Kommentti: Paisuntapakista Minskin-matkalaiseksi

Tommi Kivistö oli syksyllä Raumalla, harjoitteli Lukon kanssa ja pelasi sinikeltaisessa nutussa harjoituspelejä. Sopimusta Lukon kanssa ei kuitenkaan syntynyt.

Keväällä Kivistö on täysin toisessa tilanteessa. Hän on yksi niistä miehistä, jotka yrittävät voittaa Suomelle maailmanmestaruutta.

Hän on hyvä esimerkki siitä, että yhdessä talvessa ehtii joskus tapahtua paljon. 

Viime kaudella lähinnä ECHL:ssä pelannut Kivistö ei ollut tulossa Lukkoon taistelemaan pelaavan kuusikon paikasta, vaan hänelle oli laskettu loukkaantumisten täyttäjän rooli.

Lukossa oli tarjolla ”paisuntapakin” paikka. 

Risto Dufva haki pelaajaa, joka olisi tyytyväinen jokaisena marraskuisena tiistai-iltana, vaikka roolina olisi ollut katsomossa istuminen. 

Pelaajaa, joka on valmis siihen, ettei hän pelaa koko ajan.

Lukon ratkaisu siihen ruutuun ei ollut Tommi Kivistö vaan Antti Jaatinen, eikä päätöstä pidä missään tapauksessa moittia. 

Jaatinen sopeutui rooliinsa hienosti eikä horjuttanut joukkueen kemiaa.

Kivistö taas löysi pelipaikan Ilveksestä, pääsi esille ja pelasi hyvän kauden. Palkinto siitä oli pääsy MM-leiritykseen.

Kun Lasse Kukkonen päätti jättää Minskin-matkan väliin, huusi Leijonien kokoonpano hyvää alivoimapakkia. Tommi Kivistö oli siihen ruutuun paras mahdollinen vaihtoehto, juuri sellainen touhupetteri, jota Hannu Virta arvostaa.

Jos Virta ja Erkka Westerlund olisivat koonneet fantasiarosteria, he olisivat jättäneet Kivistön sivuun. 

Mutta Minskiä varten rakennettiinkin joukkuetta.