perhettä tekivät hänestä meille parhaan vaihtoehdon.” Jos jääkiekkoliiga on olevinaan oikea ammattilaissarja, toivottavasti tällaista bullshittia ei tarvitse lukea enää mistään tiedotteesta.