KooKoo-vahdin 364 päivän tuska hellittää

Mikäs on urheilijan urheillessa, jos on terve. Siinä saa joku päivä mennä välillä vihkoonkin, kunhan ei tarvitse jumppailla vesijuoksussa.

Juha Järvenpää on Kouvolassa tuttu näky pesäpallokatsomossa. Kouvolan Pallonlyöjät tavoittelee tällä kaudella seuran kuudetta Suomen mestaruutta. Takana näkyvän jäähallin puolelta mestaruusviirejä ei vielä löydy. Kuva: Pasi Peltola

Kapeaposkista KooKoon maalivahtia Juha Järvenpäätä, 28, kunnioittaa jo nähdessään hänen kasvonsa. Puolen vuoden takaista pyöreäposkista kaveria ei ole enää tunnistaa.

- Kovin nopeasti en unohda lukemia 19.8. ja 202. Loukkaantumisen vuosipäivä olisi tullut lauantaina. Olin jäältä pois 202 vuorokautta, Järvenpää toteaa.

Paha polvivamma vuosi sitten harjoituspelissä lopetti Järvenpään kauden ennen sen alkamista ja sekoitti KooKoon maalivahtitilanteen koko talveksi.

- Viime kauden syksy ja talvi olivat aika alakuloista aikaa. Silloin ei kauheasti hymyilyttänyt, sanoo Järvenpää hiljaisella äänellä kuin sanojaan alleviivaten.

Järvenpäällä oli tuoreeltaan alla uransa paras kausi. KooKoon paluukausi liigakaukaloihin oli samalla Ässistä ja Ilveksestä Kouvolaan kulkeutuneen noormarkkulaisen ensimmäinen, jolloin hän kaappasi ykköstorjujan aseman joukkueessaan.

Tuntemuksia ei varmasti nostanut myöskään se fakta, että työsopimusta oli jäljellä vain se kausi, joka tulisi jäämään väliin. KooKoon urheilutoimenjohtaja Jarno Kultaselta luottamusta löytyi. Jatkosopimus tehtiin hyvissä ajoin.

Syksyn aikana Järvenpää ei löytänyt rauhaa edes raveissa, vaikka postimiehetkin kehuivat aikanaan Kouvolaan muuttanuutta torjujaa. Harvoin on kuulemma muuttaja ollut niin ripeä, että samana päivänä muuttoilmoituksen kanssa postiin saapuu jo ensimmäinen ravilehti oikealla osoitteella.

- Hah, taitaa olla totta, Järvenpää syttyy.

- Vanha pelikaverini Jesse Laaksonen vei minut raveihin vuonna 2010. Siinä tehtiin joku kimppalappu ja heti voitettiin. Ostimme kimppahevosenkin, ja nyt olen muutaman hevosen osaomistajana. Seuraan raveja useampana iltana viikossa, mutta pelaan aika vähän, Järvenpää kertoo.

Mutta palataanpa kaukaloon tai vaikkapa Yyterin rannoille. Järvenpään kesä kului Porissa, missä majapaikka yhä odottaa. Rusketusta ei kuitenkaan näy.

- Olen saanut olla Kouvolan vuosinani kesät täysin omatoimisessa harjoittelussa. Ja nyt taitaa näkyä, että fysiikkavalmentaja Kalevi ”Kille” Takala on prässännyt Järvenpäätä ihan tosissaan. Yyterin hiekkamäkeä on vedetty ylös ja alas siihen tahtiin, ettei sellaisia treenejä ihan joka päivä pysty toistamaan.

Valmentaja Tuomas Tuokkola on ollut Järvenpään paluun kanssa erittäin maltillinen. Samu Perhonen on vastannut torjuntatöistä harjoituspeleissä tähän asti.

Mitä Järvenpää sitten tulevalta kaudelta odottaa?

- Kunhan saisi kiekot kiinni!

Kakkosvahdiksi irlanninsetteri Vertin ja gordoninsetteri Väpän isäntä ei enää halua. Tosin eivätpä nekään vuoden minkään turhan kaverin taustalla menneet. Järvenpää on tsempannut vierellä urallaan eteenpäin Eero Kilpeläistä, Antti Raantaa, Joonas Korpisaloa ja Ville Kolppasta.

- Olisi kai pitänyt ottaa jätkiltä joku provikka heidän nostamisestaan uudelle tasolle, Järvenpää naurahtaa.